Tulevaisuuden yliopistoammatit: epätoivo valtaa mielen
Olen järjestötyössä oleva yli 50-vuotias ja jäämässä työttömäksi rahoituksen vähentyessä (järjestöavustukset). Olen valt.maisteri ja melko varma, että olen työtön eläkeikään saakka. Opiskeluaikaisista kavereista moni on pitkäaikaistyötön tai saamassa potkut. Miksi koulutusmääriä ei vähennetä, kun esim.tällä alalla ei ole enää tulevaisuutta kuten ennen vanhaan? On väärin, että nuoret hakeutuvat sankoin joukoin auringonlaskun aloille.
Kommentit (100)
Sehän oli LI Anderssonin unelma, kaikki suomalaiset koulutetaan vähintään AMKissa. Ikävä vain, jos sitten kuitenkin joidenkin on mentävä kaupan kassalle tai vastaaviin töihin.
En tarkoita sitä työtä arvostella, mutta kun toiveet kouluttautuessa olivat kuitenkin jollekin toiselle alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ja erikoista on se, että Isossa-Britanniassa on jo vuosikymmeniä ollut tapana, että yliopistosta saadulla BA-tutkinnolla (suomeksi kandi) voi hakeutua melkeinpä mille alalle tahansa, samoin maisterintutkinnolla. Jopa noiden folkloristiikan ja kulttuuriantropologian pääaineilla. Siellä katsotaan, että loppuun suoritettu yliopistotutkinto on tae siitä, että ihminen on älykäs, oppivainen ja kykenevä vetämään akateemiset opinnot kunnialla läpi - ja tämä puolestaan on tae siitä, että ihminen pärjää melkeinpä missä työssä tahansa.
Suomessa sen sijaan haukutaan yliopisto-opiskelijoita, jos nämä opiskelevat jotain muuta kuin neljää Pyhää Alaa: lääketiedettä, oike
Näin on. Ja kyse on yksinomaan asennevammasta, joka todennäköisesti - kuten totesit - johtuu siitä, että firmoissa valtaa pitävät sangen kapeakatseiset ekonomit ja insinöörit. Onhan toki menty eteenpäin siitä, kun firmojen johdoissa oli armeijassa johtajakoulutuksensa saaneet, mutta kaukana ollaan vielä eurooppalaisesta ajattelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ja erikoista on se, että Isossa-Britanniassa on jo vuosikymmeniä ollut tapana, että yliopistosta saadulla BA-tutkinnolla (suomeksi kandi) voi hakeutua melkeinpä mille alalle tahansa, samoin maisterintutkinnolla. Jopa noiden folkloristiikan ja kulttuuriantropologian pääaineilla. Siellä katsotaan, että loppuun suoritettu yliopistotutkinto on tae siitä, että ihminen on älykäs, oppivainen ja kykenevä vetämään akateemiset opinnot kunnialla läpi - ja tämä puolestaan on tae siitä, että ihminen pärjää melkeinpä missä työssä tahansa.
Suomessa sen sijaan haukutaan yliopisto-opiskelijoita, jos nämä opiskelevat jotain muuta kuin neljää Pyhää Alaa: lääketiedettä, oikeustiedettä, talousalaa tai insinööriikkaa. Tuo ha
No ois kummallista, jos firma tarvis osaavaa rakennusalan diplomi-insinööriä tai lasten psykialle psykologia ja palkkaiskin sitten kansatieteiden kandin, jolla ei kyllä ois mitään osaamista kumpaankaan työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Voit silti elää mielekästä elämää.
Eikä voi. Jos ei kuulu sukuun jossa perii jonkun pk-seudulla sijaitsevan asunnon, elämä on rahallista kituuttelua työttömänä lopun elämää.
Mitään mielekästä ei ole "elää" 500 eurolla kuukaudesta toiseen. Se on vain hengissä selviämistä, ei mielekästä elämää.
Kai nyt 50-vuotiaalla ihmisellä on jo säästöjä? Lisäksi niin saa työttömyystukea. En tarkoita, että pitäisi käyttää säästöt, mutta vaikka niiden tuotot (osingot yms.)
Ei välttämättä, jos ne säästöt - olivatpa pankkitilillä, osakkeissa tai rahastoissa - on pitänyt "syödä" jossain pätkätöiden välissä. Lisäksi on huomioitava, että yleiseen keskusteluun "kansankapitalismi" on tullut toden teolla vasta viimeisen 10-15 vuoden aikana. Nykyiset viisikymppiset ovat todennäköisesti jääneet ainakin nuoruudessaan sen ajatuksen ulkopuolelle, että pienipalkkaisessa järjestötyössä olevan maisterin kannattaisi sijoittaa rahojaan. Eli rahat ovat todennäköisesti olleet "säästotilillä", joiden korot, kuten tiedämme, ovat olleet todella pieniä todella pitkään, eli ei niiden kanssa pysty pienipalkkainen maisteri "koroilla elämään". Osake- ja rahastosijoituksissa puolestaan on ollut turbulenssia (Fortum esimerkiksi...), eli ne sijoitukset on voinut myös menettää.
Onhan sillä sivistyksellä ja osaamisella itseiarvokin.
Koulutus ei ole ongelma. Yritysmaailma on se joka sakkaa perässä, pitkälti siitä syystä että boomersukupolvi ei ole oppinut jakamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Voit silti elää mielekästä elämää.
Eikä voi. Jos ei kuulu sukuun jossa perii jonkun pk-seudulla sijaitsevan asunnon, elämä on rahallista kituuttelua työttömänä lopun elämää.
Mitään mielekästä ei ole "elää" 500 eurolla kuukaudesta toiseen. Se on vain hengissä selviämistä, ei mielekästä elämää.
Kai nyt 50-vuotiaalla ihmisellä on jo säästöjä? Lisäksi niin saa työttömyystukea. En tarkoita, että pitäisi käyttää säästöt, mutta vaikka niiden tuotot (osingot yms.)
Ei välttämättä, jos ne säästöt - olivatpa pankkitilillä, osakkeissa tai rahastoissa - on pitänyt "syödä" jossain pätkätöiden välissä. Lisäksi on huomioitava, että yleiseen keskusteluun "kansankapitalism
Sijoittaminen on käytännössä nykyajan orjakauppaa. Vaikka sillä tekisi rahaa, onko sellainen koskaan "kannattavaa"?
Vierailija kirjoitti:
Sehän oli LI Anderssonin unelma, kaikki suomalaiset koulutetaan vähintään AMKissa. Ikävä vain, jos sitten kuitenkin joidenkin on mentävä kaupan kassalle tai vastaaviin töihin.
En tarkoita sitä työtä arvostella, mutta kun toiveet kouluttautuessa olivat kuitenkin jollekin toiselle alalle.
Ei kaupan kassoilla ole työntekijäpulaa. Vaarallisissa, haitallisissa ja erittäin huonosti palkatuissa töissä on, ja ongelma näissä ei ole siinä etteikö tekijöitä olisi, vaan palkka ei vastaa työn haittoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ennalta-arvattava kommentti. Ei kouluteta liukuhihnalta ja heillä on sellaista asiantuntemusta minkä tarve ei katoa mihinkään. Lähinnä kasvaa jos jotain.
Ei kasva, ihan turha pettää itseänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi miettiä pääsetkö tuosta esim. sosiaalityöhön? Sille luulisi olevan tarvetta? Eikö koulutus ole suht samaa.
Lisää pulskia sosiaalitanttoja 😂🤣
Hmm, itseäni tuo ala kiinnostaisi mutta en ole läski. Pitänee siis unohtaa koko homma? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ja erikoista on se, että Isossa-Britanniassa on jo vuosikymmeniä ollut tapana, että yliopistosta saadulla BA-tutkinnolla (suomeksi kandi) voi hakeutua melkeinpä mille alalle tahansa, samoin maisterintutkinnolla. Jopa noiden folkloristiikan ja kulttuuriantropologian pääaineilla. Siellä katsotaan, että loppuun suoritettu yliopistotutkinto on tae siitä, että ihminen on älykäs, oppivainen ja kykenevä vetämään akateemiset opinnot kunnialla läpi - ja tämä puolestaan on tae siitä, että ihminen pärjää melkeinpä missä työssä tahansa.
Suomessa sen sijaan haukutaan yliopisto-opiskelijoita, jos nämä opiskelevat jotain muuta kuin neljää Pyhää Alaa: lääketiedettä, oike
Käytännössä psykoalat, kovat alat, vasen aivo -alat. Kaikki jotka kirjaimellisesti tuottavat käytöshäiriöitä ja sosiaailsia ongelmia.
Jotkut suomalaiset kiihottuvat kaikesta sairaasta ja sadistisesta. On täällä sellaisiakin, jotka vaistoavat pahuuden ja väistävät edellämainittuja.
Itse jos lähtisin opiskelemaan, niin kiinnostaisi tulevaisuudentutkimus opinnot. Varmaan töitä löytyisi yllin kyllin alalta.
Ei kyllä kannata ainakaan av:n höpötyksiä miettiä omia elämänvalintoja tehdessään. Täällä jauhetaan ja pauhataan hölmöyksiä ilman faktoja. Kannattaa ihan oikeasti tehdä sitä mistä pitää ja mihin kykenee, oli se sitten mitä tahansa. Ei yrittäminen tapa.
Noita järjestöjä on ollut ihan liikaa, päällekkäisiä asioita ajamassa. Ja eivät tuota käytännössä yhtään mitään, ainoastaan työllistävät toiminnanjohtajan. Mutta mistäpä muuten kaikille johtajillemme saataisiin suojatyöpaikka?
Mihin työtehtäviin valtiotieteitten maisterit valmistuvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ennalta-arvattava kommentti. Ei kouluteta liukuhihnalta ja heillä on sellaista asiantuntemusta minkä tarve ei katoa mihinkään. Lähinnä kasvaa jos jotain.
Ei kasva, ihan turha pettää itseänsä.
Kyllä tältä palstaltakin voi helposti päätellä, että psykologiset ongelmat yhteiskunnassa vaan lisääntyy. Eksponentiaalisesti jopa. Noita ei insinöörin aivoilla ratkaista. Tai siis koulutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ennalta-arvattava kommentti. Ei kouluteta liukuhihnalta ja heillä on sellaista asiantuntemusta minkä tarve ei katoa mihinkään. Lähinnä kasvaa jos jotain.
Ei kasva, ihan turha pettää itseänsä.
Kyllä tältä palstaltakin voi helposti päätellä, että psykologiset ongelmat yhteiskunnassa vaan lisääntyy. Eksponentiaalisesti jopa. Noita ei insinöörin aivoilla ratkaista. Tai siis koulutuksella.
Jep, pahentuvat vain niillä aivoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ja sukupuolentutkijoita.
Jotkut järjestöjohtajat ovat avoimesti Kokoomuksen jäseniä. Silti eivät ole edes yrittäneet vaikuttaa päättäjiin. Esimerkiksi Hesarin yleisönosastossa on ollut hyvin hiljaista asian suhteen.
Säästö on itseasiassa suurempi, koska järjestösektorilla tehdään paljon sellaisia töitä, jotka oikeastaan kuuluisivat julkiselle puolelle. Järjestöissä niitä tehdään heikommilla palkoilla ja usein vapaaehtoistyöntekijöiden ja harjoittelijoiden voimin.