Millaiset vanhemmat suosivat/eivät suosi lapsiaan eriarvoisesti?

Lapsena jo sisarukseni joka on minua vuoden vanhempi, sai kaiken mitä halusi. Joululahjaksi sai aina kaikkea kallista ja mitä oli toivonut (esim.levysoittimen). Minulle sanottiin, että "No sä tyydyt vähempään ja ole sä se järkevämpi" Tällaiset on aika turhia sanoja 8-12 vuotiaalle. Polkupyöriä tälle ostettiin harva se vuosi. Minulle taas sanottiin, että "kyllä sulla menee yksikin pyörä, ajat sillä".  Minä en päässyt kampaajalle (kuulemma pojille se on pakollista ja tytöille ei) Muodissa oli tuolloin vielä lyhyet hiukset, joten jouduin leikkaamaan ne itse. Veli sai kalliin auton kun täytti 18. Minä ostin 19 vuotiaana omilla rahoillani parin sadan markan auton, joka olisi tänä päivänä täysin katsastuskunnoton. Taas sain kuulla, että pojat tarvitsee auton ja se on heille paljon tärkeämpi. Sitten veli muutti yhteen muutama kk aiemmin tavanneensa tyttöystävänsä kanssa. Mitä tekee vanhempani.... Antavat heille käsirahan asuntoon. Eihän sitä nyt vuokralla aleta asumaan. Samalla ostettiin ruoka-astiastot, pöytähopeat ja kodinkoneet. Veljelle tuli ero tyttöystävästä vuodessa ja tämä ihminen vei mennessään kaikki astiat, pöytähopeat ja kodinkoneet. Vaati myös puolta käsirahasta itselleen ja sinne sekin meni. Itse muutin veljen kanssa miltei yhtäaikaa yhteen poikaystäväni kanssa. Asuimme 10 vuotta yhdessä, eikä missään vaiheessa minulle ehdotettu, että antaisivat käsirahan omistusasuntoon. Minä sain heidän mielestä asua vuokra-asunnossa. Ehkä ajattelivat, että poikaystäväni vanhempien olisi pitänyt se tehdä. En ymmärrä tätä. Tätä on sittemmin jatkunut koko ikäni. Nyt vanhempani ihmettelevät, että miksi minulla on etäiset välit (lähes olemattomat) veljeeni. Eivät ilmeisesti kykene näkemään mitään yhteyttä asiaan näillä minua väheksyvillä teoillaan. En vaan kykene sulattamaan sitä epäoikeudenmukaisuutta mitä olen kokenut. Ehkä sitten, jos veljeni olisi joskus edes sanonut, että minunkin kuuluu saada samat asiat kuin hänen, mutta päinvastoin hän on polkenut oikeuksiani niin paljon kun on vaan voinut. 

N.56