Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?
31.05.2025 |
Mulle tulee tähän vuodenaikaan mieleen lasten kevätjuhlat.
Kaikki ei niistä tietenkään tykkää, mutta kyllä itsestäni on aina ihana käydä omien lasten kevätjuhlissa ja nauttimassa siitä tunnelmasta, mikä siellä on.
Kommentit (608)
Jään paitsi heikommasta tulokehityksestä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Super ahdistava ajatuskin jotkut kevätjuhlat, yms.
Tää :D Sosiaalinen fobiani! Ja että pitää feikata small talkkia.
Sosiaalinen fobiani on parantunut lasten saamisen myötä. Ajattelen lasten parasta monessakin asiassa, enkä ilman lapsia olisi koskaan hakeutunut mihinkään perhekahviloihin, leikkipuistoihin ym. enkä edes uimahalleihin. Eli olen laittanut itseäni ja fobiaani likoon monessa kohtaa ja oppinut ihmisarkuudesta pois. Ilman lapsiani rlämä olisi ollut paljon enemmän sisäänpäin kääntymistä. Lasten saaminen on kasvattanut minua ihmisenä enemmän kuin mikään muu.
Minulla ihan sama kokemus. Ja totta - minäkin koen omien lasteni todella kasvattaneen minua; huikeasti enemmän kuin mikään muu ihmissuhde, yliopisto, työelämä tms. Lasten äitinä olen joutunut/saanut käyttää kaikkia mahdollisia luovuuden muotoja, joita en ennen heitä tiennyt omaavanikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana on ihanaa se vapaus, rauha, hiljaisuus, riippumattomuus, itsemääräämisoikeus, kehon ja mielen hyvinvointi, rahat voi käyttää mihin tarvitsee ja haluaa, kukaan ei vaadi kokoajan minun huomiotani voin keskittyä omiin asioihin ja tekemisern, ei kokoajan jonkun muun. Lapsettomuus on myös huolivapaa siitä lapsesta, aina kakki lapset eivät ole fyysisesti ja psyykkisesti terveitä ja hyvinvoivia.
Lapsettomana liki nelikymppisenä pidin toki noista asioista. Nyt kolmen lapsen äitinä saan päivittäin uusia kokemuksia ja ; ennenkaikkea (entiseen verrattuna) kodin täynnä aitoa elämää.
Kiva jos elämääsi tuli vihdoin jotain sisältöä ja kokemuksia! Jotkut muut ihmiset sitten taas löytää sitä merkityksellisyyttä jostain muualta. En ole varma, millä tavalla tämä kotini nyky
Huomaa!!, etten suinkaan sanonut eläneeni merkityksetöntä tai sisällyksetöntä elämää ennen lapsia. Enkä suinkaan ole luopunut äitinä muista minulle merkityksellisistä asioista.
Lapsi jatkaa sinun sukuasi, sinun geenejäsi.
Äitiyden onni, pienen vauvan suloisuus. Kyllä se on ihan totta, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä tän lapsettomiin kohdistuvan passiivis-aggressiivisen surkuttelun idea on olevinaan. Joo, jään vaille monia epäilemättä merkityksellisiä kokemuksia, joita omien lasten myötä tulee, mutta sama pätee kaikkiin ja kaikkeen elämässä: En tule myöskään koskaan kokemaan, miten hienoa ja merkityksellistä on olla NHL-jääkiekkoilija, astronautti, ravihevosten kasvattaja, huippumalli tai mies. Monet näistä vaille jäämisistä ovat väistämätöntä seurausta valinnoista, joita olen elämäni varrella tehnyt. Samalla olen näillä valinnoilla tehnyt itselleni mahdolliseksi asioita, joita jollain toisella ei ole. Kenelläkään ei voi olla plakkarissa kaikkia ihmiselämälle mahdollisia kokemuksia ja elämyksiä samaan aikaan. On myös aivan ihmeellistä sössötystä väittää, että lapsia hankkineella ihmisellä olisi ikään kuin vakiona kaikki lapsettoman ihmisen myönteiset kokemukset plus jotain päälle. Ei se noin mene. Ihmiselämä on kokonais
Äitiyttä nyt on naurettava verrata ravihevosten kasvattajaan tai siihen, ettei tiedä, millaista on olla mies tai astronautti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä hyvin voisi kysyä "mistä kaikesta vain lapsettomat voivat nauttia ja iloita?" Itselläni on neljä lasta, 9v-18v. Rakastan kaikkia valtavasti ja en voisi kuvitella elämää ilman heitä, mutta on heistä koitunut myös paljon vaivaa, surua, pettymystä, rahan menoa, ärtymystä ja huolta.
Löyhkäävien vaippojen kääntely?
Lisääntyneet riidat puolisoiden välille?
Tuhannet tunnit menetettyä yöunta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä tän lapsettomiin kohdistuvan passiivis-aggressiivisen surkuttelun idea on olevinaan. Joo, jään vaille monia epäilemättä merkityksellisiä kokemuksia, joita omien lasten myötä tulee, mutta sama pätee kaikkiin ja kaikkeen elämässä: En tule myöskään koskaan kokemaan, miten hienoa ja merkityksellistä on olla NHL-jääkiekkoilija, astronautti, ravihevosten kasvattaja, huippumalli tai mies. Monet näistä vaille jäämisistä ovat väistämätöntä seurausta valinnoista, joita olen elämäni varrella tehnyt. Samalla olen näillä valinnoilla tehnyt itselleni mahdolliseksi asioita, joita jollain toisella ei ole. Kenelläkään ei voi olla plakkarissa kaikkia ihmiselämälle mahdollisia kokemuksia ja elämyksiä samaan aikaan. On myös aivan ihmeellistä sössötystä väittää, että lapsia hankkineella ihmisellä olisi ikään kuin vakiona kaikki lapsettoman ihmisen myönteiset kokemukset plus jotain
Tämä oli ainoa ajatus, joka sinussa heräsi? Että äitiys on faktuaalisesti eri asia kuin ravihevosten kasvattaminen? Älä helvetissä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi jatkaa sinun sukuasi, sinun geenejäsi.
Äitiyden onni, pienen vauvan suloisuus. Kyllä se on ihan totta, usko pois.
Minä ja minun geenit. Minäminä ja munlapsimunlapsi! Mun on vaikea uskoa että yleisesti ottaen ihminen olisi itsekkäämpi lapsettomana. Tuntuu, että monille lisääntyneille merkkaa lähinnä se oma perhe eli omat geenit ja mahdollinen puoliso, muilla ei niin väliä. Mun mielestä se on kamalaa, itse en valikoi kenestä välitän sukulaisuussuhteiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi jatkaa sinun sukuasi, sinun geenejäsi.
Äitiyden onni, pienen vauvan suloisuus. Kyllä se on ihan totta, usko pois.
Tämä maailma olisi huomattavasti parempi paikka jos nykyistä useampi ymmärtäisi olla levittämättä niitä geenejään.
Silleen ironista että tällaisen ketjun aloittaminenhan oikein huutaa sitä että omat valinnat vähän kaivelee ja jotain pitää todistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi jatkaa sinun sukuasi, sinun geenejäsi.
Äitiyden onni, pienen vauvan suloisuus. Kyllä se on ihan totta, usko pois.
Mikä niissä omissa geeneissä on olevinaan niin helvetin ihmeellistä? Kaikenlaiset persjalkaiset ääliöt sikiää, vaikka monen ei todellakaan tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi jatkaa sinun sukuasi, sinun geenejäsi.
Äitiyden onni, pienen vauvan suloisuus. Kyllä se on ihan totta, usko pois.
Mikä niissä omissa geeneissä on olevinaan niin helvetin ihmeellistä? Kaikenlaiset persjalkaiset ääliöt sikiää, vaikka monen ei todellakaan tarvitsisi.
Geenit ovat minulle pikemminkin yksi osasyy, miksi lapset jäi tekemättä. Perisuomalaiseen tapaan puoli sukua on molemmilta puolilta siunattu kaiken maailman sydänvaivoilla, alkoholismilla ja luonnehäiriöillä. Hittoako sitä tällaisia geenejä tahallaan levittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monesta todella ikävästä ja inhottavasta elämän seikasta olen "jäänyt paitsi" - joutunut todistamaan siskoni lapsiperhe-elämää sekä vielä hänen erottuaan uusperhe-elämää.
Hänen erossaan olin jatkuvasti hänen tukenaan ja apunaan (rahallisestikin) - sen kaiken hän on unohtanut onnellisesti.
Tuli silloin päätettyä, että jos menen naimisiin niin sitten sellaisen kanssa, joka lapsia ei halua.
Näin kävi, ja olemme olleet yhdessä 30+ vuotta. Elämä sujuu päivä kerrallaan, hoidamme väliin naapurin kissoja ja käymme kylätoimikunnan järjestämissä tilaisuuksissa.
Jos haluaa lukea artikkeleita netistä tai kirjaa käsissään, kukaan ei tule keskeyttämään.
Esimerkiksi.
Lisäksi muistan hyvin oman lapsuuteni ja miten sairasta touhua se kaikki oli. Vanhemmat olivat naimisissa ja meitä oli kolme, mutta kyllä se oli kamalaa.
Ei tullut mieleenkään kokeilla itse sitä samaa. Tulos olisi voinut olla ihan yhtä kamala eikä yhtään parempi. Kauhea riski. Paras kun ei hanki lapsia (kokeilutarkoituksessa ei voi, eihän niitä voi lähettää takaisinkaan).
Vierailija kirjoitti:
Aika monesta todella ikävästä ja inhottavasta elämän seikasta olen "jäänyt paitsi" - joutunut todistamaan siskoni lapsiperhe-elämää sekä vielä hänen erottuaan uusperhe-elämää.
Hänen erossaan olin jatkuvasti hänen tukenaan ja apunaan (rahallisestikin) - sen kaiken hän on unohtanut onnellisesti.
Tuli silloin päätettyä, että jos menen naimisiin niin sitten sellaisen kanssa, joka lapsia ei halua.
Näin kävi, ja olemme olleet yhdessä 30+ vuotta. Elämä sujuu päivä kerrallaan, hoidamme väliin naapurin kissoja ja käymme kylätoimikunnan järjestämissä tilaisuuksissa.
Jos haluaa lukea artikkeleita netistä tai kirjaa käsissään, kukaan ei tule keskeyttämään.
Esimerkiksi.
Lisäksi muistan hyvin oman lapsuuteni ja miten sairasta touhua se kaikki oli. Vanhemmat olivat naimisissa ja meitä oli kolme, mutta kyllä se oli kamalaa.
Ei tullut mieleenkään kokeilla itse sitä samaa. Tulos olis
Mäkin mietin toisinaan omaa lapsuuttani aina kun tulee vastaan tätä juhlallista lässytystä, miten lapset on se elämän tärkein ja hienoin asia. Meillä oli ihan tavallinen keskiluokkainen perhe, mutta en muista koskaan kokeneeni, että kumpikaan vanhempi olisi mitenkään silminnähden nauttinut ajasta meidän kanssa. Muistan lähinnä heidän stressinsä ja kiireensä ja sen, että ei saanut häiritä tai olla tiellä tai hankala. Enkä mä usko hetkeäkään, että vanhempani olisivat tässä joku outo poikkeus. Vanhemmuuden auvo on lähinnä jotain, jota tykätään hieroa lapsettomien ihmisten naamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monesta todella ikävästä ja inhottavasta elämän seikasta olen "jäänyt paitsi" - joutunut todistamaan siskoni lapsiperhe-elämää sekä vielä hänen erottuaan uusperhe-elämää.
Hänen erossaan olin jatkuvasti hänen tukenaan ja apunaan (rahallisestikin) - sen kaiken hän on unohtanut onnellisesti.
Tuli silloin päätettyä, että jos menen naimisiin niin sitten sellaisen kanssa, joka lapsia ei halua.
Näin kävi, ja olemme olleet yhdessä 30+ vuotta. Elämä sujuu päivä kerrallaan, hoidamme väliin naapurin kissoja ja käymme kylätoimikunnan järjestämissä tilaisuuksissa.
Jos haluaa lukea artikkeleita netistä tai kirjaa käsissään, kukaan ei tule keskeyttämään.
Esimerkiksi.
Lisäksi muistan hyvin oman lapsuuteni ja miten sairasta touhua se kaikki oli. Vanhemmat olivat naimisissa ja meitä oli kolme, mutta kyllä se oli kamalaa.
Ei tullut
Olen omasta äidistäni huomannut aivan selvästi, että hänestä tuli kaikin puolin onnellisempi sen jälkeen, kun me lapset olimme muuttaneet pois. Eikä hän ole taatusti mikään poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Aika monesta todella ikävästä ja inhottavasta elämän seikasta olen "jäänyt paitsi" - joutunut todistamaan siskoni lapsiperhe-elämää sekä vielä hänen erottuaan uusperhe-elämää.
Hänen erossaan olin jatkuvasti hänen tukenaan ja apunaan (rahallisestikin) - sen kaiken hän on unohtanut onnellisesti.
Tuli silloin päätettyä, että jos menen naimisiin niin sitten sellaisen kanssa, joka lapsia ei halua.
Näin kävi, ja olemme olleet yhdessä 30+ vuotta. Elämä sujuu päivä kerrallaan, hoidamme väliin naapurin kissoja ja käymme kylätoimikunnan järjestämissä tilaisuuksissa.
Jos haluaa lukea artikkeleita netistä tai kirjaa käsissään, kukaan ei tule keskeyttämään.
Esimerkiksi.
Lisäksi muistan hyvin oman lapsuuteni ja miten sairasta touhua se kaikki oli. Vanhemmat olivat naimisissa ja meitä oli kolme, mutta kyllä se oli kamalaa.
Ei tullut mieleenkään kokeilla itse sitä samaa. Tulos olis
Ihana kuulla, että olet löytänyt toisen velan kumppaniksi ja vieläpä 30 vuotta yhdessä! Onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Ei me tykätä juhlista, vaan rauhasta. T. lapseton pariskunta
Monelle tämä on pelkästään ihan tarpeeksi.
Kiva jos elämääsi tuli vihdoin jotain sisältöä ja kokemuksia! Jotkut muut ihmiset sitten taas löytää sitä merkityksellisyyttä jostain muualta. En ole varma, millä tavalla tämä kotini nykyinen elämä on epäaitoa, mutta jos on niin valitsen sen ihan mielelläni.