Enpä voinut pari vuotta sitten osallistua mitenkään lapseni yo-juhliin

Tiedän äidin, joka väittää olevansa vieraannutettu. Omasta mielestään Vuoden Paras Äiti ja lapsen isä syyllinen kaikkeen. Oikeasti lapsi itse on katkaissut välit psykoon ja jopa minä pelkään sitä äitiä ja väistän eri puolelle katua, jos tulee vastaan, on käyttäytynyt niin pelottavasti ihan sivullisiakin kohtaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisithan sä voinut järjestää toiset juhlat omassa kodissasi seuraavana päivänä ja kutsua sinne omat sukulaisesi, mutta ethän sä tietenkään viitsinyt pistää tikkua ristiin lapsesi eteen.

Onneksi sillä on äiti joka hoitaa nämä asiat 👏

Jos isä on vieraannutettu lapsen elämästä, niin eihän isä silloin voi edes sopia yhtään mitään tollaista. Isähän ei silloin ole enää pitkiin aikoihin saanut olla lapsensa kanssa edes missään tekemisissä.  Tai no joo, voi järkätä juhlat omalle suvulleen, mutta kai se lapsikin olisi aika oleellinen osa niissä juhlissa? 

Ylioppilas on täysi-ikäinen ja tekee itse omat valintansa.

Minun isäni vieraannutti itse itsensä. Alkoholismi oli hänellä sairaus, mutta oli hänen valintansa olla hoitamatta itseään ja syyttää meidän äitiä kaikesta. 

Mietin aina, että miten suuri osa alkoholilla näissä vieraannuttamis-tarinoissa on. 

Ymmärrän sinua ap oikein hyvin. Mun ystäväpiirissä oli samankaltainen tapaus. Nainen halusi eron aika yllättäen ja siitä alkoi systemaattinen kouluiässä olevien lasten vieraannuttaminen. Miestä ei sitten kutsuttu noihin ylioppilas yms juhliin. Hän olisi järjstänyt omat mutta kun nainen nainen pyöritteli silmiään niin lastenkin mielestä se oli huono idea. Miehellä itsellään ei muutenkaan ole lähes tulkoon ollenkaan sukua.

Tämä tapaus oli sydäntä särkevä. Isä oli mukava ja rakastava isä. Eroon ei liittynyt mitään kolmansia osapuolia. Koska mies oli erittäin hyvätuloinen, joutui maksamaan (ja halusikin maksaa) lasten menoja. Varmaan myös ne ylioppilasjuhlat joihin ei itse saanut osallistua.

Nykyään mies on uusissa naimisissa ihanan naisen kanssa. Onneksi. Mies on yrittänyt pitää suhdetta lapsiin yllä, esim. yhteisillä lomamatkoilla yms. Nämä lapset ovat tosin tottuneet, että isää otetaan yhteyttä lähinnä silloin, jos tarvitaan rahaa.

Eivät kaikki uusperhekuviot riko yhteyttä lapsiin. Tuolla vähän aikaisemmin on aivan liikuttavaa tarina siitä, kuinka uusperheessä riitti rakkautta (ja keittoa) yhteisille, kummankin omille ja vielä vieraillekin lapsille 💕

En osaa käyttää lainaustoimuntoa, joten kopioin sen tähän:

Onneksi ap:n kuvaama tilanne ei koske kaikkia eroperheitä. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Juuri eronneet ja isä ei halua nähdä lastansa, vaikka asuu lähellä  eikä ajasta kiinni. Keksii koko ajan verukkeita, ettei voi hakea päiväkodista tai viedä harrastuksiin tai ottaa yöksi.  Äiti tietenkin hoitaa. Onhan se outoa, jos vuosien päästä isä alkaa penätä oikeuksiaan lapsen tapaamisiin.

JANKUTI, JANKUTI

Ap, ei sun vinkumisesi täällä av:lla auta sua mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap oikein hyvin. Mun ystäväpiirissä oli samankaltainen tapaus. Nainen halusi eron aika yllättäen ja siitä alkoi systemaattinen kouluiässä olevien lasten vieraannuttaminen. Miestä ei sitten kutsuttu noihin ylioppilas yms juhliin. Hän olisi järjstänyt omat mutta kun nainen nainen pyöritteli silmiään niin lastenkin mielestä se oli huono idea. Miehellä itsellään ei muutenkaan ole lähes tulkoon ollenkaan sukua.

Tämä tapaus oli sydäntä särkevä. Isä oli mukava ja rakastava isä. Eroon ei liittynyt mitään kolmansia osapuolia. Koska mies oli erittäin hyvätuloinen, joutui maksamaan (ja halusikin maksaa) lasten menoja. Varmaan myös ne ylioppilasjuhlat joihin ei itse saanut osallistua.

Nykyään mies on uusissa naimisissa ihanan naisen kanssa. Onneksi. Mies on yrittänyt pitää suhdetta lapsiin yllä, esim. yhteisillä lomamatkoilla yms. Nämä lapset ovat tosin tottuneet, että isää otetaan yhteyttä lähinnä silloin, jos

Onpa outoa. Kyllä ylioppilaat yleensä Suomessa ovat riittävän kypsiä päättämään missä ja milloin juhlia vietetään. Kaikki eivät halua juhlia ollenkaan. Todella vaikea uskoa, että joku olisi niin nössö, että katsoo äidin silmien pyörittelyä ja sen perusteella päättää, että ööööö, en haluakaan juhlia isän luona.

Mun veljelle teki ex-vaimo saman tempun, ei kutsunut lapsen isää YO-juhlaan. Lisäksi minua ja mun perhettä ei kutsuttu koska olin veljeni veli. 

Veljeni ja äitinsä eivät saaneet mennä kuin koululle. Hätäisesti onnittelivat ja sitten pois. Sama juttu oli kun tyyppi pääsi ripille. Jussina on tyypin häät, mutta hääkutsua ei ole tullut kuin mummolle eli veljeni äidille, mutta hänen matkustelut on matkusteltu. 

Vierailija kirjoitti:

Veljeni ja äitinsä eivät saaneet mennä kuin koululle. Hätäisesti onnittelivat ja sitten pois. Sama juttu oli kun tyyppi pääsi ripille. Jussina on tyypin häät, mutta hääkutsua ei ole tullut kuin mummolle eli veljeni äidille, mutta hänen matkustelut on matkusteltu. 

Tiedän melkein saman tarinan 🙁

Miksi suret parin vuoden takaisia juhlia, joihin et saanut kutsua?

Lapsesi on täysi-ikäinen, miksi et ota yhteyttä häneen ja pyydä niitä kuvia, jos ne kerran tekevät onnelliseksi? Miksi et sure arkipäiviä, jolloin et ole lapsesi elämässä mukana - niitä on paljon enemmän kuin harvoja juhlapäiviä. Sulla on 365 päivää vuodessa mahdollisuus ottaa itse rohkeasti yhteyttä sun lapseen ja puhua hänen kanssaan asiat auki. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Käsittääkseni koululle olisit kuitenkin voinut mennä. Ikävää, jos välit lapsesi äitiin on niin huonot, että kutsua hänen kotiinsa et saanut. 

Se äiti vois ottaa päänsä pois persauksestaan lapsensa takia edes yhtenä päivänä! Juhla on LAPSEN.

Ohis, äiti itsekin

Vierailija kirjoitti:

Mun veljelle teki ex-vaimo saman tempun, ei kutsunut lapsen isää YO-juhlaan. Lisäksi minua ja mun perhettä ei kutsuttu koska olin veljeni veli. 

Jep

Äiti kuvittelee omistavansa lapsen ja voivan määritellä tämän puolesta oleelliset ja merkittävät ihmissuhteet. Lapsen tausta tulee 50 % isältä. On sairasta demonisoida toista puolta. Se tekee lapselle suurta vahinkoa. Mutta ei  nää narsistiset paskamammat ajattele kuin itseään

 Minäminäminä. MINÄ EN HALUA. Paskat muista.

Onko siinä nyt sitten jotain estettä, ettet ole yhteyksissä siihen aikuiseen lapseesi?