Lue keskustelun säännöt.
Onko ulkoinen rumuus syypää kaikkiin muihinkin ongelmiin?
31.05.2025 |
Monesti sanotaan, että sinulla pitäisi vain olla hyvä itsetunto niin saavuttaisit kaiken haluamasi. Mutta on todella vaikea omata hyvä itsetunto, jos on ulkoisesti ollut todella epäonninen geeniensä kanssa. Tästä seuraa myöskin kiusaamista mikä huonontaa itsetuntoa entisestään, tästä seuraa myöskin helposti masennusta ja muita mielenterveyden ongelmia. Keskittymisen vaikeutta. Sitten ei pysty keskittymään opiskeluunkaan, kun ihmissuhteisiin kuuluu pelkkää paskaa. Töitä on vaikeampi saada ja siksikin pysyy köyhänä. Ja kaiken takana on pelkkä huono onni geenien kanssa, mitä naamaan tulee. Eli rumuudesta seuraa ainakin itsetunto-ongelmia mielenterveyden ongelmia ja köyhyyttä ja näistä sitten lisää kaikkia niitä ongelmia, mitä näistä seuraa.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvännäköisen on joskus vaikea ymmärtää, ettei oma pärjääminen, rohkeus ja itsetunto ole mitään sisäsyntyistä, vaan tulosta siitä miltä näyttää. Tulet kohdelluksi sen mukaisesti miltä näytät, etkä edes itse sitä välttämättä ymmärrä. Siitä kuitenkin syntyy positiivinen kierre.
Joskus luonne pilaa hyvänkin kakun. Kauneus on joskus katsojan silmissä.
Joillakin on kuitenkin kiistattomat hyvä runko ja muu ulkoinen, joka on se mahdollistaa helpompaan pärjäämiseen.
Tämän olen itsekin oivaltanut että he eivät edes ymmärrä että maailma on ulkonäkönsä suhteen epäonnekkaammille aivan eri paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoon voi vaikuttaa merkittävästi se, että jos saa kasvaa lapsuuden hyväksyvien ja jopa ihailevien katseiden alla tai jos ei saa.
Totta. Minun itsetunnon pilasi jo pienenä lapsena isäni harjoittama väkivalta ja naisviha.
Olen nuorempana saanut kommentteja, joissa on oletttu, ettei mulle rumana kuulu vaikka parisuhde, perhe tai menestyksekäs työelämä. Jotenkin satuttavaa näin jälkikäteen ajateltuna. Aivan kuin en olisi sen arvoinen, että voisin tavoitella haluamiani asioita.
(en ole niiden tyyppien kanssa tekemisissä enää)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuntoon voi vaikuttaa merkittävästi se, että jos saa kasvaa lapsuuden hyväksyvien ja jopa ihailevien katseiden alla tai jos ei saa.
Totta. Minun itsetunnon pilasi jo pienenä lapsena isäni harjoittama väkivalta ja naisviha.
Ja nyt olet aikuinen, etkä enää isäsi vaikutusvallan alainen. Kohoa omille siivillesi, äläkä katsele taaksepäin
Keskity ja aikasi asioihin joihin voit vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin porukan ulkopuolisena (miehenä) erään asian: Tavallisten näköiset naiset "savustivat" kauniin ulos porukastaan.
Tuliko mieleen, että johtuisi "kauniin" ylimielisestä ja ilkeästä luonteesta?
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Oikea itsetunto syntyy siitä, että oppii näkemään oman arvonsa ihmisyydessä, ei peilikuvassa. Se tarkoittaa oman itsen hyväksymistä ja sen oivaltamista, että ansaitset hyvää kohtelua, rakkautta ja mahdollisuuksia riippumatta siitä, miltä näytät.
Voidaanko sopia, että haukun sinua rumaksi joka päivä elämäsi loppuun asti? Lupaan keksiä oikein rumia nimityksiä ja pilkata sinua nettiä myöten ja kutsua muita tekemään samoin. Tämä haukkuminen kun ei sinua sanojesi mukaan haittaa, vaan pystyt näkemään arvosi siitä huolimatta. Tästä tulisi hyvä ihmiskoe, jota ei ole tehty ennen. Pääsisit leveilemään kuolinvuoteellasi siitä, ettei yksikään pilkkanimitys satuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään hoetaan tuota rumaa? Ennen opetettiin, että kukaan ei ole ruma. Kaikilla oma persoona ja oma persoonallinen ulkonäkö.
Nykyään? Olen keski-ikäinen ja lapsuudesta asti kuullut ihmisten kutsuvan toisia rumiksi. Jos näin ei tehty eism. 1900-luvun alussa, niin paljonko sen pitäisi minua ilahduttaa, kun en kuitenkaan silloin ollut elossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Jos omaa ulkonäköä pidetään yleisesti epäviehättävänä, voi olla tavallista voimakkaampi motivaatio keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Miten tienaat elantosi keskittymällä viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen?
Opiskelemalla ja tekemällä töitä. Ei tarvitse olla edes erityisen viisasta, jos nyt katsot ihmisiä missä tahansa ammateissa, ihan kaikennäköistä porukkaa siellä on.
Jos alan roskakuskiksi, miten siinä tienaan oikeudenmukaisuudella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskity ja aikasi asioihin joihin voit vaikuttaa.
Kyllä ja yksi tärkeä osa tätä on myöntää tosiasiat ja vapautua syyllisyydestä: Olen saanut paljon niskaani täysin epäoikeudenmukaista paskaa johon en itse ole syyllinen vaan ne muut, jotka pitävät geneettistä epäonnekkuutta hyvänä syynä painaa toista alas.
Vierailija kirjoitti:
Olen nuorempana saanut kommentteja, joissa on oletttu, ettei mulle rumana kuulu vaikka parisuhde, perhe tai menestyksekäs työelämä. Jotenkin satuttavaa näin jälkikäteen ajateltuna. Aivan kuin en olisi sen arvoinen, että voisin tavoitella haluamiani asioita.
(en ole niiden tyyppien kanssa tekemisissä enää)
Olen pahoillani. Mulla ihan sama. Kaikki jo tietää, ettei tuo tule ikinä saamaan miestä ja lapsia. Minua on nuoresta asti pidetty jonain maailman rumimpana naisena, jonkinlaisena Quasimodona. Myös perheeni ja sisarukseni. Jos nyt kertoisin vaikka työkavereilleni, että olen tavannut jonkun, niin he saisivat varmaan sydänkohtauksen ja tekisivät kaikkensa että suhteeni epäonnistuu.Vaikka mitään epäonnistumista ei ole tulossa, koska olen miehille täysin näkymätön. Isäni varmaan kysyisi mieheltä, että etkö parempaa, koulutetumpaa ja kauniimpaa naista löytänyt. Kyllä, tällaista on elämäni. Myös kaikki tietää, ettei minulla tule koskaan olemaan mitään menestystä työelämässäni, koska minulla ei ole korkeakoulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti rumuuteen liitetään myös tyhmyys. Sitten ollaan, varsinkin uudella työpaikalla, yllättyneitä että sillä onkin osaamista, koulutusta, jne.
Olen itsekin saanut töissä epäkehun muodossa "et olekaan niin tyhmä kuin miltä näytät"
Siis oikeasti joku aikuinen sanoo työpaikalla toiselle ihmiselle tällaista??!
Pelkällä vahvalla päätöksellä ja tahdonvoimalla ei kyllä hyvää itsetuntoa voi ottaa, tämä on ainakin oma kokemukseni. Tai sitä että ei pätkän vertaa välitä siitä mitä muut ihmiset ajattelevat. Eikä näytä kyllä mielestäni onnistuvan monelta muultakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäköni puolesta näytän rikolliselta ja alkoholistilta. Työkkärissä ne ovat monta kertaa väittäneet että olen alkoholisti. Työhaastattelussakin kerran kysyttiin minkä rikoksen tein kun olin vankilassa. Päättelivät siis ulkonäköni takia että olen ollut vankilassa vaikka en ole. Viinaakaan en ole koskaan juonut.
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani ruma. Vastakkainen sukupuoli ei ole koskaan ollut kiinnostunut ja kaikki lähestymiseni, joita ei kyllä kovin montaa sattuneesta syystä ole, on torjuttu. Kavereita ei myöskään ole, vaikka aina koulussa löytyi se "oma" porukka, mutta kouluun se myös usein jäi, kun kukaan ei ilmeisesti halua näyttäytyä seurassani. Olen kerran kuullut suoraan jonkun suusta olevani "rumin ihminen" jonka hän tietää, ja tämäkin oli tilanteessa, jossa sen pystyi ottamaan "leikkimielisenä vittuiluna", mutta muuten ulkonäköäni ei juurikaan ole kommentoitu ja siksi on niin vaikea sanoa, olenko oikeasti ruma vai en... Välillä näytän kuvissa jopa hyvältä, toisinaan taas aivan hirveältä, molemmat silti aitoa minua ja suurin vaikuttaja on valaistus. Peilikuvaa en kaihda. Näillä on menty ja yhä mennään.
Jätä omaan arvoonsa tuo typerä "rumin ihminen" kommentti. Kukaan tasapainoinen ihminen ei lauo tuollaisia typeryyksiä.Kenties tuo sanoja mielessään harmitteli, että olet kauniimpi kuin hän itse? Suuri osa ihmisistä ei saa koskaan kohteliaisuuksia ulkonäöstään, vaikka olisivatkin ihan ok:n näköisiä. Jos näytät joskus kuvissa hyvältä ja joskus et, olet kuin suurin osa muistakin ihmisistä: välillä olet eduksesi kuvissa ja välistä et. Keskity niihin kuviin, joissa näytät hyvältä.
Mielenkiintoinen aihe. Olen miettinyt tätä ja joskus koettanut jutella aiheesta myös tosielämän tuttujen kanssa, mutta yritys on joka kerta tyssännyt heti. Vastapuoli on suorastaan järkyttynyt ja ilmoittanut kauneuden olevan katsojan silmässä, rumia ihmisiä ei ole olemassakaan, jne.
Itsekin olen piirteiltäni epäsymmetrinen ja monin tavoin epäviehättävä ihminen, sairastaminen on jättänyt merkkejä ulkoiseen olemukseeni. Minusta asioista on voitava keskustella asioina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvännäköisen on joskus vaikea ymmärtää, ettei oma pärjääminen, rohkeus ja itsetunto ole mitään sisäsyntyistä, vaan tulosta siitä miltä näyttää. Tulet kohdelluksi sen mukaisesti miltä näytät, etkä edes itse sitä välttämättä ymmärrä. Siitä kuitenkin syntyy positiivinen kierre.
Joskus luonne pilaa hyvänkin kakun. Kauneus on joskus katsojan silmissä.
Joillakin on kuitenkin kiistattomat hyvä runko ja muu ulkoinen, joka on se mahdollistaa helpompaan pärjäämiseen.
Tämän olen itsekin oivaltanut että he eivät edes ymmärrä että maailma on ulkonäkönsä suhteen epäonnekkaammille aivan eri paikka.
No itse olen ollut 20 vuotta työttömänä ja yksin, vaikka hyvännäköinen ihminen olenkin. Ei vanhemmat automaattisesti kohtele kauniita lapsiaan hyvin ja sitten joutuu koulukiusatuksi, kun itsetunto on ensin lytätty kotona.
Ymmärrän kyllä että kaupoissa, lääkärissä ja virastoissa asiointi voi olla minulle sujuvampi kokemus kuin rumalle.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Olen miettinyt tätä ja joskus koettanut jutella aiheesta myös tosielämän tuttujen kanssa, mutta yritys on joka kerta tyssännyt heti. Vastapuoli on suorastaan järkyttynyt ja ilmoittanut kauneuden olevan katsojan silmässä, rumia ihmisiä ei ole olemassakaan, jne.
Itsekin olen piirteiltäni epäsymmetrinen ja monin tavoin epäviehättävä ihminen, sairastaminen on jättänyt merkkejä ulkoiseen olemukseeni. Minusta asioista on voitava keskustella asioina.
Olet oikeassa, tuo kauneus on katsojan silmässä on jotenkin niin kulunut kuittaus ulkonäkökeskusteluun. Ennemmin asia on niin että toinen pitää tummia kauniina, yksi vaaleita ja yksi punapäitä. Toinen pitää laihemmista, toinen pyöreämmistä. Eli mieltymyksiä on erilaisia. Olen itse kohta viiskymppinen. Olen aina ollut hoikka ja olen käsittääkseni ihan normaalin näköinen. Ikinä en ole kokenut että olisin ollut erityisen ruma tai kaunis. Nyt toki ikä jo näkyy vähän ryppyinä mutta ei haittaa.
jäin tätä keskustelua miettimään kun työpaikalleni tuli uusi työntekijä. Nainen on varmaan alle kolmekymppinen. Erittäin runsas ylipaino, huono ilmeisesti aknen tuhoama rasvainen iho ja pienet silmät syvällä päässä, hiusraja todella korkealla. Minun tehtäviini on nyt kuulua perehdyttää häntä. Nainen on todella aran ja pelokkaan oloinen. Häneen on vaikea saada kontaktia, on todella epävarma. Hänellä on osaamista erittäin paljon. Kahvihuoneeseen ei halua tulla vaikka pyysin, juo kahvin työpisteellä. Onhan hän saanut jo pahoja katseita ja pari tyyppiä vitsaili norsusta. Olen yrittänyt saada häntä kotiutumaan mutta en tiedä onnistunko koska kyllä hän huomaa ne ihmisten irvailevat katseet.
Vierailija kirjoitti:
Eiks se oo yleensä ollu niinpäin et mitä kauniimpi nainen, niin sitä tyhmempänä sitä pidetään?
Koskee vain blondeja, töröhuulisia, isotissisia naisia, jotka käyttävät avaria kaula-aukkoja ja muita vastaavan tyylisiä vaatteita.
Eiks se oo yleensä ollu niinpäin et mitä kauniimpi nainen, niin sitä tyhmempänä sitä pidetään?