Tunnetteko patologisia valehtelijoita? Sellaisia, jotka valehtelee silloinkin, kun ei tarvitsisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka valehteli siitä että isänsä muka asui jossain muualla vaikka asui ihan samassa perheessä eikä vanhemmat olleet eronneet. Muuten vaan kiukutteli isäänsä eikä koskaan arvostanut tätä.

Minun tuttavani teeskenteli sinnikkäästi että hän on muka vaatimattomasta ja rankasta työläistaustasta lähtöisin, vaikka isänsä on dippainssi ja äitikin joku kaupunginhallinnon virkahenkilö. Omituisinta oli, että minä tiesin tämän todellisen taustan ja hän tiesi että minä tiedän, mutta se ei estänyt häntä lurittelemasta näitä juttuja siitä miten hän oli lähestulkoon huutolaislapsi. Kai se uhrinarratiivi oli niin va

Jep, lapsuudenperheessäni "isä" DI ja äidilläkin ylempi korkeakoulututkinto, mutta se niin sanottu "isä" oli käytökseltään arvaamaton, itsekäs ja ilkeä, pelottava ihminen jota ei voinut edes sanoa isäksi, siksi sanoinkin jo lapsena olevani isätön. Ei osallistunut lainkaan lastenhoitoon eikä meidän lasten elämään, joten äiti oli käytännössä yksinhuoltaja. Mutta koska taustat oli nämä, ei kukaan olisi arvannut tai uskonut mitä meillä oikeasti tapahtui.

Huomaa ettet ole koskaan kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä, hyvässä perheessä olet saanut lapsuuden viettää.

Helena 

Petteri orpo, riikkasaastapersu purra ja kaikki persusaastat joihin lukeutuu myös kokoomuslaiset. 

Liisa v. 

"Onko tää joku persoonallisuushäiriö vai huono itsetunto? "

Se on kumpaakin.

Koulukaveri väitti että hän pelkää isäänsä ja isä muka huutaisi ja raivoaisi. Tuskin kukaan ihan turhasta raivoaa ja tunsin hänet kuitenkin jo ala-aste ikäisenä ja ihan normaali isä hänellä oli. Varmaan vaan turhaa herkkyyttä ja pelkuruutta, vanhemmat ei olleet edes eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka valehteli siitä että isänsä muka asui jossain muualla vaikka asui ihan samassa perheessä eikä vanhemmat olleet eronneet. Muuten vaan kiukutteli isäänsä eikä koskaan arvostanut tätä.

Minun tuttavani teeskenteli sinnikkäästi että hän on muka vaatimattomasta ja rankasta työläistaustasta lähtöisin, vaikka isänsä on dippainssi ja äitikin joku kaupunginhallinnon virkahenkilö. Omituisinta oli, että minä tiesin tämän todellisen taustan ja hän tiesi että minä tiedän, mutta se ei estänyt häntä lurittelemasta näitä juttuja siitä miten hän oli lähestulkoon huutolaislapsi. Kai se uhrinarratiivi oli niin va

Jep, lapsuudenperheessäni "isä" DI ja äidilläkin ylempi korkeakoulututkinto, mutta se niin sanottu "isä" oli käytökseltään arvaamaton, itsekäs ja ilkeä, pelottava ihminen jota ei voinut edes sanoa isäksi, siksi sanoinkin jo lapsena olevani isätön. Ei osallistunut lainkaan lastenhoitoon eikä meidän lasten elämään, joten äiti oli käytännössä yksinhuoltaja. Mutta koska taustat oli nämä, ei kukaan olisi arvannut tai uskonut mitä meillä oikeasti tapahtui.

Nämä on näitä jotka ei usko, että kenelläkään voi olla vaikeaa jos vanhemmilla on "hyvät" koulutukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka valehteli siitä että isänsä muka asui jossain muualla vaikka asui ihan samassa perheessä eikä vanhemmat olleet eronneet. Muuten vaan kiukutteli isäänsä eikä koskaan arvostanut tätä.

Minun tuttavani teeskenteli sinnikkäästi että hän on muka vaatimattomasta ja rankasta työläistaustasta lähtöisin, vaikka isänsä on dippainssi ja äitikin joku kaupunginhallinnon virkahenkilö. Omituisinta oli, että minä tiesin tämän todellisen taustan ja hän tiesi että minä tiedän, mutta se ei estänyt häntä lurittelemasta näitä juttuja siitä miten hän oli lähestulko

Huomaa ettet ole koskaan kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä, hyvässä perheessä olet saanut lapsuuden viettää.

Hyvässä? Just. Kukaan normaali ihminen ei ajattele tuollaisen lapsuuden olevan ok. Ei lasten kuulu pelätä kotona.

Ilman muuta tunnen heitä lukuisia. Noin puolet suomen väestöstä lukeutuu heihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ollut tuollainen. Mulla syynä oli kokonaisvaltainen häpeä omasta itsestä, peräisin lapsuudesta. Täytyi kaikin keinoin yrittää peittää nolona ja häpeällisenä koettu itse, tehdä itsestään jotenkin vähemmän nolo, mielenkiintoisempi jne. Kaduin aina valheitani, koska valehtelu on väärin ja toiseksi, niistä valheista voi jäädä kiinni. Mutta en päässyt tavasta valehdella ennen kuin lopulta sitten yli kolmekymppisenä menin terapiaan ja käsittelin tuon häpeäongelmani. Pelkät päätökset lopettaa valehtelu ei auttaneet, koska sosiaalisissa tilanteissa aina lipsahti kuitenkin.

Miksi valehtelet? Ite oon ihminen joka näkee heti toisen valheen läpi

En mä enää terapian käytyäni juurikaan valehtele. Korkeintaan sillä lailla tavanomaisesti, eli en aina välitä kaikkea kaikille kertoa tilanteesta rii

En ole käynyt terapiassa, mutta tunnistan itseni 100% viesteistäsi. Kotona minua haukuttiin ja lytättiin maanrakoon. Syynä oli, että vanhempani eivät Itse asiassa edes halunneet minua poikaa vaan minun piti olla se kaivattu tytär. Lopulta kun se tytär sitten syntyi niin minä jäin unholaan. Valehtelin sitten koulussa, että saisin kavereita ja että edes joku pitäisi minua jonakin. Kun jäin valehtelusta kiinni niin alkoi kiusaaminen. Kotona äiti sanoi, että kiusaajien pitäisi antaa minulle kunnolla turpaan, koska valehtelin. Siinä iässä en tietenkään ymmärtänyt, että minkälaisessa oravanpyörässä olin. Niinpä valehtelin lisää, että kiusaaminen loppuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen joka valehteli siitä että isänsä muka asui jossain muualla vaikka asui ihan samassa perheessä eikä vanhemmat olleet eronneet. Muuten vaan kiukutteli isäänsä eikä koskaan arvostanut tätä.

Minun tuttavani teeskenteli sinnikkäästi että hän on muka vaatimattomasta ja rankasta työläistaustasta lähtöisin, vaikka isänsä on dippainssi ja äitikin joku kaupunginhallinnon virkahenkilö. Omituisinta oli, että minä tiesin tämän todellisen taustan ja hän tiesi että minä tiedän, mutta se ei estänyt häntä lurittelemasta näitä juttuja siitä miten hän oli lähestulko

Huomaa ettet ole koskaan kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä, hyvässä perheessä olet saanut lapsuuden viettää.

Sinä varmaan olisit nauttinut saada elää lapsuus tuollaisessa perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Keski-ikäinen nainen, ei ihan ns. normaali. Kauhean itsekorostuksen tarve. Osti itselleen ylioppilaslakin ja pitää sitä vappuna, vaikka ei ole ylioppilas. Sairastui rintasyöpään ja parani siitä n. kahdessa viikossa. Jäi Estonia-leskeksi ja yksinhuoltajaksi 14 kuukauden raskaudella. Ja sata muuta vastaavaa asiaa. 

Kauhistus. Tuli mieleen lapsuuden kaveri tai siis naapurin tyttö, joka voisi olla juuri tuollainen nykyään. Lapsena ja varsinkin nuorena hän keksi kaikenlaisia julkkistuttavuuksia, joiden kanssa suunnilleen seurusteli ja sitä rataa. Ei ihan normaali hänkään, apuluokkatasoa.