Kirkkoon on alkuvuonna kastettu enää 44,3% syntyneistä vauvoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuossakin on 44.3% liikaa. 

Lasta ei pitäisi saada liittää pakolla MIHINKÄÄN uskontokuntaan alaikäisenä. Ihminen tehköön valintansa uskonnostaan täysi-ikäisenä. 

Vanhemmat saavat tosin päättää, miten kasvattavat lapsensa. Jos joku haluaa kasvattaa kristillisesti, niin tehköön niin. Paljon paremman pohjan sellainen antaa elämälle kuin ateistinen kasvatus. Itse kasvoin ateistisessa perheessä. Aikuisena olen surrut paljon sitä, että kristillisellä kasvatuksella olisin välttänyt monet karikot elämässä.

Lienee enemmän perheiden yksilökohtaisia eroja.

En yleisesti ottaen pidä kovin järkevänä sitoa kasvatusta uskontoon, joka ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua. Sitten kun tajuaa, että uskonto on mitä ilmeisi

Silläkin pääsee jo todella pitkälle, jos opettaa lapselle kristinuskon perusjuttuja, kuten lähimmäisenrakkauden. Ateistisessa perheessä tällaisia ei opeteta lainkaan, koska he eivät usko Jeesuksen opetuksiin. Itselle ei ateistiperheessä opetettu, että muille ihmisille pitää tehdä hyviä asioita. Isän opit oli, että iske mahdollisimman kovaa takaisin, jos joku tekee väärin sinua kohtaan. Naisista hän opetti, että he käyttävät aina hyväksi muita, joten käytä sinäkin heitä hyväksi. Näitä oppeja sitten noudatin ja metsään meni aika pahasti.

Eiköhän suurin osa ole saanut ihan vanhan kunnon luterilaisen kasvatuksen. Ei ole kovin helppoa vanhemman omasta kasvatuksestaan päästä irti. Tuollaisen minä ainakin sain, se uskonto osa vaan siitä puuttui. 

Eipä silti, ateistisissa perheissä kyllä onnistuu lähimmäisenrakkauden ja empatian opettaminen aivan yhtä hyvin kuin uskonnollisissakin. 

Sitä paitsi, en ole huomannut tuota lähimmäisenrakkautta mitenkään kovin perustavanlaatuisena ominaisuutena suomalaisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä asia. Lapsikaste tulisi kuitenkin kieltää, eihän sylivauvoja liitetä esimerkiksi poliittisiin puolueisiinkaan, miksi siis kirkkoihin?

Lapsikaste on syy kansankirkon huonoon tolaan, koska se on täyttänyt jäsenrekisterin tapakristityillä ja muilla ateisteilla. Sen myötä kirkollisverotuloista on muodostunut kultaiseksi vasikaksi, jonka eteen myydään kaikki periaatteet. Jos kirkko toimisi lahjoitusvaroilla, niin se joutuisi olemaan huomattavasti huolellisempi "laaduntarkkailussa". 

Kastaa pitää ettei joudu helvettiin? Ikuiseen kadotukseen joutuu jokainen joka ei usko, oli kastettu tai ei. Uskovat taas pelastuvat, vaikka ei olisi ehtinyt kastetta saada. 

Miksi laitat ev.lut. kirkon alennustilan lapsikasteen syyksi? Myös katolisella ja ortodoksisella kirkolla on lapsikaste, mutta kumpikin kirkko seisoo edelleen ryhdikkäästi perinteisten arvojen takana

Siksi koska kirkollisverotukojen laskun pelossa on alettu tinkimään periaatteista, ettei yksikään lapsena kastettu ateisti eroaisi kirkosta.

Hyvä kysymys kyllä, miten katoliset ja ortodoksit ovat onnistuneet välttämään protestanttisten kansankirkkojen kohtalon. Vahva vuosituhantinen tapakulttuuri? Ovatko todella onnistuneet välttämään kaikki sudenkuopat? 

Olisko taivaan kiintiöt täynnä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, ihmiset alkaa tajuamaan, että Kristinusko ei kuulu Suomeen, se kuuluu aavikkoon kuten Islam ja juutalaisten uskonto. Kristinusko ja Islam ovat kummatkin juutalaisia uskontoja, ei ne kuulu suomalaisille. Kristinusko tekee suomalaisista heikkoja ja monikulttuurimyönteisiä, koska se aivopesee ihmisen heikoksi itsetuhoiseksi orjaksi. 

Itse olen kristitty, enkä ole lainkaan monikulttuurimyönteinen. Mielestäni monikulttuurisuus tuhoaa yhteiskunnan, koska eri ideologiat ja opit kumoavat lopulta toisensa. Lopulta se vahvin ja väkivaltaisin uskonto voittaa, mikä taitaa tässä maailmanajassa olla i s l a m.

Kuten Raamattu opettaa, muurit tuhoavat yhteiskunnat.

Olen ollut mukana sekä kastejuhlassa, että nimiäisissä. Pakko sanoa, että kastejuhlassa on ihan erilainen juhlan tuntu, joka tulee perinteistä ja sukupolvien jatkumosta. Kun pappi tekee ristinmerkin vauvan rintaan, hetki on harras. Nimiäiset ovat olleet jotenkin hahmottomia "kokoontumisia", joissa ei ole ollut mitään kunnon kaavaa tai protokollaa. Koen vilpittömästi, että sivistyksellä ja kristinuskon ja kirkon traditioilla on vahvoja yhtymäkohtia. Nimiäiset ovat, no, vähän sellaista muka räväkkää ja rohkeaa wt-puuhastelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silläkin pääsee jo todella pitkälle, jos opettaa lapselle kristinuskon perusjuttuja, kuten lähimmäisenrakkauden. Ateistisessa perheessä tällaisia ei opeteta lainkaan, koska he eivät usko Jeesuksen opetuksiin. Itselle ei ateistiperheessä opetettu, että muille ihmisille pitää tehdä hyviä asioita. Isän opit oli, että iske mahdollisimman kovaa takaisin, jos joku tekee väärin sinua kohtaan. Naisista hän opetti, että he käyttävät aina hyväksi muita, joten käytä sinäkin heitä hyväksi. Näitä oppeja sitten noudatin ja metsään meni aika pahasti.

Edelleen, nämä on enemmänkin perheiden yksilökohtaisia eroja. Itse ehdottoman ateistisena ja sekulaarina isänä en tunnista itseäni lainkaan tuosta kuvauksestasi.

On noissa toki eroja. Joissakin kristityissä perheissäkin voi olla huonot oltaOn noissa toki eroja. Joissakin kristityissä perheissäkin voi olla huonot oltavat ja joissakin ateistisissa perheissä taas ihan ok olosuhteet. Yleisesti kuitenkin väittäisin, että kristitty ydinperhe on parempi kasvuympäristö kuin ateistinen uusioperhe. Ihan mielenkiinnosta, millä periaatteilla kasvatat itse lapsesi ja mihin pohjaat ne periaatteet?

Päivi Räsänenkö siellä kirjoittelee? Ei pidä paikkaansa. Ja miksi ateisteilla ei olisi ydinperheitä? 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa ole saanut ihan vanhan kunnon luterilaisen kasvatuksen. Ei ole kovin helppoa vanhemman omasta kasvatuksestaan päästä irti. Tuollaisen minä ainakin sain, se uskonto osa vaan siitä puuttui. 

Eipä silti, ateistisissa perheissä kyllä onnistuu lähimmäisenrakkauden ja empatian opettaminen aivan yhtä hyvin kuin uskonnollisissakin. 

Sitä paitsi, en ole huomannut tuota lähimmäisenrakkautta mitenkään kovin perustavanlaatuisena ominaisuutena suomalaisissa. 

Luterilainen kulttuuri näkyy varmasti vielä monissa perheissä, jotka eivät kirkkoonkaan enää kuulu. Niin pitkät perinteet sillä kuitenkin on Suomessa.

Ateistisissa perheissä lähimmäisenrakkauden opettaminen onnistuu varmaan jossakin määrin, mutta ongelmia tulee siinä kohtaa, kun lapsi alkaa kyseenalaistamaan näitä oppeja. Ateistihan ei voi perustella niitä mitenkään, mutta kristitty puolestaan voi helposti toteamalla vain, että Jeesus opetti niin.

Lähimmäisenrakkautta ei varmaan Suomessa ole kovinkaan paljoa enää, kun ollaan kuitenkin aika sekulaarinen yhteiskunta nykyään. Täällä ajatellaan, että pidetään huoli vain omista asioista ja sillä ei ole niin väliä, miten muilla menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, ihmiset alkaa tajuamaan, että Kristinusko ei kuulu Suomeen, se kuuluu aavikkoon kuten Islam ja juutalaisten uskonto. Kristinusko ja Islam ovat kummatkin juutalaisia uskontoja, ei ne kuulu suomalaisille. Kristinusko tekee suomalaisista heikkoja ja monikulttuurimyönteisiä, koska se aivopesee ihmisen heikoksi itsetuhoiseksi orjaksi. 

Itse olen kristitty, enkä ole lainkaan monikulttuurimyönteinen. Mielestäni monikulttuurisuus tuhoaa yhteiskunnan, koska eri ideologiat ja opit kumoavat lopulta toisensa. Lopulta se vahvin ja väkivaltaisin uskonto voittaa, mikä taitaa tässä maailmanajassa olla i s l a m.

Kuten Raamattu opettaa, muurit tuhoavat yhteiskunnat.

Laitatko tuon jakeen vielä?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mukana sekä kastejuhlassa, että nimiäisissä. Pakko sanoa, että kastejuhlassa on ihan erilainen juhlan tuntu, joka tulee perinteistä ja sukupolvien jatkumosta. Kun pappi tekee ristinmerkin vauvan rintaan, hetki on harras. Nimiäiset ovat olleet jotenkin hahmottomia "kokoontumisia", joissa ei ole ollut mitään kunnon kaavaa tai protokollaa. Koen vilpittömästi, että sivistyksellä ja kristinuskon ja kirkon traditioilla on vahvoja yhtymäkohtia. Nimiäiset ovat, no, vähän sellaista muka räväkkää ja rohkeaa wt-puuhastelua.

Wt puuhastelua? Nimiäisissä, jossa olin viimeksi vauvan vanhemmat tohtori ja maisteri. Ihan tavallinen, juhlava ja hyvin lämminhenkinen tilaisuus. En ymmärrä miten tuosta wt:tä saat. 

Hyvä. Aavikkojen huuhaat kuuluvat aavikolle eikä tänne.

"Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Vierailija kirjoitti:

Päivi Räsänenkö siellä kirjoittelee? Ei pidä paikkaansa. Ja miksi ateisteilla ei olisi ydinperheitä? 

Ateisteilla on toki ydinperheitä, mutta he eivät koe sitä mitenkään välttämättömyytenä. Heille esimerkiksi eroaminen on ihan ok ja joillakin on jopa avoimia suhteita. Uusioperheet on siellä myös yleisiä. Kristityille ydinperhe on taas ainoa hyväksytty perhemuoto ja eroaminen nähdään miltei aina syntinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, ihmiset alkaa tajuamaan, että Kristinusko ei kuulu Suomeen, se kuuluu aavikkoon kuten Islam ja juutalaisten uskonto. Kristinusko ja Islam ovat kummatkin juutalaisia uskontoja, ei ne kuulu suomalaisille. Kristinusko tekee suomalaisista heikkoja ja monikulttuurimyönteisiä, koska se aivopesee ihmisen heikoksi itsetuhoiseksi orjaksi. 

Itse olen kristitty, enkä ole lainkaan monikulttuurimyönteinen. Mielestäni monikulttuurisuus tuhoaa yhteiskunnan, koska eri ideologiat ja opit kumoavat lopulta toisensa. Lopulta se vahvin ja väkivaltaisin uskonto voittaa, mikä taitaa tässä maailmanajassa olla i s l a m.

Kuten Raamattu opettaa, muurit tuhoavat yhteiskunnat.

Laitatko tuon jakeen vielä?

Koko Raamattu.

No, hautajaisiin halutaan jostain syystä aina pappi ja kanttori, sekä kirkon omistama tila. Mikseivät järjestä pakanallista kuoppajaisia keskenään?

Eräs pieni vauva syntyi vaikeasti vammautuneena, eivötkä lääkärit antaneet hänelle paljoa elinaikaa.

Ensimmäinen toimenpide vanhemmilta oli vauvan kastaminen Kristukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa ole saanut ihan vanhan kunnon luterilaisen kasvatuksen. Ei ole kovin helppoa vanhemman omasta kasvatuksestaan päästä irti. Tuollaisen minä ainakin sain, se uskonto osa vaan siitä puuttui. 

Eipä silti, ateistisissa perheissä kyllä onnistuu lähimmäisenrakkauden ja empatian opettaminen aivan yhtä hyvin kuin uskonnollisissakin. 

Sitä paitsi, en ole huomannut tuota lähimmäisenrakkautta mitenkään kovin perustavanlaatuisena ominaisuutena suomalaisissa. 

Luterilainen kulttuuri näkyy varmasti vielä monissa perheissä, jotka eivät kirkkoonkaan enää kuulu. Niin pitkät perinteet sillä kuitenkin on Suomessa.

Ateistisissa perheissä lähimmäisenrakkauden opettaminen onnistuu varmaan jossakin määrin, mutta ongelmia tulee siinä kohtaa, kun lapsi alkaa kyseenalaistamaan näitä oppeja. Ateistihan ei voi perustella niitä mitenkään

Täh? Lapsi alkaa kyseenalaistamaan lähimmäisenrakkauden oppeja? Mitä ihmettä höpiset? Normaali empatia ja käytöstavat opetetaan lapselle ja sitten saadaan empaattinen ja toiset huomioiva, lainkuuliainen kansalainen. Ei siihen mitään uskontoja tarvita.

44% TAIVAAN PORTEILLA LOPUT JÄI ULOS.   KUTEN JEESUS SANOI ; TULKAA MINUN TYKÖNI MINÄ ANNAN TEILLE LEVON. LEVON SIELULLE.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän suurin osa ole saanut ihan vanhan kunnon luterilaisen kasvatuksen. Ei ole kovin helppoa vanhemman omasta kasvatuksestaan päästä irti. Tuollaisen minä ainakin sain, se uskonto osa vaan siitä puuttui. 

Eipä silti, ateistisissa perheissä kyllä onnistuu lähimmäisenrakkauden ja empatian opettaminen aivan yhtä hyvin kuin uskonnollisissakin. 

Sitä paitsi, en ole huomannut tuota lähimmäisenrakkautta mitenkään kovin perustavanlaatuisena ominaisuutena suomalaisissa. 

Luterilainen kulttuuri näkyy varmasti vielä monissa perheissä, jotka eivät kirkkoonkaan enää kuulu. Niin pitkät perinteet sillä kuitenkin on Suomessa.

Ateistisissa perheissä lähimmäisenrakkauden opettaminen onnistuu varmaan jossakin määrin, mutta ongelmia tulee siinä kohtaa, kun lapsi alkaa kyseenalaistamaan näitä oppeja. Ateistihan ei voi perustella niitä mitenkään, mutta kristitty puolestaan voi helposti toteamalla vain, että Jeesus opetti niin.

Lähimmäisenrakkautta ei varmaan Suomessa ole kovinkaan paljoa enää, kun ollaan kuitenkin aika sekulaarinen yhteiskunta nykyään. Täällä ajatellaan, että pidetään huoli vain omista asioista ja sillä ei ole niin väliä, miten muilla menee.

Totta: itsekkyys jyllää nyt Suomessa. Siihen ei tietenkään sovi Jeesuksen opetukset lähimmäisen rakastamisesta.

Vierailija kirjoitti:

No, hautajaisiin halutaan jostain syystä aina pappi ja kanttori, sekä kirkon omistama tila. Mikseivät järjestä pakanallista kuoppajaisia keskenään?

Suomessa ei ole mitään muuta organisaatiota, joka tuon osaisi hoitaa. Tässä on kyllä pakko antaa kiitosta kirkolle. Eräs läheiseni haudattiin alkuvuodesta ja kirkko hoiti kyllä kaikki järjestelyt viimeisen päälle. Olivat mukana vielä muistotilaisuudessakin. Helpotti isosti surevan omaisen taakkaa.

1 TIITUS 10.  666 jengi riehuu riivattuna.