Onko kenenkään muun elämä niin lukossa, ettei usko enää minkään terapian siihen purevan?

Se on masennuksen oire, että tuntee olevansa totaaliumpikujassa. Tuntuu että kukaan eikä mikään voi auttaa. Ihan tyypillistä. 

On. Avioterapeutilla käytiin eikä auttanut, piti lopettaa käyminen, sotku on liian iso että kukaan voisi auttaa.

On, ja on ollut jo muutaman vuoden. Minulla on alla pari pitkää terapiaa, joiden avulla pysyttelin pinnalla, mutta eivät ne mitään korjanneet/parantaneet. Toivon todellakin loppuvani mahdollisimman pian, rukoilen sitä joka päivä. Toivoa ei ole - piste. Olen väsynyt ja kipeä, jonka lisäksi en näe tällä menneisyydellä/tulevaisuudella mitään mieltä roikkua täällä vuodesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

On, ja on ollut jo muutaman vuoden. Minulla on alla pari pitkää terapiaa, joiden avulla pysyttelin pinnalla, mutta eivät ne mitään korjanneet/parantaneet. Toivon todellakin loppuvani mahdollisimman pian, rukoilen sitä joka päivä. Toivoa ei ole - piste. Olen väsynyt ja kipeä, jonka lisäksi en näe tällä menneisyydellä/tulevaisuudella mitään mieltä roikkua täällä vuodesta toiseen. 

Lähes sama tilanne. Ei mua oikeastaan hirveästi edes masenna, en vain yksinkertaisesti jaksa enkä _halua_ jatkaa. Eikä mun tartte. Ja joo, tähän ikään (50) on terapiat terapioitu; niistä ei ole enää merkityksen etsijöiksi. 

Joo olen myös käynyt vaikka mitä terapioita. Se mitä tarttisin on riihikuiva raha eikä mikään terapia. 

Vierailija kirjoitti:

Joo olen myös käynyt vaikka mitä terapioita. Se mitä tarttisin on riihikuiva raha eikä mikään terapia. 

Usko pois, ei auta. Minä sain sitä huomattavasti, tilanne on aivan sama.

Älä keskity korjaamaan kaikkea keralla. Keskityt vain yhteen pieneen asiaan kerrallaan.

Oma tilanteeni on sellainen, ettei puhuminen tosiaan enää auta. Mutta emdr auttaa.

Vierailija kirjoitti:

On. Avioterapeutilla käytiin eikä auttanut, piti lopettaa käyminen, sotku on liian iso että kukaan voisi auttaa.

Miksei ero ole vaihtoehto? Sillä ratkeaa moni huono suhde.

Vierailija kirjoitti:

On, ja on ollut jo muutaman vuoden. Minulla on alla pari pitkää terapiaa, joiden avulla pysyttelin pinnalla, mutta eivät ne mitään korjanneet/parantaneet. Toivon todellakin loppuvani mahdollisimman pian, rukoilen sitä joka päivä. Toivoa ei ole - piste. Olen väsynyt ja kipeä, jonka lisäksi en näe tällä menneisyydellä/tulevaisuudella mitään mieltä roikkua täällä vuodesta toiseen. 

Huh. Olisin voinut kirjoittaa tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo olen myös käynyt vaikka mitä terapioita. Se mitä tarttisin on riihikuiva raha eikä mikään terapia. 

Usko pois, ei auta. Minä sain sitä huomattavasti, tilanne on aivan sama.

Niin en usko että sisäiset ongelmani katoaisi mutta niitä olisi parempi potea ilman jatkuvia rahahuolia, kivoissa puitteissa

No en silleen usko terapiaan, kun mun mt-ongelmat on aina joutuneet jostain "krooninen kipu" kun oli leukaluussa tulehdusta, ja toinen mun iho-ongelmista... En tiedä, miten terapia auttaa niihin 😅 

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity korjaamaan kaikkea keralla. Keskityt vain yhteen pieneen asiaan kerrallaan.

Kuule. Jos tämä hullunmylly on kestänyt jo yli viisikymmentä vuotta, ei tätä lähdetä ratkomaan pieni asia kerrallaan. Eikä suurikaan. Kyse ei edes ole enää mistään ratkaisusta vaan siitä, että on lopen väsynyt ja kyllästynyt niihin kaikkiin mahdollisiin jatkovaihtoehtoihin. Ei pysty eikä kykene enää. Ja etenkään ei halua. Ei halua sen enempää hyvää kuin pahaakaan, pysähtynyttä tai liikkuvaa. Mitään. Ei halua enää olla olemassa. Tiedostaa. Hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity korjaamaan kaikkea keralla. Keskityt vain yhteen pieneen asiaan kerrallaan.

Kuule. Jos tämä hullunmylly on kestänyt jo yli viisikymmentä vuotta, ei tätä lähdetä ratkomaan pieni asia kerrallaan. Eikä suurikaan. Kyse ei edes ole enää mistään ratkaisusta vaan siitä, että on lopen väsynyt ja kyllästynyt niihin kaikkiin mahdollisiin jatkovaihtoehtoihin. Ei pysty eikä kykene enää. Ja etenkään ei halua. Ei halua sen enempää hyvää kuin pahaakaan, pysähtynyttä tai liikkuvaa. Mitään. Ei halua enää olla olemassa. Tiedostaa. Hengittää.

Ehkä on taas vain tavallista vaikeampi kevät? Jospa kirjoittaisit?

Olen menettänyt kaikki isovanhempani, vanhempani, ainoan lapseni ja kaksi viikkoa sitten puolisoni. Käsittääkseni terapeutti ei juurikaan näiden asioiden käsittelyssä voi auttaa. Uskon siihen, että minulle rakkaat ihmiset, jotka tuntevat minut, ovat paras apu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä keskity korjaamaan kaikkea keralla. Keskityt vain yhteen pieneen asiaan kerrallaan.

Kuule. Jos tämä hullunmylly on kestänyt jo yli viisikymmentä vuotta, ei tätä lähdetä ratkomaan pieni asia kerrallaan. Eikä suurikaan. Kyse ei edes ole enää mistään ratkaisusta vaan siitä, että on lopen väsynyt ja kyllästynyt niihin kaikkiin mahdollisiin jatkovaihtoehtoihin. Ei pysty eikä kykene enää. Ja etenkään ei halua. Ei halua sen enempää hyvää kuin pahaakaan, pysähtynyttä tai liikkuvaa. Mitään. Ei halua enää olla olemassa. Tiedostaa. Hengittää.

Ehkä on taas vain tavallista vaikeampi kevät? Jospa kirjoittaisit?

Miksi pitäisi? Jos ihmisellä itsellään ei ole elämässä enää mitään, jonka takia haluaisi elää?

💚

💛

Kuulostaa kliseiseltä lässytykseltä,

mutta silti sen sanon:

Ei pidä luovuttaa kesken.

Elämäsi on vielä k e s k e n.

Elämäsi jatkuu vielä jopa 40

vuotta ollessasi nyt 50-vuotias.

Mitä kaikkea vielä ennättää ihmisen poika

kolmessa kokonaisessa vuosikymmenessä?

Jopa paatunein kyyninen yksineläjä n/m

ennättää rakastua ja avioitua. Esimerkiksi..

.

Älä nakkaa hanskoja tiskiin ennenaikaisesti.

💛

💜

Terapia ei auta ketään, mutta elämä kylläkin.

On.

Vierailija kirjoitti:

On. Avioterapeutilla käytiin eikä auttanut, piti lopettaa käyminen, sotku on liian iso että kukaan voisi auttaa.

Onhan yksi jolle kaikki on mahdollista.