En pysty suhteeseen koska olen supermustasukkainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuushan on pohjimmiltaan sitä, että haluaa kontrolloida toista ihmistä ja kokee olevansa itse niin mestari, että on oikeutettu tähän. 

Hmm...? Mielestäni mustasukkaisuus kylläkin kertoo henkilön huonosta itsetunnosta. 

Tosin esim. mu*li meilla se näyttää olevan ihan oikeutettua.

Ei pelkästä huonosta itsetunnosta, koska tällöin ihminen kokisi vain, että on ihan oikein että toisella on muita, koska itse on niin huono. Jos kokee oikeudekseen anella, mitä toinen ajattelee ja kenen kanssa puhuu, kyse on myös narsistisesta itserakkaudesta. "Minun pitää olla ainoa kenelle hymyilet!" jne

 

Eihän se ole mustasukkaiselle ongelma, että toinen puhuu tai hymyilee jollekin muulle, vaan se että pelkää jäävänsä toiseksi tälle hymyilyn kohteelle. Ei ole narsistista haluta olla omalle puolisolleen ykkönen. Mustasukkaisella vaan ylikorostuu tuo pelko että joku muu onkin se ykkönen ja itse tulee hylätyksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä raskas taakka kantajalleen. Mä olin supermustasukkainen ekassa suhteessani. Mies ei ollut luottamisen arvoinenkaan, mutta kyllä se mustasukkaisuus kumpusi jostain syvemmältä kuin miehen käytöksestä. Kävin psykologilla ja kuvittelin että asia korjaantui. Hankin luotettavamman miehen.

Toisessa suhteessa sama kuitenkin jatkui. Mieskin paljastui ajan myötä epäluotettavaksi.

Olin sinkkuna 10 vuotta. Koin oloni hyvinkin tasapainoiseksi ja pystyin hyvin antamaan parisuhdeneuvoja muille. Mustasukkaisuutta en ymmärtänyt enkä hyväksynyt yhtään.

Löysin suhteen, rakastuin ja kuinka ollakaan, parissa vuodessa olen taas muuttunut mustasukkaisuuden kourissa kärvisteleväksi omaan elämään kykenemättömäksi ahdistuspalloksi. Tällä kertaa en tuo mustasukkaisuutta mitenkään esiin, mutta päivittäin ajattelen miten paljon helpompaa elämä olisi ilman rintaa korventavia tulenlieskoja, itsensä riittämättömäksi tuntemista, 

Kuvailet selkeästi mustasukkaisen tunteita ja tiedostat hyvin sen piirteen itsessäsi. Sekin on jo iso asia. Kaikkea hyvää elämääsi.<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia auttaa. Auttoi minuakin, kunnes mies rikkoi luottamuksen jälleen. Enää en edes yritä luottaa. Mustasukkaisuuden kanssa nyt vaan eletään.

Ja todellakaan jos joskus erotaan niin en ala uuteen suhteeseen.

Täh? Että vapaaehtoisesti jatkat pettäjän kanssa ja valitat kun et pysty luottamaan? Ei pettäjiin pidäkään luottaa, ne pitää jättää ja etsiä tilalle uskollinen (tai olla yksin).

Missä mä valitan??? 😂 En missään. Se nyt vaan on fakta että mies on valehtelija. Pettämisestä ei todisteita ole. Näinkin voi hyvin olla ja elää että hyväksyy sen, ettei voi luottaa. Ei olla täydellisiä kukaan.

Aika eri asia että kukaan ei ole täydellinen ja että toinen on epäluotettava valehtelija. Mutta ehket saa muutakaan sitten.

Mikähän luonnevika sinulla on, kun on tarpeen vilttuilla ventovieraille ihmisille netissä, asioista jotka ei sulle edes kuulu 😂 Lisäksi, mua ei kiinnosta saisinko muitakin. Varmastl kyllä, mutta kun sellaista ei kuulu parisuhteessa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuushan on pohjimmiltaan sitä, että haluaa kontrolloida toista ihmistä ja kokee olevansa itse niin mestari, että on oikeutettu tähän. 

Ei ole. Esimerkiksi minä en kontrolloi miestäni ollenkaan. Mustasukkainen olen silti, ja se johtuu menettämisen pelosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä raskas taakka kantajalleen. Mä olin supermustasukkainen ekassa suhteessani. Mies ei ollut luottamisen arvoinenkaan, mutta kyllä se mustasukkaisuus kumpusi jostain syvemmältä kuin miehen käytöksestä. Kävin psykologilla ja kuvittelin että asia korjaantui. Hankin luotettavamman miehen.

Toisessa suhteessa sama kuitenkin jatkui. Mieskin paljastui ajan myötä epäluotettavaksi.

Olin sinkkuna 10 vuotta. Koin oloni hyvinkin tasapainoiseksi ja pystyin hyvin antamaan parisuhdeneuvoja muille. Mustasukkaisuutta en ymmärtänyt enkä hyväksynyt yhtään.

Löysin suhteen, rakastuin ja kuinka ollakaan, parissa vuodessa olen taas muuttunut mustasukkaisuuden kourissa kärvisteleväksi omaan elämään kykenemättömäksi ahdistuspalloksi. Tällä kertaa en tuo mustasukkaisuutta mitenkään esiin, mutta päivittäin ajattelen miten paljon helpompaa elämä olisi ilman rintaa korventavia tulen

Kuvailet selkeästi mustasukkaisen tunteita ja tiedostat hyvin sen piirteen itsessäsi. Sekin on jo iso asia. Kaikkea hyvää elämääsi.<3

 

Kiitos! Sikäli asiat ovatkin muuttuneet, että toisten ei enää tarvitse kärsiä mustasukkaisuudestani. Nykyiselle olen hädin tuskin kertonut siitä. Olen joutunut kertomaan syyn kun olen yrittänyt erota helpottaakseni oloani, mutta se on oikeastaan ainoa kohta missä asia on tullut esiin. Muuten en anna mustasukkaisuuden näkyä tai kuulua mitenkään. En kontrolloi, draamaile, tenttaa tai kyttää. Mies saa elää miten tahtoo. Mutta minulle tämä on helvetti, se ei oIe muuttunut vaikka osaan nykyään tiedostaa sen, että ongelma on vain minun päässäni. Se on silti hirveä kärsimyksen lähde. Mies ei tätä oikein ymmärrä ja on sanonut vain ettei missään nimessä halua erota. Ja olisihan se epäreilua kun ei hän tälle mitään voi. Emme sitten ole eronneet, mutta minun elämäni kieltämättä olisi paljon helpompaa jos eroaisimme.

Kummallista kiusaamista tässä ketjussa...

Ap, mustasukkaisuuden kanssa oppii elämään. Sun olisi hyvä tiedostaa, että olet arvokas ja että myös sua voidaan tulla iskemään tai ainakin tiirailla kauempaa. En tarkoita, että pitäisi alkaa kerjäämään huomiota muilta tms. Ymmärrä, että sun arvo ei ole sidottu sun kumppaniin.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kiusaamista tässä ketjussa...

Ap, mustasukkaisuuden kanssa oppii elämään. Sun olisi hyvä tiedostaa, että olet arvokas ja että myös sua voidaan tulla iskemään tai ainakin tiirailla kauempaa. En tarkoita, että pitäisi alkaa kerjäämään huomiota muilta tms. Ymmärrä, että sun arvo ei ole sidottu sun kumppaniin.

Mutta kaikki ei vain ole sellaisia, että olisi erityisemmin ottajia, suhteen toisella osapuolella taas saattaa olla paljon enemmän vientiä. Silti pitäisi osata tulla toimeen sen kanssa että toinen saa halutessaan milloin vain vaihtaa kumppania. 

Vierailija kirjoitti:

.... päivittäin ajattelen miten paljon helpompaa elämä olisi ilman rintaa korventavia tulenlieskoja, itsensä riittämättömäksi tuntemista, pelkoa ja huolta tulevasta ym.

Siis kirjoitit TÄYSIN sen, mitä itse tunnen! Tässäkin ketjussa mustasukkaisia syytetään vaikka ja mistä, aivan kuin olisimme tällaisia ihan piruuttamme. Emme ole. Tämä on aivan hirveän raskasta ja ahdistavaa, ja voi että kun joskus pääsisi tästä tunteesta eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.... päivittäin ajattelen miten paljon helpompaa elämä olisi ilman rintaa korventavia tulenlieskoja, itsensä riittämättömäksi tuntemista, pelkoa ja huolta tulevasta ym.

Siis kirjoitit TÄYSIN sen, mitä itse tunnen! Tässäkin ketjussa mustasukkaisia syytetään vaikka ja mistä, aivan kuin olisimme tällaisia ihan piruuttamme. Emme ole. Tämä on aivan hirveän raskasta ja ahdistavaa, ja voi että kun joskus pääsisi tästä tunteesta eroon. 

 

Tällä palstalla perinteisesti mustasukkainen ei ole saanut minkäänlaista ymmärrystä. Itse olen joskus aiheesta aloittanut ketjun, ja iso osa kommenteista kehotti minua ta**amaan itseni tai vähintään jättämään mieheni, huolimatta siitä että kerroin etten käyttäydy mustasukkaisesti. 

Ymmärrän sen että mustasukkaisen käytös voi olla aivan hirveää eikä se ole mitenkään oikeutettua. Sitä mä en ymmärrä että pelkkä tunne tuomitaan täällä niin voimakkaasti ja yksioikoisesti vaikka ihminen olisi itse ainoa joka edes tietää tuosta tunteesta. Tämä on minua kiinnostanut niin kauan kuin täällä olen aihetta sivuavia keskusteluja lukenut. Miksi tästä on niin vaikea puhua asiallisesti ja miksi on niin vaikea ymmärtää ettei ihminen voi tunteilleen aina mitään ja voi itse kärsiä niistä paljon? Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö aina voisi vaikuttaa omaan käytökseensä.

Jollain lailla tämä aihe on kuitenkin niin ei-mustasukkaisten mieliä kuohuttava, että kunnon keskustelua on vaikea saada aikaan i*sarikehotusten ja ilkeilyn väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.... päivittäin ajattelen miten paljon helpompaa elämä olisi ilman rintaa korventavia tulenlieskoja, itsensä riittämättömäksi tuntemista, pelkoa ja huolta tulevasta ym.

Siis kirjoitit TÄYSIN sen, mitä itse tunnen! Tässäkin ketjussa mustasukkaisia syytetään vaikka ja mistä, aivan kuin olisimme tällaisia ihan piruuttamme. Emme ole. Tämä on aivan hirveän raskasta ja ahdistavaa, ja voi että kun joskus pääsisi tästä tunteesta eroon. 

 

Tällä palstalla perinteisesti mustasukkainen ei ole saanut minkäänlaista ymmärrystä. Itse olen joskus aiheesta aloittanut ketjun, ja iso osa kommenteista kehotti minua ta**amaan itseni tai vähintään jättämään mieheni, huolimatta siitä että kerroin etten käyttäydy mustasukkaisesti. 

Ymmärrän sen että mustasukkaisen käy

Juuri näin. Tai sitten se että jos mies on mustasukkainen, niin seuraava askel on aina, poikkeuksetta, että se tappaa sut. Miten kukaan voi ajatella noin mustavalkoisesti, eikö elämänkokemusta ole yhtään??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.... päivittäin ajattelen miten paljon helpompaa elämä olisi ilman rintaa korventavia tulenlieskoja, itsensä riittämättömäksi tuntemista, pelkoa ja huolta tulevasta ym.

Siis kirjoitit TÄYSIN sen, mitä itse tunnen! Tässäkin ketjussa mustasukkaisia syytetään vaikka ja mistä, aivan kuin olisimme tällaisia ihan piruuttamme. Emme ole. Tämä on aivan hirveän raskasta ja ahdistavaa, ja voi että kun joskus pääsisi tästä tunteesta eroon. 

 

Tällä palstalla perinteisesti mustasukkainen ei ole saanut minkäänlaista ymmärrystä. Itse olen joskus aiheesta aloittanut ketjun, ja iso osa kommenteista kehotti minua ta**amaan itseni tai vähintään jättämään mieheni, huolimatta siitä että kerroin etten käyttäydy mustasukkaisesti.&nbsp

Mustasukkaisuus on tunne siinä missä muutkin tunteet. Sen vaan ei saisi saada niin vahvaa valtaa, että aiheuttaa toiselle henkistä tai fyysistä kärsimystä. Kantajalle itselleen se kuitenkin on äärimmäisen ahdistavaa ja raskasta, johon olisi hyvä saada apua.

Sinun pitää tehdä töitä itsetuntosi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Bpd diagnoosi ja siihen hoidot ennen mitään parisuhde kuvioita. Tsemppiä.

Mulla on bpd enkä oo koskaan ollut noin mustasukkainen, tämä on jopa ärsyttänyt exiä kun ovat väkisin sitten yrittäneet provosoida sellaisia tunteita.