Minkälaiset ihmiset pärjäävät työelämässä?

Iloinen veronmaksaja pärjää aina.

Vierailija kirjoitti:

ihan normaali ihminen kyllä pärjää

punatukkaisella tatuoidulla uistinnaamalla vaikeampaa

Riippuu täysin tilanteesta. Tosin olen kalju, enkä punatukkainen, mutta kaulassani on tatuointi ja kasvoissani lävistys. Olen ollut töissä konsulttifirmassa ja valtiolla. Varmasti jossain asiakaspalvelussa asialla saattaa olla väliä varsinkin, jos sitä kaupan kassan paikkaa hakee kolmesataa ihmistä, mutta suurin osa työnantajaista etsivät kompetenssia ja oikeanlaista asennetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset 

Tavalliset eivät enää pärjää. Pitää olla niitä supertaitoja ja supervoimia.

Pitää olla superosaaja nimenomaan perseennuolennassa. Muilta osin pitää olla mahdollisimman tavallinen ja keskiverto.

Mielistelijät, valehtelijat ja hullut, joilla ei ole harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään yhtenäistä ryhmää. Eri tyyppiset pärjäävät eri paikoissa. Se riippuu työnantajasta, työpaikan koosta ja siitä, millainen työtehtävä on. Minä en pärjäisi yhtään asiakaspalvelussa, mutta omassa työssäni olen loistava. Oma työni vaatii keksittymiskykyä ja pikkutarkkuutta; siinä ei taas pärjäisi moni joka pärjää hyvin asiakaspalvelussa. 

Tämäkin taitaa olla totta. Parasta on, jos pääsee työskentelemään omilla vahvuuksillaan.

Asiantuntija-aloilla tavikset eivät todellakaan pärjää. Pitää olla suhteita sekä Linkedinissä ja X:ssä aktiivinen, että saa ensimmäistäkään työpaikkaa. Ja parasta olisi, jos olisit 20-vuotias mies 50 vuoden työkokemuksella.

Sitten pitää tehdä 5 ihmisen työt yksin, nuolla pomon peetä ja osallistua afterworkeille. Työpaikan whatsapp-ryhmä laulaa yötä päivää ja aina pitää olla pomon tavoitettavissa. Sairaslomiltakin kysellään töihin.

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset 

Juuri tämä. Olen koko ikäni yrittänyt olla mahdollisimman tavallinen. Minun "tavallisuudelleni" on jopa naureskeltu. En vaan osaa näytellä riittävän hyvin tavallista, joten siksi kai olen ikityötön.

Suorittajat. Kun suorittaja saa lisää tehoa työhön, niin hän saa lisää töitä hoidettavakseen. Palkka ei kuitenkaan nouse, vaikka hän tekisi työkaverinkin työt. Johto kertoo kuinka täytyisi vielä kiristää tahtia. Kun suorittaja vihdoin uupuu, tulee tilalle toinen suorittaja. 

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntija-aloilla tavikset eivät todellakaan pärjää. Pitää olla suhteita sekä Linkedinissä ja X:ssä aktiivinen, että saa ensimmäistäkään työpaikkaa. Ja parasta olisi, jos olisit 20-vuotias mies 50 vuoden työkokemuksella.

Sitten pitää tehdä 5 ihmisen työt yksin, nuolla pomon peetä ja osallistua afterworkeille. Työpaikan whatsapp-ryhmä laulaa yötä päivää ja aina pitää olla pomon tavoitettavissa. Sairaslomiltakin kysellään töihin.

Työn vaatimukset ovat tosiaan kasvaneet. Kaikki pitää osata ja työn osaamisen lisäksi pitää näyttää hyvältä

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntija-aloilla tavikset eivät todellakaan pärjää. Pitää olla suhteita sekä Linkedinissä ja X:ssä aktiivinen, että saa ensimmäistäkään työpaikkaa. Ja parasta olisi, jos olisit 20-vuotias mies 50 vuoden työkokemuksella.

Sitten pitää tehdä 5 ihmisen työt yksin, nuolla pomon peetä ja osallistua afterworkeille. Työpaikan whatsapp-ryhmä laulaa yötä päivää ja aina pitää olla pomon tavoitettavissa. Sairaslomiltakin kysellään töihin.

Jäi mainitsematta, että nykyään varsinkin it-alalla virkistyspäivätkin ovat jotain ihme extremeä kuten koskenlaskua, enduroa ja kalliokiipeilyä. Kuka näitä keksii? Lajeja, jotka eivät todellakaan ole kokemattomille.

Perseennuolijat, psykopaatit, nepotistit

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntija-aloilla tavikset eivät todellakaan pärjää. Pitää olla suhteita sekä Linkedinissä ja X:ssä aktiivinen, että saa ensimmäistäkään työpaikkaa. Ja parasta olisi, jos olisit 20-vuotias mies 50 vuoden työkokemuksella.

Sitten pitää tehdä 5 ihmisen työt yksin, nuolla pomon peetä ja osallistua afterworkeille. Työpaikan whatsapp-ryhmä laulaa yötä päivää ja aina pitää olla pomon tavoitettavissa. Sairaslomiltakin kysellään töihin.

Sairaalassa pitää tehdä töitä etänä. Pomolle pitää ilmoittaa, milloin on nukutettuna, jolloin ei voi osallistua palaveriin. Heräämössä pitää jo vastata puheluihin ja antaa asiantuntijalausuntoja ja ohjeistaa alaisia.

Kaikenlainen valehtelu tuntuu edistävän pärjäämistä. Siis, aivan kaikenlainen ja joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlainen valehtelu tuntuu edistävän pärjäämistä. Siis, aivan kaikenlainen ja joka asiassa.

Kusettaminen tosiaan kannattaa sekä vastuunvälttely. Ei ainakaan kiltteys, välittäminen, rehellisyys ja muiden auttaminen.

Kaikkein ekstroverteimmät, sujavasanaisimmat, kehityshaluisimmat ja kilpailukykyisimmät. Minä vain jämähdän paikallani epävarmana, epäsosiaalisena, sosiaalisia tilanteita inhoavana (aiemmin pelkäävänä) ihmisenä. Ihan en ole äärihikkyksi taantunut.

Tuntuu, ettei minulla ole mitään persoonallisuutta, jota "myydä" työnantajille. Ärsyyntynyt sisimmissäni ihmisten sosiaalisuuteen ja jatkuviin kyselyihin, kun ne ovat liittyneet asioihin, joissa olen aivan kädetön ja tietämätön. En vain sitä näytä suoraan, vaan pidän suuni kiinni. Tästä esimerkki keikkatyöstä urheiluvälineisiin ja -vaatteisiin keskittyvässä liikkeessä: ollessani laittamassa myymälän tuotteita paikalleen tuli vanhempi lapsensa kanssa pyytämään neuvoa ulkoiluhousujen valitsemisessa (en enää tarkalleen muista, millaista materiaalia ja kuinka ohuet), mutta sen muistan että he olivat etsimässä sellaisia ulkoiluhousuja, jotka sopisivat hoikalle ja pitkälle lapselle. Kysymyksiä toki esitin ja sopiva tuote loppujen lopuksi löydettiin.

Toinen esimerkki on työhaastattelu, jossa oli ns. koe vaatemyymälän puolella. Yritin parhaani, vaikka myymälässä oli hiljaista ja kaikki oli ihan tip top. Omatoimisesti tervehdin asiakkaita kysyen, miten voin olla avuksi. Tuntui, että se toinen haastateltava vain jyräsi minut paremmin verbaalisesti.

Vaikka minulla on lähes kymmenen vuoden työkokemusta työkokemusta palvelualalta, niin tuntuu vaan silti siltä, että olen aivan vääränlainen, mikä voinee johtua diagnosoidusta autismin kirjostani. En ole puhenaisia luonteeltani ja nytkin ihan kotonani rumasti sanoen v*ttuunnun, kun ei ole mitään tekemistä, ei rutiineja, ei töitä mutta ei ole sellaista työtä, jota voisi tehdä kun kognitiivinen suoriutuminenkin on heikkoa keskitasoa. Jos matematiikan taso olisi sitä luokkaa, että ymmärtäisi jotain budjetoinnista (teoriassa vaan tiedän sen olevan meno-tuloarviointia, mutta kun minut laittaa tekemään niitä laskuja, niin päin mäntyä menee vaikka miten rautalangasta vääntäisi) niin komeroituisin johonkin toimistoon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein ekstroverteimmät, sujavasanaisimmat, kehityshaluisimmat ja kilpailukykyisimmät. Minä vain jämähdän paikallani epävarmana, epäsosiaalisena, sosiaalisia tilanteita inhoavana (aiemmin pelkäävänä) ihmisenä. Ihan en ole äärihikkyksi taantunut.

Tuntuu, ettei minulla ole mitään persoonallisuutta, jota "myydä" työnantajille. Ärsyyntynyt sisimmissäni ihmisten sosiaalisuuteen ja jatkuviin kyselyihin, kun ne ovat liittyneet asioihin, joissa olen aivan kädetön ja tietämätön. En vain sitä näytä suoraan, vaan pidän suuni kiinni. Tästä esimerkki keikkatyöstä urheiluvälineisiin ja -vaatteisiin keskittyvässä liikkeessä: ollessani laittamassa myymälän tuotteita paikalleen tuli vanhempi lapsensa kanssa pyytämään neuvoa ulkoiluhousujen valitsemisessa (en enää tarkalleen muista, millaista materiaalia ja kuinka ohuet), mutta sen muistan että he olivat etsimässä sellaisia ulkoiluhousuja, jotka sopisivat hoikalle ja pitkälle lapselle. Kysy

Olosuhteet myös paljon tekevät. Tuo "autistinen" termikin alkaa olemaan muotivillitys muiden "neurotyypillinen" sekä "adhd" villitysten rinnalla. Kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan sosiaalisia. Toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein ekstroverteimmät, sujavasanaisimmat, kehityshaluisimmat ja kilpailukykyisimmät. Minä vain jämähdän paikallani epävarmana, epäsosiaalisena, sosiaalisia tilanteita inhoavana (aiemmin pelkäävänä) ihmisenä. Ihan en ole äärihikkyksi taantunut.

Tuntuu, ettei minulla ole mitään persoonallisuutta, jota "myydä" työnantajille. Ärsyyntynyt sisimmissäni ihmisten sosiaalisuuteen ja jatkuviin kyselyihin, kun ne ovat liittyneet asioihin, joissa olen aivan kädetön ja tietämätön. En vain sitä näytä suoraan, vaan pidän suuni kiinni. Tästä esimerkki keikkatyöstä urheiluvälineisiin ja -vaatteisiin keskittyvässä liikkeessä: ollessani laittamassa myymälän tuotteita paikalleen tuli vanhempi lapsensa kanssa pyytämään neuvoa ulkoiluhousujen valitsemisessa (en enää tarkalleen muista, millaista materiaalia ja kuinka ohuet), mutta sen muistan että he olivat etsimässä sellaisia ulkoiluhousuja,

Minä olen 90-luvulla syntynyt ja pienestä pitäen ollut tutkittavana erilaisten oireiden takia. En ole 2000-luvulla syntynyt, joka hakee diagnoosia kuin diagnoosia siihen ja tähän vaivaan, oli siihen syytä tai ei. Ei ole minun mutuilua autismi, ja ihan itsekin tunnistan ja havannoin ne oireet, joten voin itsekin ihan sanoa että lääkärin lausunnoissa on ihan mustaa valkoisella.

Sellaiset, jotka uskovat itseensä ja uskaltavat pyrkiä jatkuvasti eteenpäin. Sairastelijat, jatkuvat valittajat ja syrjään vetäytyvät eivät tule pärjäämään. Joo, voivat pysyä samassa hommassa läpi elämän, mutta eteneminen ei onnistu.

Sellaiset, jotka jaksavat rummuttaa itseään joka tuutissa. Kätevästi älykkäämmät jäävät usein tässä kakkoseksi, sillä eivät jaksa tuoda joka hetki esiin erinomaisuuttaan. Tulokset näkee ihan vaikkapa siinä miten koko Suomella menee. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, jotka jaksavat rummuttaa itseään joka tuutissa. Kätevästi älykkäämmät jäävät usein tässä kakkoseksi, sillä eivät jaksa tuoda joka hetki esiin erinomaisuuttaan. Tulokset näkee ihan vaikkapa siinä miten koko Suomella menee. 

Sitä on turha valittaa jos itse ei vaivautunut näyttämään vahvuuksiaan, puskista huutelu myöhemmin on per...tä.