Maanpuolustuskorkeakoulu evää pääsyn koulutukseen jos on käynyt terapiassa

Kiva vihaketju. En osannut odottaa, että näin paljon ko koulutusta inhotaan.

Vierailija kirjoitti:

Mannerheim ei ollut mikään ns. tavallinen mies. Saati Caesar tai Napoleon.

Olivatko he sitten heikkoja? Ihmissuhdeongelmien vuoksi niin rikki, että olisivat saaneet diagnoosin ja päätyneet terapiaan? Epätavallisen voimakkaita nuo olivat.

Ei asetta epävakaille. Hyvä, että pitää olla mieleltään terve. Onha muillakin oppilaitoksilla vaatimuksia, miksei heilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Teidän terapiassa ravaavien, mitättömyyksiä kalliilla vatvovien itkuisten akkojen on täysin mahdoton käsittää kuuluisaa lausetta Ei saa jäädä tuleen makaamaan. 

Jos joskus sisäistätte mitä tuo tarkoittaa ihmisen elämänkin kannalta, ymmärrätte MPKK:n toimintaa. 

Moniko mielenterveysongelmista kärsivä jäisi loppujen lopuksi tuleen makaamaan? En usko että monikaan. Tuleen jäävät makaamaan ne ketkä ajattelevat järkevästi ja pelkäävät kuolemaa.

Terapiassa ei ole mitään väärää. On hyvä jos hakee apua ongelmiinsa ja ne voi selättää keskustelemalla.

Upseereiksi heistä ei kuitenkaan ole. Joten varmasti löytyy joku toinen ala, jossa menestyä, mutta armeija ei ole oikea paikka.

Kehotan kaikkia lukemaan jutun tästä miehestä. Upseeriainesta!

https://www.eeva.fi/jutut/eero-enqvist-karu-lapsuus-ei-aiheuta-enaa-hap…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään omituinen ajatus, että sotilaan laatu korreloi normaaliuden kanssa. Useimmiten juuri jotenkin "järkkyneet" ovat myös parhaita sotilaita.

Olisi omituista logiikkaa, että mitä tavanomaisempi persoona on, sitä parempi. Koko sotahistoria sotii ajatusta vastaan jos mietitään esimerkiksi menestyneitä sotapäälliköitä.

Joo, harvinainen persoona on monella menestyneellä sotapäälliköllä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisivat mt-ongelmaisia, vaan erilaisia. Tyypillisesti heillä on erittäin vahva psyyke ja ovat selvinneet vastoinkäymisistä todella hyvin.

Terapiassa käynti on selviämistä. Käymätön patoaa sisälleen asiat. Tämä jaottelu tieteessä on ollut jo II MS jälkeen.

Siksi on nurinkurista, että käynti onkin nyt kategorinen este.

Terapiassa käymätön ei patoa asioita sisälle vaan käsittelee ne normaalilla terveellä selväjärkisellä tavalla joko itsekseen tai ystävien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidän terapiassa ravaavien, mitättömyyksiä kalliilla vatvovien itkuisten akkojen on täysin mahdoton käsittää kuuluisaa lausetta Ei saa jäädä tuleen makaamaan. 

Jos joskus sisäistätte mitä tuo tarkoittaa ihmisen elämänkin kannalta, ymmärrätte MPKK:n toimintaa. 

Moniko mielenterveysongelmista kärsivä jäisi loppujen lopuksi tuleen makaamaan? En usko että monikaan. Tuleen jäävät makaamaan ne ketkä ajattelevat järkevästi ja pelkäävät kuolemaa.

Olet nainen? Otat kaiken kirjaimellisesti. Huoh. 

Ulkomaisista upseereista esim Patton oli hullun kirjolla, kotimaisista vaikkapa kenraali Pajari. Molemmat olivat täysiä sekopäitä, mutta joukkojensa keskuudessa todella arvostettuja johtajia. Tuollaisten kahelien etuna on se, että he eivät pelkää ketään tai mitään, joten heihin voi luottaa jollakin eläimellisellä vaistolla. Sen sijaan rahtunenkin epävarmuutta tai heikkoudeksi tulkittavaa touhua johtajassa tarttuu hetkessä joukkoihin ja sitten onkin asiat sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään omituinen ajatus, että sotilaan laatu korreloi normaaliuden kanssa. Useimmiten juuri jotenkin "järkkyneet" ovat myös parhaita sotilaita.

Olisi omituista logiikkaa, että mitä tavanomaisempi persoona on, sitä parempi. Koko sotahistoria sotii ajatusta vastaan jos mietitään esimerkiksi menestyneitä sotapäälliköitä.

Joo, harvinainen persoona on monella menestyneellä sotapäälliköllä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisivat mt-ongelmaisia, vaan erilaisia. Tyypillisesti heillä on erittäin vahva psyyke ja ovat selvinneet vastoinkäymisistä todella hyvin.

Terapiassa käynti on selviämistä. Käymätön patoaa sisälleen asiat. Tämä jaottelu tieteessä on ollut jo II MS jälkeen.

Siksi on nurinkurista, että käynti onkin nyt kateg

Terapiassa käymätön ei patoa asioita sisälle vaan käsittelee ne normaalilla terveellä selväjärkisellä tavalla joko itsekseen tai ystävien kanssa. 

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä terapia on häpeä -puhetta. Monessa länsimaassa on jo vuosikymmeniä pidetty terapiaa yksiselitteisesti positiivisena asiana.

Asenne on kuin 1800-luvulta.

Suomessa oletus on, että yhteiskunnan kuuluu maksaa terapia/keskusteluapu. Kelan terapiaa puolestaan saa vain, jos psykiatri on arponut tunnin tapaamisen päätteeksi mielenterveysdiagnoosin eli mielisairauden. Siellä se sitten henkilön terveystiedoissa nököttää.

Käynnissä on täysin nyrjähtänyt terapiakulttuuri. Joka alakulo, apeus, henkilökohtainen mokaaminen, ihmissuhteessa epäonnistuminen tai kissan kuolema on terapian paikka. Järjestelmä on ylikuormittunut ja alalle on tunkenut rahan perässä psykoterapeutteja, joilla oma nuppi vaatisi fixaamista.

Surullisesti ne, jotka apua ja tukea -yhteiskunnan tukemaa- todella tarvitsisivat jäävät sitä vaille.

Ja kukapa haluaisi poliisiin, armeijaan tai vaikka lentäjäksi henkilön, jolla on diagnosoitu mielisairaus tai vaikkapa ADHD tai muu nepsyys? 

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein. Sotilaiden ja poliisien mielenterveys pitäisi selvittää nykyistä paremmin. 

Siihen ei riitä pelkkä tieto siitä, kuka on käynyt terapiassa ja kuka ei. En tiedä, tehdäänkö pääsykokeessa psykologisia testejä, joissa kartoitetaan, kuinkq hyvä resilienssi ja henkinen tasapaino ja kestävyys pyrkijöillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mannerheim ei ollut mikään ns. tavallinen mies. Saati Caesar tai Napoleon.

Olivatko he sitten heikkoja? Ihmissuhdeongelmien vuoksi niin rikki, että olisivat saaneet diagnoosin ja päätyneet terapiaan? Epätavallisen voimakkaita nuo olivat.

Napo oli suuruudenhullu. Ei kai sellaisiakaan sinne toivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mannerheim ei ollut mikään ns. tavallinen mies. Saati Caesar tai Napoleon.

Olivatko he sitten heikkoja? Ihmissuhdeongelmien vuoksi niin rikki, että olisivat saaneet diagnoosin ja päätyneet terapiaan? Epätavallisen voimakkaita nuo olivat.

Napo oli suuruudenhullu. Ei kai sellaisiakaan sinne toivota.

 

Ei toivota mitään mt-häiriöisiä. Osa silti pääsee. Parempi, että muutama kuin iso osa.

Ihan oikein! En haluaisi olla rintamalla sotimassa maan puolesta tilanteessa, jossa upseerini lörpöttelee sotasalaisuuksia vihollismielisen terapeutille...

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa ei ole mitään väärää. On hyvä jos hakee apua ongelmiinsa ja ne voi selättää keskustelemalla.

Upseereiksi heistä ei kuitenkaan ole. Joten varmasti löytyy joku toinen ala, jossa menestyä, mutta armeija ei ole oikea paikka.

Miksi ei ole? Puolustusvoimissa on ollut paljon upseereita joilla on ollut mielenterveysongelmia. Vai luuletko, että sodan käyneet miehet olivat jotenkin tolkuissaan? Silloin ei ollut terapiaa vaikka sille olisi ollut tarvetta. Niin vain osa niistäkin miehistä teki uransa puolustusvoimissa eikä kaikki olleet tosiaankaan täysin järjissään. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein! En haluaisi olla rintamalla sotimassa maan puolesta tilanteessa, jossa upseerini lörpöttelee sotasalaisuuksia vihollismielisen terapeutille...

Kuinka se sinne pääsee? Höpsö olet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mannerheim ei ollut mikään ns. tavallinen mies. Saati Caesar tai Napoleon.

Olivatko he sitten heikkoja? Ihmissuhdeongelmien vuoksi niin rikki, että olisivat saaneet diagnoosin ja päätyneet terapiaan? Epätavallisen voimakkaita nuo olivat.

Napo oli suuruudenhullu. Ei kai sellaisiakaan sinne toivota.

 

 

Suurin osa tuolla on seksuaalipervertikkoja ja psykoja, ja juuri tällainen terapiakammo kumpuaa myös siitä. Tuonne jos jonnekin pitäisi olla useamman päivän psykologiset testit. Kuten joku jo mainitsi, nyt suurin osa on putkiaivoisia salimarkoja C:n papereilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa ei ole mitään väärää. On hyvä jos hakee apua ongelmiinsa ja ne voi selättää keskustelemalla.

Upseereiksi heistä ei kuitenkaan ole. Joten varmasti löytyy joku toinen ala, jossa menestyä, mutta armeija ei ole oikea paikka.

Miksi ei ole? Puolustusvoimissa on ollut paljon upseereita joilla on ollut mielenterveysongelmia. Vai luuletko, että sodan käyneet miehet olivat jotenkin tolkuissaan? Silloin ei ollut terapiaa vaikka sille olisi ollut tarvetta. Niin vain osa niistäkin miehistä teki uransa puolustusvoimissa eikä kaikki olleet tosiaankaan täysin järjissään. 

Tietysti sodan käyneet miehet oli tolkuissaan. Monet upseereista nousivat yhteiskunnan johtopaikoille. Älä nyt ala veisaamaan tätä väsynyttä virttä miten siellä oli jotakin reppanoita koko sukupolvi täynnä. Ei ollut. Sotivat, palasivat kotiin ja kävivät töihin. 

Vierailija kirjoitti:

En halua sellaista hävittäjälentäjää, joka on tarvinnut terapiaa normaalin elämän normaaleissa kasvukivuissa.

niitä rajottaa pituus ja värinäkö ainakin lisäks