Lue keskustelun säännöt.
Tulevaisuuden yliopistoammatit: epätoivo valtaa mielen
30.05.2025 |
Olen järjestötyössä oleva yli 50-vuotias ja jäämässä työttömäksi rahoituksen vähentyessä (järjestöavustukset). Olen valt.maisteri ja melko varma, että olen työtön eläkeikään saakka. Opiskeluaikaisista kavereista moni on pitkäaikaistyötön tai saamassa potkut. Miksi koulutusmääriä ei vähennetä, kun esim.tällä alalla ei ole enää tulevaisuutta kuten ennen vanhaan? On väärin, että nuoret hakeutuvat sankoin joukoin auringonlaskun aloille.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just valittiin sihteeriksi henkilö, jolla on 3 korkeakoulututkintoa.
Hain itse kans tänä talvena osa-aikaiseksi sihteeriksi ja siihen paikkaan pestattiin henkilö, jolla oli 2 korkeakoulututkintoa: toinen amk ja toinen tohtori.
Suomeen ajetaan koko väestön korkeakoulutusta siksi, että korkeakoulutettujen palkkataso pysyisi matalalla. Nythän melkein kaikkiin toimistotöihin pitää olla vähintään amk-tutkinto.
Koko väestölle ei ajeta korkeakoulutusta, ehkä noin puolelle, tai maksimissan 2/3:lle. Korkeaa koulutustasoa on totuttu pitämään osoituksena siitä, että yksilö on ennen muuta kykeneväinen oppimaan uutta. Mitä korkeammin koulutettu, sitä moninaisempiin hommiin ihminen voidaan (tuon teorian mukaan) tarvittaessa kouluttaa työpaikalla. Eli joustavuutta lienee haettu, kun on tajuttu, että työmarkkinat muuttuvat ihan koko ajan. Kuitenkin koulutusta näennäisesti lisättäessä on menetetty paljon tasossa. 1990-luvun tai 2000-luvun maisteri on lyhyesti sanottuna ollut paljon "oppineempi" ja kyvykkäämpi kuin 2010- saatika 2020-luvun maisteri. Toki poikkeuksia on aina molempiin suuntiin, on ollut ja tulee olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten järjestötyö on yliopistoammatti? Usein noissa pyörii amk:n käyneitä ihan yhtä lailla.
Yleensä vaaditaan maisterintutkinto. Järjestötyössä saattaa yksi ihminen joutua tekemään monenkintyyppistä projektinhallintaa, johon ammattikorkeakoulutus ei välttämättä riitä.
Enpä ole tähän järjestöissä viimeisen yli 10vuotta työskennelleenä törmännyt. Ihan sujuvasti siellä on korkeakoulutettua väkeä molemmista opinahjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten järjestötyö on yliopistoammatti? Usein noissa pyörii amk:n käyneitä ihan yhtä lailla.
Yleensä vaaditaan maisterintutkinto. Järjestötyössä saattaa yksi ihminen joutua tekemään monenkintyyppistä projektinhallintaa, johon ammattikorkeakoulutus ei välttämättä riitä.
Enpä ole tähän järjestöissä viimeisen yli 10vuotta työskennelleenä törmännyt. Ihan sujuvasti siellä on korkeakoulutettua väkeä molemmista opinahjoista.
Ok. Itse järjestöissä vapaaehtoisena pyöriessä olen oppinut tuntemaan useampia kymmeniä nissä töissä olevia ihmisiä, ja kyllä kaikki ovat maistereita, poikkeuksetta. Oli hyvä kuulla, että töissä järjestöissä voi joskus olla myös alemman tutkinnon suorittaneita.
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ennalta-arvattava kommentti. Ei kouluteta liukuhihnalta ja heillä on sellaista asiantuntemusta minkä tarve ei katoa mihinkään. Lähinnä kasvaa jos jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ja KTMmiä... eikä niillekään riitä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten järjestötyö on yliopistoammatti? Usein noissa pyörii amk:n käyneitä ihan yhtä lailla.
Yleensä vaaditaan maisterintutkinto. Järjestötyössä saattaa yksi ihminen joutua tekemään monenkintyyppistä projektinhallintaa, johon ammattikorkeakoulutus ei välttämättä riitä.
Enpä ole tähän järjestöissä viimeisen yli 10vuotta työskennelleenä törmännyt. Ihan sujuvasti siellä on korkeakoulutettua väkeä molemmista opinahjoista.
Ok. Itse järjestöissä vapaaehtoisena pyöriessä olen oppinut tuntemaan useampia kymmeniä nissä töissä olevia ihmisiä, ja kyllä kaikki ovat maistereita, poikkeuksetta. Oli hyvä kuulla, että töissä järjestöissä voi joskus olla myös alemman tutkinnon suorittaneita.
Paljonko verotuloja tuo järjestötyö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just valittiin sihteeriksi henkilö, jolla on 3 korkeakoulututkintoa.
Hain itse kans tänä talvena osa-aikaiseksi sihteeriksi ja siihen paikkaan pestattiin henkilö, jolla oli 2 korkeakoulututkintoa: toinen amk ja toinen tohtori.
Suomeen ajetaan koko väestön korkeakoulutusta siksi, että korkeakoulutettujen palkkataso pysyisi matalalla. Nythän melkein kaikkiin toimistotöihin pitää olla vähintään amk-tutkinto.
Voi herranen aika... Aivan naurettavaa touhua tämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ennalta-arvattava kommentti. Ei kouluteta liukuhihnalta ja heillä on sellaista asiantuntemusta minkä tarve ei katoa mihinkään. Lähinnä kasvaa jos jotain.
Niin, olipa humanistisen tai valtiotieteellisen puolen maisteri, niin nykyiselläänkin sen maisterintutkinnon takana on loputtomasti laaja-alaisia opintoja, joista suuri osa on englannin kielellä. Ongelmana on edelleen se, että VTM-FM:t eivät osaa "sanoittaa osaamistaan". Vain peruskoulun ja amiksen käynyt supliikki saattaa osata myydä itsensä ja työpanoksensa paremmin kuin ihminen, joka on parhaimmillaan opintojensa myötä ymmärtänyt, miten vähän lopulta tietääkään. Mukana kaikenlaisessa alentamisessa ja halveeraamisessa, jota tässäkin ketjussa on, kulkee varmasti jokin outo luokka-asetelma (joskus myös selkeä sukupuoliasetelma), jossa vähän koulutetut duunarit haukkuvat ja väheksyvät valtiotieteellisen tai humanistisen maistereita ilman, että tietävät pätkääkään, mitä opintoihin oikeasti sisältyy. Se lienee jotain vähänkoulutetun "setämies"-asenteen heijastumaa, että pitää peitellä omaa tietämättömyyttään (ja kiinnostumattomuuttaan) yleisen halveksunnan ja vähättelyn verhoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Koulutusmäärät ovat minimaalisia verrattuna valt.
Folkoristiikka ja kulttuuriantropologia ovat enimmäkseen tutkimusaloja, joten kannattaa tähdätä tutkijaksi. Jos sitä rumbaa kestää.
Toisaalta noilla aloilla riippuu aika paljon sun erikoistumisesta minne voit sijoittua. Kannattaa miettiä jos opiskelun alkuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten järjestötyö on yliopistoammatti? Usein noissa pyörii amk:n käyneitä ihan yhtä lailla.
Yleensä vaaditaan maisterintutkinto. Järjestötyössä saattaa yksi ihminen joutua tekemään monenkintyyppistä projektinhallintaa, johon ammattikorkeakoulutus ei välttämättä riitä.
Enpä ole tähän järjestöissä viimeisen yli 10vuotta työskennelleenä törmännyt. Ihan sujuvasti siellä on korkeakoulutettua väkeä molemmista opinahjoista.
Ok. Itse järjestöissä vapaaehtoisena pyöriessä olen oppinut tuntemaan useampia kymmeniä nissä töissä olevia ihmisiä, ja kyllä kaikki ovat maistereita, poikkeuksetta. Oli hyvä kuulla, että töissä järjestöissä voi joskus olla
"Paljonko verotuloja tuo järjestötyö?"
Riippunee palkoista, jotka eivät ole välttämättä kovinkaan suuria, ainakaan yksityisiin firmoihin verrattuina. Omasta mielestäni mielekkäämpi ja tärkeämpi kysymys kuitenkin on, mitä niillä palkkarahoilla saadaan aikaiseksi. Miten paljon "hyvää" - jota ei välttämättä voi valitettavasti exceleissä mitata - kolmannen sektorin toimijat tähän yhteiskuntaan ovat tuottaneet? Hyvin paljon. Ne tuottavat esimerkiksi sote-alalla tarpeeseen palveluita ja toimintoja, joita yhteiskunta syystä tai toisesta ei tuota ja johon firmat eivät voitonhimossaan halua ryhtyä. Toinen kysymys on, miten paljon vaikuttavuutta saadaan milläkin resursseilla, ja kolmas vähintään ythä tärkeä kysymys on, onko vaikuttavuus myönteistä vai kielteistä yhteiskunnan ja yksilön mittakaavassa.
Toki ei voi puhua kaikista järjestöistä samassa yhteydessä, eikä kaikista firmoista samassa yhteydessä, mutta itse olen sitä mieltä, että moni sote-alan järjestö tuottaa pienillä resursseilla (eli pienillä verotuloilla, jos näin halutaan puhua) paljon hyvää - ja huomattavan paljon enemmän myönteistä vaikuttavuutta verrattuna esimerkiksi huippupalkkaisiin konsulttifirmoihin tai mainostoimistoihin, joistakin rahoituslaitoksista puhumattakaan. Jos ihminen työskentelee pikavippifirmassa ja saa merkittävää palkkaa, josta yhteiskunta hyötyy verotuloina, ja mainostoimiston niin ikään kallispalkkaiset työntekijät tekevät pikavippifirmoille mainoksia, mutta tuhannet suomalaiset joutuvat oman elämänsä heikkouden tilassa näiden mainosten vuoksi ansaan, mahdollisesti elinikäiseen velkavankeuteen, työntekeminen käy velkojen vuoksi kannattamattomaksi, eivätkä velat lopu korkojen vuoksi koskaan, menetetään näiden kovapalkkaisten "asiantuntijoiden" verotuottoisten töiden seurauksena lukemattomia työvuosia ja verotuloja, ja kokonaiskuvio jää todella pahasti myös taloudellisesti miinukselle.
Ironista onkin sitten, että esimerkiksi kuvatunkaltaiseen loukkuun (tai muuhun loukkuun) jäänyt ihminen voi saada apua hankalaan tilanteeseensa melkeinpä yksinomaan järjestöiltä (tai seurakunnilta), joiden palkat ja siten verotulot ovat varsin maltilliset.
Tuotahan se naisten "korkeakoulutus" on.
Ja on aina ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten järjestötyö on yliopistoammatti? Usein noissa pyörii amk:n käyneitä ihan yhtä lailla.
Nyt taas joku tietämätön paikalla. Järjestötöissä toimitaan usein erikoisalojen asioiden kanssa, joten totta kai siellä olisi paljon töitä yliopistosta valmistuneille asiantuntijoille.
Suomessa ongelma lähinnä on se, että järjestöt ovat riippuvaisia ulkopuolisesta rahoituksesta, jota voidaan leikata milloin vaan.
Monella yhteiskuntatieteen ja kulttuurintutkimuksen alalla työt ovat joko järjestöissä tai julkisella sektorilla, joten viimeisten vuosikymmenten aikana hommat ovat muuttuneet lähes järjestään pätkätöiksi, projektitöiksi, yms. Jos haluaa julkiselta vakinaisen työn pitää ruveta byrokraatiksi, aika vähän enää tutkijoita palkataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just valittiin sihteeriksi henkilö, jolla on 3 korkeakoulututkintoa.
Hain itse kans tänä talvena osa-aikaiseksi sihteeriksi ja siihen paikkaan pestattiin henkilö, jolla oli 2 korkeakoulututkintoa: toinen amk ja toinen tohtori.
Suomeen ajetaan koko väestön korkeakoulutusta siksi, että korkeakoulutettujen palkkataso pysyisi matalalla. Nythän melkein kaikkiin toimistotöihin pitää olla vähintään amk-tutkinto.
Koko väestölle ei ajeta korkeakoulutusta, ehkä noin puolelle, tai maksimissan 2/3:lle. Korkeaa koulutustasoa on totuttu pitämään osoituksena siitä, että yksilö on ennen muuta kykeneväinen oppimaan uutta. Mitä korkeammin koulutettu, sitä moninaisempiin hommiin ihminen voidaan (tuon teorian mukaan) tarvittaessa kouluttaa työpaikalla. Eli joustavuutta lienee haettu, kun on tajuttu, että työmarkk
Meillä on duunissa tohtori joka ei tunnu oppineen viimeiseen 10 vuoteen mitään uutta. On yli 50.
Mihin tuo sun väite korkeasta koulutustasosta siis perustuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten järjestötyö on yliopistoammatti? Usein noissa pyörii amk:n käyneitä ihan yhtä lailla.
Yleensä vaaditaan maisterintutkinto. Järjestötyössä saattaa yksi ihminen joutua tekemään monenkintyyppistä projektinhallintaa, johon ammattikorkeakoulutus ei välttämättä riitä.
Enpä ole tähän järjestöissä viimeisen yli 10vuotta työskennelleenä törmännyt. Ihan sujuvasti siellä on korkeakoulutettua väkeä molemmista opinahjoista.
Ok. Itse järjestöissä vapaaehtoisena pyöriessä olen oppinut tuntemaan useampia kymmeniä nissä töissä olevia ihmisiä, ja kyllä kaikki ovat maistereita, poikkeuksetta. Oli hyvä kuulla, että töissä järjestöissä voi joskus olla
Paljonko verotuloja tuo järjestötyö?
Naisten logiikka: jos julkisella rahalla pyörivä järjestö maksaa palkkaa vaikka 10 000€ kuussa jollekin perussihteerille, se maksaa veroja n. 4000 kuussa eli valtio tienaa 4000€
Ei mikään turha pesti tuokaan
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Tässähän kohta käy semmoinen ihme, ettei folkloristiikka enää ole sen kummempi ala kuin muutkaan. Tekoäly kun opetetaan korvaamaan lääkärit, insinöörit, juristit yms. mutta kuka vaivautuu opettamaan tekoälyä korvaamaan folkloristikon? Voi vielä vahingossa saada töitä museosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yliopistot kouluttavat liukuhihnalta folkloristeja ja kulttuuriantropologeja yms... mikähän mahtaa olla heidän työllisyystilanne lähivuosina...
Ja erikoista on se, että Isossa-Britanniassa on jo vuosikymmeniä ollut tapana, että yliopistosta saadulla BA-tutkinnolla (suomeksi kandi) voi hakeutua melkeinpä mille alalle tahansa, samoin maisterintutkinnolla. Jopa noiden folkloristiikan ja kulttuuriantropologian pääaineilla. Siellä katsotaan, että loppuun suoritettu yliopistotutkinto on tae siitä, että ihminen on älykäs, oppivainen ja kykenevä vetämään akateemiset opinnot kunnialla läpi - ja tämä puolestaan on tae siitä, että ihminen pärjää melkeinpä missä työssä tahansa.
Suomessa sen sijaan haukutaan yliopisto-opiskelijoita, jos nämä opiskelevat jotain muuta kuin neljää Pyhää Alaa: lääketiedettä, oikeustiedettä, talousalaa tai insinööriikkaa. Tuo ha
Olet oikeassa. Suomessa ongelmana on työnantajat. Firmojen johto on usein insinööri- tai ekonomivaltaista, eikä heillä ole minkäänlaista ymmärrystä yhteiskuntatieteen tai humanististen tieteiden aloista.
Kun Nokia oli vielä suomalainen yritys ja siellä oli vähän kansanvälisempää ja fiksumpaa väkeä, sinne mm. palkattiin kulttuuriantropologeja yms.
En ihmettele yhtään jos monet hyvin koulutetut noilta aloilta hakeutuvat ulkomaille töihin. Mutta Suomen kannalta se on resurssien hukkaan heittämistä, koska veronmaksajat maksavat koulutuksesta osan ja sitten annetaan sen koulutuksen valua ulkomaille, pois Suomesta.
Mulla esimerkiksi oli opiskelukaveri, joka valmistui tohtoriksi jo nuorena. Muistaakseni sai väikkäristään julkaistua kirjan, joka on palkittu ulkomailla. Työkkäri yritti sitten pakottaa hänet opeksi peruskouluun. Kaveri sitten teki jossain vaiheessa päätöksen jättää Suomi, koska osaamista ei arvostettu täällä. Oli sitten vuosia usean maailman kuuluisimman yliopiston proffana omalla alallaan ennen eläköitymistä. Julkaisi pari arvostettua kirjaakin. Tämmöisiä tyyppejä Suomi menettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Voit silti elää mielekästä elämää.
Eikä voi. Jos ei kuulu sukuun jossa perii jonkun pk-seudulla sijaitsevan asunnon, elämä on rahallista kituuttelua työttömänä lopun elämää.
Mitään mielekästä ei ole "elää" 500 eurolla kuukaudesta toiseen. Se on vain hengissä selviämistä, ei mielekästä elämää.
Kai nyt 50-vuotiaalla ihmisellä on jo säästöjä? Lisäksi niin saa työttömyystukea. En tarkoita, että pitäisi käyttää säästöt, mutta vaikka niiden tuotot (osingot yms.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä tulee jatkossa riittämään sairanhoidossa, ruokahuollossa, siivoustoimessa, maatoudessa, opetustoimessa, ehkä voisi kehitellä jotain pienyritystä, joissain palveluammateissa jne
Maatalous ei palkkaa suomalaisia.
Tottakai palkkaa, mutta kun suomalaiset ei suostu tekemään raskasta, fyysistä työtä sillä palkalla ja asumaan maaseudulla kun työttömyyskorvauksen saa tekemättä mitään.
Meiltä muutti jo kaksi maisteria työn perässä ulkomaille. Ei ne nuoret tänne jää ihmettelemään konkurssi suomen touhuja. Voin kertoa että lähtijöitä on paljon. Sille ei voida mitään että tätä nyky hallitus haluaa
Esimerkiksi minun mielestäni järjestöt, jotka pyrkivät huolehtimaan väkivaltaa kokeneiden ihmisten jälkihoidosta, ovat kaikkea muuta kuin "huuhaa hommaa" (sic).