Miksi moni tyytyy niin vähään elämässään?

Vaiston sanelemaa.

Varmaan yhtä monta syytä kuin on ihmisiäkin. 

Joskus ihminen on ihan tyytyväinen elämäänsä, ja se vasta on kummallista jonkun toisen mielestä. 

Jollekin raha, menestys tai eteneminen ei merkitse mitään. Tykkää nyhjöttää töllissään ja katsella pihan mustarastaita ja ajatella omiaan. 

Ja parisuhteessa seinien sisään ei näe. 

Joskus on niinkin, että huonokin on tyhjää parempi. Yhtä paljon tylsästäkin työstä saadulla eurolla saa ruokaa pöytään. 

Uuden opiskelu- tai työpaikan tai kumppanin hakeminen on iso urakka ja vaatii paljon aikaa, itsekuria, pettymysten sietokykyä yms. Monella menee mielenterveys, kun rahaa ja tukea on vähän. Eikä niitä välivuosia voi ikuisesti viettää. Helpompaa ottaa joku vaan. Eihän mikään suhde ole täydellinen. 

En jaksa muuta, odotan lähinnä kuolemaa.

Olematon omanarvontunto ja itseluottamus. Ei usko olevan mitään mahdollisuuksia parempaan joten ei edes yritä. Lapsuudessa rikottuja ihmisiä.

Ei siellä huipullakaan aina ole auvoista. Itse otin lopputilin hyväpalkkaisesta työstä ja vaihdoin matalapalkkaiseen työhön koska työn vaatimukset söivät elämäniloa.

Olen tehnyt rojhkeita päätöksiä joita en kadu.

Olen elänyt ja nyt nynnyttelen kotona , keho ei jaksa enään liikkua ....Terveyskin on tehnyt estoja.Olen onnellinen että olen juuri nyt toivottavasti terve ,että on katto pään päällä sekä hyvää ruokaa joka päivä.

Kiitos Jumalan!

Riskinotto kyky on heikko monella. On oltu saman ihmisen kanssa liian kauan. Totuttu varmaan siihen tylsyyteen.

Taloustilanne varmaa vaikuttaa. 

Ei tyydy. Joillakin ei vain ole.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yhtä monta syytä kuin on ihmisiäkin. 

Joskus ihminen on ihan tyytyväinen elämäänsä, ja se vasta on kummallista jonkun toisen mielestä. 

Jollekin raha, menestys tai eteneminen ei merkitse mitään. Tykkää nyhjöttää töllissään ja katsella pihan mustarastaita ja ajatella omiaan. 

Ja parisuhteessa seinien sisään ei näe. 

Joskus on niinkin, että huonokin on tyhjää parempi. Yhtä paljon tylsästäkin työstä saadulla eurolla saa ruokaa pöytään. 

Tyytyväisyys ei aina tarkoita aitoa hyvinvointia, joskus se on alistumista, tottumusta tai pelkoa muutoksesta. On helppo romantisoida ajatusta ihmisestä, joka nyhjöttää hiljaisuudessa ja katsoo mustarastaita, mutta jos se on pakon eikä valinnan tulos, ei siinä ole mitään kaunista. Huono parisuhde ei sekään ole tyhjää parempi vaan monesti jopa huonontaa henkilön mielenterveyttä. Jäämällä huonoon tilanteeseen ja hyväksymällä sen, estää usein itseään löytämästä tilalle jotain parempaa.

Olen saanut niitä hienoja juttuja ja ne ovat paskaa. Ulkokultaa.

Oikeasti tärkeät asiat elämässä ovat: terveys ja hyvinvointi, pääsy luontoon, hyvä ravinto, hyvä happi, laadukkaat ihmissuhteet (tai ei ihmissuhteita), mielekästä tekemistä. Se minkä muodon nämä ottavat on irrelevanttia.

Joskus vaan on näin, ettei voi valita, jälkikäteen ajatellen tyytyminen olikin hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Riskinotto kyky on heikko monella. On oltu saman ihmisen kanssa liian kauan. Totuttu varmaan siihen tylsyyteen.

Taloustilanne varmaa vaikuttaa. 

Me saatetaan näyttää ulospäin juuri tuolta. Mutta kukaan muu ei tiedä totuutta, kuin me itse. Meidät pitää yhdessä loistava ja rikas seksielämä, yhdessä saatu ihana perhe ja koti. Missään ei viihdytä paremmin kuin kotona. Se jos jonkun mielestä on tylsää, niin olkoon niin. 😅 Mutta mitä meidän makkarissa tapahtuu, niin juu, tylsää ei ole. 😂

Mistä tämä käsikirjoitus löytyy kokonaisuudessaan luettavaksi, että tiedän millaisia asioita minun pitää tavoitella, jne.

N23

Minä kuvittelin yläasteella, että minulle riittää duunariammatti, pieni vuokra-asunto ja että on ruokaa pöydässä.

Kun kaverit menivät lukioon, menin minäkin sinne niiden perässä. Sitten hoksasin, että voisinhan minäkin opiskella, kun muutkin niin tekevät. Opiskelin sitten insimööriksi, enkä kirvesmieheksi. 

Kun rahaa alkoi tulla, ei vuokralla asuminen enää tuntunutkaan järkevältä vaan otin lainaa ja ostin oman. Sitten kotilähiön ympyrät alkoivatkin tuntua pieniltä ja muutin ulkomaille.

Eli pikku hiljaa haaveet ovat kasvaneet, kun olen saavuttanut entiset. Eli en minä kummoisia ole elämässäni tavoitellut vaan saanut tämän kaiken pikkuhiljaa.

Enemmän ihmettelen ihmisiä, joilla on epärealistisen suuret toiveet koko elämänsä ja sitten kulkevat pettymyksestä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä käsikirjoitus löytyy kokonaisuudessaan luettavaksi, että tiedän millaisia asioita minun pitää tavoitella, jne.

N23

Näin elät tismalleen oikein, keski-ikäisen tädin määrittelemät säännöt miten sinun tulee elää ettet joudu muiden naisten sylkykupiksi.

"Yhtä paljon tylsästäkin työstä saadulla eurolla saa ruokaa pöytään."

Raha ei haise. Tämä sanonta on muuten peräisin jo Rooman valtakunnan ajoilta. Raha on aina samanarvoista, olipa se hankittu keinolla millä hyvänsä. Vaikka varastamalla.

Joka kerta kun olen tavoitellut suuria, olen joutunut huomaamaan etten kuitenkaan osaa/jaksa riittävästi. Opiskeluissa, työelämässä, jopa yritykseni kaatui. Puolisoakaan en päässyt valitsemaan oven taakse muodostuneesta jonosta, heitä ei kyllä kodin ulkopuolellakaan liiemmin pyrkinyt vakaaseen suhteeseen. Seksinvonkaajia ei lasketa, ne eivät tuo tyydytystä, päinvastoin.

Saatan siis olla tyhmä, vaikealuonteinen, fyysisesti sairas, henkisesti sairas jne. Miksi mä edes haluaisin olla kenenkään menestyneen ihmisen taakkana?

Suomen demarisyöpä pakottaa tyytymään minimiin.

Kaikki minimin yli on kapitalismia ja ehdoton No No.

Ajattelin samaa kun täällä just oli aloitus jossa ihmiset miettivät onko 11 euron palkka hyvä ja jotkut kertoivat tekevänsä vielä paljon huonommallakin. Kyllähän tuolla nyt hengissä pysyy, mutta eipä tuollaisella palkalla kyllä juuri elämästä nauti.