Kuulin yhden omaishoitajan toivovan hoidettavansa kuolemaa!

Ei se tarkoita että aikoo tehdä jotain. Ehkä on uupunut hoitamiseen ja jos se hoidettava kärsinyt vaivoista.

Aika monikin toivoo siinä kohtaa kun hoidettavan toimintakyky ja elämänlaatu alkaa olla lähes nolla ja mitään ei ole tehtävissä vaikka toinen selvästi kärsii.

Tabu mutta moni ainakin hetkellisesti niinkin ajattelee, varsinkin jos on tosi vaikea hoidettava.

Ymmärrän hyvin, kun ihminen makaa vain vuoteessa, syö ja kakkii ja valittaa koko ajan, niin silloin tulee mieleen että pääsisipä kärsimyksistään kun ei tästä maailmasta enää mitään ymmärrä.

Ei siinä toiveessa ole mitään väärää. Tietäisit jos itselläsi olisi saattohoitokokemus parantumattomasti sairaasta läheisestä.

Täysin ymmärrettävä toive.

Olen itse käytännössä omaishoitaja tai ainakin kotiorja tahtomattani. Virallisesti olen työtön. Elämä muuttuu koko ajan vaikeammaksi ja on jo oikeastaan mahdotonta. Voin itsekin koko ajan huonommin, itsellänikin on diagnooseja ja elämästäni on viety oikeastaan jo kaikki. En vaan voi lähteä kun ei ole rahaa, eikä mitään paikkaa, johon voisin mennä. Tarvitsisin apua ihan jo itselleni kun en pysty huolehtimaan edes itsestäni, mutta silti joudun vastuuseen toisesta ihmisestä. En kuitenkaan saa apua mistään, eikä ketään kiinnosta. Voin oikeastaan jo niin huonosti, että itseänikin pelottaa. 

Jankkaaja: käy itse edes yhden viikon hoitamassa sitä omaistasi itse. Ja sen jälkeen kuvittele itsesi hänen paikalleen. 

Sitä kutsutaan armeliaisuudeksi. En ymmärrä joidenkin ideologiaan pitkittää sitä elämää, joka ei ole elämisen arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käytännössä omaishoitaja tai ainakin kotiorja tahtomattani. Virallisesti olen työtön. Elämä muuttuu koko ajan vaikeammaksi ja on jo oikeastaan mahdotonta. Voin itsekin koko ajan huonommin, itsellänikin on diagnooseja ja elämästäni on viety oikeastaan jo kaikki. En vaan voi lähteä kun ei ole rahaa, eikä mitään paikkaa, johon voisin mennä. Tarvitsisin apua ihan jo itselleni kun en pysty huolehtimaan edes itsestäni, mutta silti joudun vastuuseen toisesta ihmisestä. En kuitenkaan saa apua mistään, eikä ketään kiinnosta. Voin oikeastaan jo niin huonosti, että itseänikin pelottaa. 

Pakkohan sinun on jaksaa! Muutenhan saat syytteen heitteillejätöstä. Missä on moraalisi?

AP

En tiedä oliko omaishoitaja, poika, kumppani, tuttu tai mikälie, mutta kaikille hoidettaville: Hae apua! Kerro sosiaalitantoille, että sinuun kohdistuu uhka/väkivaltaa, tee rikosilmoitus, hakeudu turvakotiin ja aloita turvallinen elämä muualla. Aivan järkyttävää nähdä avuttomaan kohdistettuja uhkauksia/väkivaltaa. SINÄ OLET ENEMMÄN ARVOINEN! Pyristele pois tuollaisesta hoito/perhesuhteesta. Turva ja rauha yksin on parempi kuin uhkailu ja väkivalta. Ja joo, tein ilmoituksen näkemästäni, mutta eihän täällä Suomessa ketään kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko omaishoitaja, poika, kumppani, tuttu tai mikälie, mutta kaikille hoidettaville: Hae apua! Kerro sosiaalitantoille, että sinuun kohdistuu uhka/väkivaltaa, tee rikosilmoitus, hakeudu turvakotiin ja aloita turvallinen elämä muualla. Aivan järkyttävää nähdä avuttomaan kohdistettuja uhkauksia/väkivaltaa. SINÄ OLET ENEMMÄN ARVOINEN! Pyristele pois tuollaisesta hoito/perhesuhteesta. Turva ja rauha yksin on parempi kuin uhkailu ja väkivalta. Ja joo, tein ilmoituksen näkemästäni, mutta eihän täällä Suomessa ketään kiinnosta.

Suloista.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä toiveessa ole mitään väärää. Tietäisit jos itselläsi olisi saattohoitokokemus parantumattomasti sairaasta läheisestä.

Komppaan.

Jos petiinsä vangitun kipupotilaan/sairautensa loppuvaiheessa kamppailevan kroonikon tai täysin dementoituneen omaisen elämä on täyttä via dolorosaa 24h 365, vuodet toisen perään ilman toivon hiventä, nousee siinä kenties väistämättä näitä ajatuksia hoitavalta tontilta.

Armeliaisuus. Niin hyvä sana.

*#12 ei minulta. 🍀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse käytännössä omaishoitaja tai ainakin kotiorja tahtomattani. Virallisesti olen työtön. Elämä muuttuu koko ajan vaikeammaksi ja on jo oikeastaan mahdotonta. Voin itsekin koko ajan huonommin, itsellänikin on diagnooseja ja elämästäni on viety oikeastaan jo kaikki. En vaan voi lähteä kun ei ole rahaa, eikä mitään paikkaa, johon voisin mennä. Tarvitsisin apua ihan jo itselleni kun en pysty huolehtimaan edes itsestäni, mutta silti joudun vastuuseen toisesta ihmisestä. En kuitenkaan saa apua mistään, eikä ketään kiinnosta. Voin oikeastaan jo niin huonosti, että itseänikin pelottaa. 

Pakkohan sinun on jaksaa! Muutenhan saat syytteen heitteillejätöstä. Missä on moraalisi?

AP

 

Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh Öyh öyh öyh

AP

Itse kuulin, että se on hoitajalle "raskasta". Hyvin pian tämän jälkeen hoidettava kuoli. Hoidettava siis hyökkäsi laittomasti minunkin (tuntemattoman) kimppuun, joten voin vaan kuvitella miten huonosti kohtelee sitä hoitajaansa, joka on tuttu. Olen todella pahoillani niiden puolesta, jotka kantavat tällaisia taakkoja ja joutuvat läheistensä pahoinpitelemiksi. 

Jospa se hoidettava tekeekin kuolemaa, mutta sulla vaun henkirikos mielessä kun toinen toivoo nopeaa ja kivutonta lähtöä kuolemansairaalle läheiselleen?

Hmm. Sun ei ainakaan kannata hoitaa yhtään ketään.

Haha. Väsyneenä kuka tahansa voi todella sairaasta hoidettavastaan sanoa, että parempi olisi kun hän (siis hoidettava) pääsisi jo pois!

Eri asia, jos joku rupeaa kertomaan suunnittelevansa jonkun tappamista!

Jos hoidettava kituu niin voi ihan hyvällä omallatunnolla toivoa pikaista loppua.

Olin helpottunut kun vanhempani kuolivat. Sain elämäni takaisin. Ei tarkoita etten olisi heitä rakastanut . He olivat hyvät vanhemmat ja vielä paremmat isovanhemmat lapsenlapselleen, joka sai nauttia heistä yli 20 vuotta.