Onko kenenkään muun elämä niin lukossa, ettei usko enää minkään terapian siihen purevan?
Kommentit (33)
Mulle kyllä kelpaisi ja auttaisi suuresti vaikeassa tilanteessa
Olen ollut todella lukossa ja masentunut ja ahdistunut ja ylikuormittunut. Uupuneimmillani ole tuntenut niin, että haluaisin olla vähän aikaa kuollut- levätä kunnolla- ja sitten palata.
Sillloin olen tajunnut, että olen ihan yli uupunut.
Miten sitä ihminen osaakin viettää itsensä niin piippuun.
Olen ollut epätoivoinen. Kyllä.
Silti jossain on ollut se toivonkipinä. Jossakin.
Anna aapee itsellesi tilaa olla.
Ole itse itsellesi armollinen.
💌
Kaikki on niin näköalatonta, mikään tai kukaan ei enää kiinnosta, edes kesän tulo ei piristä, tosin paska ilma melkeen joka päivä ollukki, ei ole enää ketään ihmisiä kelle puhua, pelkkää yksinäisyyttä, haluun vaan jo päästä täältä, kaikki on koettu ja nähty mitä on tarvinnu, mitään uutta ei ole enää tulossa, joten hyvästi elämä...
Vierailija kirjoitti:
💚
💛
Kuulostaa kliseiseltä lässytykseltä,
mutta silti sen sanon:
Ei pidä luovuttaa kesken.
Elämäsi on vielä k e s k e n.
Elämäsi jatkuu vielä jopa 40
vuotta ollessasi nyt 50-vuotias.
Mitä kaikkea vielä ennättää ihmisen poika
kolmessa kokonaisessa vuosikymmenessä?
Jopa paatunein kyyninen yksineläjä n/m
ennättää rakastua ja avioitua. Esimerkiksi..
.
Älä nakkaa hanskoja tiskiin ennenaikaisesti.
💛
💜
Jatkan omaani. Mä en ole vielä kertaakaan istunut terapeutin asiakkaana omassa elämässäni. Olen setvinyt kaiken omin neuvoineni sekä luottoystävieni tukemana kaikki nämä vuosikymmenet. Yli 3 tunnin terapauttiset maratonpuhelut puolin ja toisin on tuttua kauraa läpi koko elämäni.
Ei sillä, että mitenkään vähättelisin terapiammattilaisten tietotaitoa ja osaamista.
Mutta kun ~ rahallisesti kertakäynti on 200-300 euroa kustannuksiltaan.
Se tietysti..
Jos yksi asia ratkeaisi, niin mikä se olisi? Ilmaiseksi vaikka sormia napsauttamalla, mikä juttu muuttuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo olen myös käynyt vaikka mitä terapioita. Se mitä tarttisin on riihikuiva raha eikä mikään terapia.
Ei se raha onnea tuo. Itse sain ihan helvetin suuret perinnöt, mökit ja kaikki ja ihan samalla tavalla olen joutunut taapertamaan tän ahdistuksen ja masennuksen kanssa.
No kyllä mulle toisi. Jos voittaisin lotossa, nostaisin saman tien kytkintä. Mukavampi epäonnistuneena erakkona aurinkorannalla kuin suomalaisessa betoninharmaassa tuppukylässä 9kk vuodesta palellen, kun ei ole varaa lääväänsä lämmittää.
Liian pitkä on tämä ihmisen elämä, eihän tämmöstä 100- vuotta kestä kattella, vanhana sitte kitua jossain laitoksessa, 50v. on ihan riittävän pitkä aika täällä, sit joutaa jo untenmaille.
Minä en usko terapian toimivan. Melkein kaikkea olen kokeillut. Nyt olen antanut sähköpampulla sähköhoitoa itselleni. Se on yllättävän tehokas.
Mitä jos kaikki asiat olisi lukossa, mutta reaktiosi olisi aina vaan "hupsista". Sehän olisi ihan sama kuin että mikään ei mene lukkoon kun siitä ei sen kummempaa seuraisi henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko terapian toimivan. Melkein kaikkea olen kokeillut. Nyt olen antanut sähköpampulla sähköhoitoa itselleni. Se on yllättävän tehokas.
Sähköpampulla? Avaatko hiukan.
Vierailija kirjoitti:
Olen menettänyt kaikki isovanhempani, vanhempani, ainoan lapseni ja kaksi viikkoa sitten puolisoni. Käsittääkseni terapeutti ei juurikaan näiden asioiden käsittelyssä voi auttaa. Uskon siihen, että minulle rakkaat ihmiset, jotka tuntevat minut, ovat paras apu.
On asioita, mistä ei parane.Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin
Psykiatria on PAHINTA mitä voi tapahtua silloin kun elämä on sekaisin, he laittaa sen todella huonoksi jos pystyvät. Ehkä silloin psykiatriasta olisi apua jos joku on ihan itsetuhoinen, mutta silloinhan osastolle ei tunnetusti pääse. Aivan paska, sairas ala.
Ei se raha onnea tuo. Itse sain ihan helvetin suuret perinnöt, mökit ja kaikki ja ihan samalla tavalla olen joutunut taapertamaan tän ahdistuksen ja masennuksen kanssa.