Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä jolla on lapsia, olisitko katkera jos sulla ei olisi lapsia?
31.05.2025 |
Mä voin sanoa, että mä olisin todella katkera jos en olisi saanut lasta. Tiesin jo teininä haluavani ison perheen. Tätä ei mulle suotu ja sain yhden lapsen. Monet itkut olen itkenyt sen vuoksi, että en saanut edes yhtä lasta lisää. Rakastan ainoaa lastani, mutta ei se silti ole poistanut suruani siitä, että olisin halunnut enemmän lapsia.
Voi luoja sitä itkun määrää mikä olisi ollut, jos olisin jäänyt lapsettomaksi. Olisin ollut todella katkera asiasta ja varmasti olisi masentanut asia.
Nyt ikää melkein 46v joten haaveet toisesta lapsesta saa heittää romukoppaan lopullisesti kun ei ole edes miestäkään. Ja tuskin tulisin enää raskaaksi.
Kommentit (49)
Kuule, en osaa vastata, vaikka kaikki lapset on ollut haluttuja ja helposti onnistunut heti. Mutta jos en olisi saanut lapsia, niin en ymmärrä miksi olisin katkera kun se vain sairastuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisin. Yllätyin itsekin, kun 30v tuli ero ja huomasin kiroavani sitä etten edes hankkinut lapsia, mies menköön. En ennen sitä ollut ajatellut haluavani lapsia. Myöhemmin sain ja olen iloinen, vaikka joskus olisi kiva saada hetki hengähtää. Ehkä joskus kun ovat isompia.
Nii, että mieluumin huonon puolison kanssa lapsia? Mitä siitä yhteisestä kasvatuksesta olis tullu, jos ette yhdessäkään osanneet olla? Lapsi oppii pakolaiselämää?
Olisihan se kiva jos se lapsi pitäisi edes jotain yhteyttä. Näin meillä.
En usko että lapsettomuuden aiheuttama suru olisi mitenkään päivittäin läsnä elämässä tai estäisi nauttimasta mukavista asioista. Mutta varmasti joinakin hetkinä olisi vahvakin surun ja haikeuden tunne.
En tiedä, koska en tiedä, millainen se vaihtoehtoinen todellisuus olisi ollut, jossa minulla ei olisi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä lasten (3v ja 6v) kanssa ulkomailla ilman tukiverkkoja tuntuu rankalta ja väsyttävältä ja tuntuu siltä että lasten saaminen on tuhonnut tutkijanurani. Silti uskon että olisin todella katkera jos en olisi saanut lapsia.
En. Tiesin aina että pystyn elämään kumman tahansa tilanteen kanssa. Ei olisi ollut maailman suurin suru, vaikka toki lapset tuovat merkitystä elämääni.
Tykkäsin itse olla ainoa lapsi joten en pidä sitäkään pahana kohtalona. Maailmassa on niin paljon kurjempiakin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti joku alapeukuttaa asiallisia vastauksia. Näkyy lapsivastaiset olevan suvaitsematonta porukkaa, kun jollain on erilainen mielipide kuin heillä.
Mun aloitustakin on peukutettu mikä on käsittämätöntä. Mähän kerroin vain omista ajatuksistani ja tuntemuksistani. Mitä ihmeen alapeukuttamista niissä on?!
Ap
Minä en yhtään ihmettele. Käy lukemassa lapsettomien ketjuja ja kuinka heitä siellä haukutaan. Nyt tiedät miltä se tuntuu.
Anteeksi nyt vain, mutta sulla on melkoisen typerä logiikka. Mä en ole lapsettomia haukkunut. Ei liity lapsettomat mun asiaan millään tavalla.
Ap
Alue: Aihe vapaa
En tietenkään olisi katkera. Enkä varmaan edes tajuaisi, mistä olisin jäänyt paitsi.
Mutta lapset on ydinasia mun elämässä. Olisin ihan toinen ihminen ilman heitä. Totta kai mulla on oma elämä ja elämä miehen kanssa, mutta lasten myötä joku osa musta on oikeasti ' täyttynyt'. On rauha sen suhteen, mikä elämässä on tärkeintä, ei todellakaan tarvitse sitä pohtia.
Ei näitä varmaan ole sopiva sanoa ääneen, mutta näin mä tunnen koulutettuna, liberaalina ja kaupunkilaisena naisena.