Lasten todistusten esittely netissä

Vierailija kirjoitti:

Minuakin se ärsyttää. Katsoin juuri kaverin fb-postausta, jossa hän kertoi, miten poika pääsee yläkouluun melkein kympin ka:lla ja sai stipendin. Vanhemmat ovat korkeakoulutettuja, minäkin olen. Omat lapset pärjäävät koulussa hyvin ja ovat saaneet stipendejä. Ärsytyksen syy ei siis ole kateus. En tiedä, ehkä se johtuu siitä, että meillä päin ei tavattu leuhkia saavutuksilla, kun olin lapsi. Sitä pidettiin huonona käytöksenä. Eihän siinä järkeä oikein ole, saahan sitä kertoa ja iloita, mutta jotenkin se vaan särähtää omaan korvaan silti.

Ei se välttämättä ole leuhkimista. Tuohan on vain sinun näkemys. Voi olla vain ilon ja riemun jakamista, siihen saa lähteä mukaan! Italiassa ym tosi normaalia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ap jotenkin epävarmalta, vihaiselta ja pettyneeltä. Miksi nämä tunteet? Mitä niiden alla on?

Noita tunteita en tunnista. Olen aidosti iloinen nuorten menesryksestä ja valmistumisesta.

No ehkä jokainen tavallaan.

"No ehkä jokainen tavallaan." 

Etkä ole katkera ja ankea sitten yhtään..? :D

Ei ärsytä. Mutta en missään nimessä ole laittanut lapsesta tunnistettavi kasvokuvia tai hänelle kuuluvia asiakirjoja kuten todistuksia nettiin. Olen ehkä joskus maininnut siitä että lapsi aloitti koulun tai että lapsen koulutie päättyi...nyt en viitsinyt erikseen leuhkia sitä että lapsi pääsi ensi yrittämällä haluamaansa tiedekuntaan. 

Voivoi ap, ilmeisesti omat lapsesi on jo aikuisia, mutta silti omasta nuoren äidin epävarmuuden. Mistä saisit vähän rempseyttä ja varmuutta keskittyä olennaiseen?

Pieni irtiotto arjesta tekee aina hyvää! 

Mä en laita itsestäni enkä lapsistani someen mitään. Instassa mulla on yksityinen tili, jolla seurailen itseäni kiinnostavia sisältöjä, siinä kaikki.

Minusta toi loukkaa lasten yksityisyyden suojaa, vaikka sinänsä ymmärrän halun hehkutella lapsen hyvää suoritusta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Mutta en missään nimessä ole laittanut lapsesta tunnistettavi kasvokuvia tai hänelle kuuluvia asiakirjoja kuten todistuksia nettiin. Olen ehkä joskus maininnut siitä että lapsi aloitti koulun tai että lapsen koulutie päättyi...nyt en viitsinyt erikseen leuhkia sitä että lapsi pääsi ensi yrittämällä haluamaansa tiedekuntaan. 

Miksi se olisi leuhkimista? En ymmärrä, minä olisin niin iloinen puolestasi ja onnittelisin! Nyt nyt hyvät naiset, pois ankeudesta!!

Musta on tosi outoa, että noi iloiset tiedotukset tulkitaan täällä leuhkimiseksi! Mitä ihmettä?!

Kyllähän hyviä saavutuksia on juhlittu tuhansia vuosia toreilla ja turuilla kertoen.

Tuntuu, että jotkut ymmärtää vain jääkiekkosankareiden juhlimisen... Ite kyllä hehkutan mieluummin omien lasten onnistumisia.

Huomiontavoittelua ja leuhkimistahan se on, pinnallisiin asioihin keskittymistä. "Kattokaa meidän Väinö on näin etevä"

Aina Inkeri Ankeinenko se siellä?

Vierailija kirjoitti:

Huomiontavoittelua ja leuhkimistahan se on, pinnallisiin asioihin keskittymistä. "Kattokaa meidän Väinö on näin etevä"

Höpsis! Nyt on kyllä luutuneet ja ankeat näkemykset. Ihan normaalia kevätjuhlarallia.

Eikös ennen vanhaan ollut tapana ettei missään nimessä saa kehua lapsiaan, etteivät ylpisty. 

Ilmankos elämme kateellisena, katkerana kansana, pelkkää pahaa ja ikävää naapureille toivoen.

Aah, mun äiti oli just tuollainen kitkerä ja kateellinen kyttääjä. Mitään ei juhlittu meillä vapautuneesti, vaan kömpelösti haukkui noita avoimesti juhlijoita selän takana.

Tavatessa muita sitten maireasti onnitteli, mutta ei osannut sanoa juuri mitään järkevää. Kai se oli hänen olemattoman surkea itsetuntonsa, joka näin reagoi. 

Minulle jäi tuosta sellainen b-luokan arvontunne, olen tosi vahvasti sitä rikkonut ja rakentanut omille lapsille vahvan preesensin olla ja elää. 

Vaatimattomuus ei aina kaunista. Siinä jää vain hyvät työt saamatta.

Ap ei kestäisi päivääkään vaikka kreikkalaisten nimipäiväjuhlintaa! 😁

Vierailija kirjoitti:

Elävät lastensa kautta, kun vanhemmat itse oli penaalin tylsimmät kynät. Menestyjille se on normaalia että lapsetkin menestyy.

Menestyjät kylläkin jakaa menestyksensä estotta muiden kanssa. Se on osa koko kuviota työmaailmassakin, jossa kilpaillaan koko ajan pinnan alla. Kyllä mun äveriäät tuttavat tekee postauksia lastensa tähtihetkistä ihan linkkariinkin. Nämä auttaa sitten töiden saamisessa kun on mielikuva, että "Jormalla on sitten fiksut nuoret".

Oletko ap vaatimattomista oloista?

Ei taida olla kovinkaan laillista todistuksien sisältöä kuvata nettiin. Lapsilla on oikeus yksityisyyteen.Lasten arvosanojen mainitseminenkin on siinä ja siinä, kun lapset ei välttämättä tykkää, että kaikki tietävät hänen arvosanansa netissä.Lasten etua pitäisi ajatella aina.

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, taidat olla niitä tosikkoja ja naama perusnäkkkärillä kulkevia tusinafriiduja, joiden mielestä kaikenlainen ilottelu ja riemu ei saa näkyä ja kuulua! 

Arvaa mitä: pidä tunkkis! Meidän suvun voimavara on ollut se, että osataan ilo irti hyvistä hetkistä - niitä huonojakin riittää! 

Sain vuosi sitten tietää, että tällainen hapanjuuri oli motkottanut kun on olin muka "postannut lapsen todistuksen someen". Paitsi ettei siinä kaukaa otetussa kuvassa näkynyt edes mikään teksti. Oli vissiin kuullut muualta, että lapseni peruskoulun päättärikeskari oli 10 ja harmistui. 

Yhyy yhyy, aina joku ei tykkää. So what? Karavaani kulkee ja koirat räksyttää.

Mäkin sai katkeraa jupinaa aikanaan kun musta tuli ekonomi ja pääsin hyviin tehtäviin. "Kun ei olis ikinä susta uskonut.." Ai miksei? Vissiin se kun uskalsin vastavirtaan hankkia lapset nuorena enkä stressannut urasta silloin. 

Trololoo vaan sullekin!

Maailma muuttuu, Pirkkoseni. 

On hyvä varautua siihen, että perheet ei enää ole niin pidättyväisiä ja omaa samaa tiukkarajaista ja niukkaa käytöskoodistoa kuin sotien jälkee n oli muodissa pitkään. 

Lastenlasten kasvatukseen ehkei kannata sinun sitten puuttua liikoja. Ennustan arvomaailmojen törmäyksiä. 

Ei ole soveliasta laittaa nettiin tai ei ainakaan jos ei oman lapsen todistus. 



Varsinkin vanhemmat ihmiset eivät tajua,  että nykyaikana ei kannata nettiin laittaa mitään. 

Esim kun äitini lähetti miesystävälleni lapseni todistuksesta kuvan, en tykännyt. Ihan vaan sen takia, että ei siitä tarvitsexkuvis lähetellä ja tuo miesystävä saattaa sen pistää eteenpäin. Mistä sitä tietää. Vaikka olisi vain 1% epäilys, että tekisi niin,  en halua lapseni todistuksista kuvia kellekään muille kun omille isovanhemmilleen korkeintaan. Ei edes mitään hävettävää  todistuksessa, mutta mieluiten päätän itse keille  lähetän siitä kuvat, jos lähetän. 



Ja sitten taas syytetään jostain ihmeellisestä kun ei haluta että otetaan kuvia mistään ja lähetetään perheen ulkopuolisille? Hui onpas järkyttävän vainoharhaista? 



Moni ihminen on naurettavan luottavainen toisiin ihmisiin esim. juuri  suvun ulkopuolelta tuleviin. Sitten jos esität epäilyksen tuosta niin suututaan ja olet hullu. Moni kuittaa asian sillä, että kukaan sitä lähetä eteenpäin ja jos lähettää niin mitä sitten. No mutta onko se väärin jos joku ei tykkää tuollaisesta ajatuksesta? 

Ei se mitään vainoharhaisuutta ole.  

Voi voi jotsin persoona ja itsetunto ongelmia taas.

 

Psykologiaa pukkaa niih kun ei halua että vieraat ihmiset ottaa kuvia tsi heille lähetetään kuvia omista lapsista tai todistuksista? Eiköhön lasten  osalta täysin vanhempien oma asia? 

 

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla kovinkaan laillista todistuksien sisältöä kuvata nettiin. Lapsilla on oikeus yksityisyyteen.Lasten arvosanojen mainitseminenkin on siinä ja siinä, kun lapset ei välttämättä tykkää, että kaikki tietävät hänen arvosanansa netissä.Lasten etua pitäisi ajatella aina.

Teepä rikosilmoitus! Ja löysää nutturaa.