Aina näin; kotona asu ja ulkonäkö on ihan kiva, kaupungilla kun vilkaisee jossain peiliin katsoo vastaan pönäkkä, punakka matami

Vierailija kirjoitti:

Valolla on eroa. Mä näytän työpaikan peilissä ihan kamalalta, tummat silmänaluset, rypyt korostuu, tukka on keltainen. Omassa meikkipeilissä ihan ok ikäisekseni. Kylpyhuoneen peilissä erittäin hyvännäköinen ja nuoren näköinen. Outoa. Vaatekauppojen peilit kyllä hoikistaa, oma peili ei.

N44

Ou nou. Kävin just pitkästä aikaa vaateostoksilla ja siellä kopissa kaikkine sivu- ja taustapeileineen sain sellaisen slaagin omasta ulkomuodostani, että kerralla tuli selväksi miksi en saa enää koskaan yhtään minkäänlaisilta miehiltä katseita. Samalla meni kaikki fiilis ostaa yhtään mitään.

Ja nyt sitten pitäisi vielä hyväksyä sekin, että ne peilit ei todellisuudessa edes näyttäneet koko totuutta vaan kaunisteli koko katastrofin laajuuden?

Mä istuin pari kesää sitten uuden kodin pihalla kun yhtäkkiä oikein säikähdin, kun sivusilmällä huomasin kuinka suoraan tähän pihaan näkyykin naapurit ja kuinka nekin näkee tänne. No, eihän se sitten ollutkaan naapurin keski-ikäinen täti kunnon mahamakkaroineen ja valtaisine riippurintoineen vaan ihan minä itse täysin epäsopivien bikinien yläosassa ja urpossa lierihatussa kun heijastuin olkkarin ikkunasta.

Oli muuten tyystin eri tyyppi kuin se jonka näin eteisen peilistä ennen kuin pihalle menin.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut tuollaista ilmiötä peilien kanssa.

Mutta annas olla jos joku ottaa valokuvan...

Ei ollut peili eikä valokuva vaan etäämmällä oleva ruokakauppa jonka ulko-ovet on niin, että niitä "vasten" saa kävellä kassoilta pidemmän matkaa ja se lasi sitten heijastaa liki kuin peili. Herranjestas millainen lihava lyllertäjä musta on tullut. Mihin se kaikki kepeys ja elastisuus on kadonnut askeleesta ja olemuksesta? Siis tietenkin tiesin lihoneeni, mutta noinko paljon ja noinko selvästi se näkyy. Ihan hirveää.

Tuuli sekoittaa hiukset pörröisiksi. Suora valaistus ylhäältä korostaa punoitusta ja luo varjoja alaspäin. Kiire kiristää lihaksia.

Vartalo on ok, mutta pärstä ei. 

Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Olisiko aika laihduttaa? 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä tökkii eniten? Eivät muutkaan ihmisten ilmoilla olevat ole mitään missejä ja mistereitä tai tyylilähettiläitä.

Sateella tämä korostuu. Minulla on sateenvarjo ja hiukset kiinni, jotta olisin jotenkin siistin näköinen. Lahkeet on märät ja kuraroiskeissa. Tukka liimantuneena.

Vastaan tulee aina näitä vaaleisiin vaatteisiin pukeutuneita, enkelikiharaisia liihottelijoita, joilla ei edes ole mitään sadesuojaa. Miten ne sen tekee??

-ei ap

Jos katsot kadulla näyteikkunasta kuvaasi, se vääristää eli luota kotipeliin. 

Olen kaupan peilejä säikähtänyt kyllä, mutta kotona myös huomasin miltä oikeasti näytän kun sain lukulasit ja kerrankin näin itseni peilistä läheltä. En ilahtunut.

Siitä on jo muutamia vuosia aikaa kun sain eräistä häistä ammattikuvaajan ottaman salakuvan. Siitä kuvasta sain tietää, että minulla roikkuu posket kuin vanhoilla ihmisillä. Kotona katsoin sivupeilistä ja huomasin että totta se on, minusta on tullut hamsterin ja bulldogin sekoitus ja kasvot ovat kuin viinan turvottamat, mutta ilman ryyppäämisen iloja.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se keski-ikä teettää, nuorempana näytti aina niin hehkeältä ilman sen suurempaa panostusta.

Päin vastoin, keski-ikäisenä tuo näky ei enää ole yllätys eikä edes ole mitään tarvetta näyttää muulta kuin miltä näyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vartalo on ok, mutta pärstä ei. 

Mulla myös. Olen täysin ok sen kanssa, että nuoresta hippitytötä tuli hippitäti Moonika, kroppa näyttää tutulta, mutta päivitettynä ikään, luut enemmän esillä ja iho ei niin kimmoisa. Mutta naama! Kotona olen skarpin beroccanaamainen, hetkessä mukana ja valmis päivän haasteisiin, missä tahansa muualla näytän eksyneeltä lampaalta, ihan kirjaimellisesti. Se kuuluisa ilme on laskeutunut naamalleni pysyvästi (tästä kuulemma tunnistaa suomalaisen ulkomailla) sen lisäksi että peilissä on äitini. Ja jos yritän näyttää elegantilta ja skarpilta, näytän siltä, että pidättelen pierua. Kuten kävi äidillekin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko aika laihduttaa? 

Olen normaalipainoinen. 

 

ap

Vierailija kirjoitti:

Kotona on sinertävä valo vessassa ja näytän siinä tosi hyväihoiselta ja siististi meikatulta. Töissä on keltainen valo, ja iho on punertavan laikukas ja meikitkin pitkin kasvoja. Kumpi peili vääristää? 

Päivänvalo on sinisävyistä, auringon ollessa matalammalla sävy lämpenee. Meikkisi toiminee hyvin päivänvalossa. 

 

Meilläkin on töissä vessa, jonka valossa löytyy läikkiä, näppyjä ja karvoja enemmän kuin missään muualla. Vieressä on onneksi toinen, inhimillisemmin valaistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valolla on eroa. Mä näytän työpaikan peilissä ihan kamalalta, tummat silmänaluset, rypyt korostuu, tukka on keltainen. Omassa meikkipeilissä ihan ok ikäisekseni. Kylpyhuoneen peilissä erittäin hyvännäköinen ja nuoren näköinen. Outoa. Vaatekauppojen peilit kyllä hoikistaa, oma peili ei.

N44

 

Ou nou. Kävin just pitkästä aikaa vaateostoksilla ja siellä kopissa kaikkine sivu- ja taustapeileineen sain sellaisen slaagin omasta ulkomuodostani, että kerralla tuli selväksi miksi en saa enää koskaan yhtään minkäänlaisilta miehiltä katseita. Samalla meni kaikki fiilis ostaa yhtään mitään.

Ja nyt sitten pitäisi vielä hyväksyä sekin, että ne peilit ei todellisuudessa edes näyttäneet koko totuutta vaan kaunisteli koko katastrofin laajuuden?

 

Vaateostoksilla voi törmätä myös leventävään peiliin. Jos kääntää kämmenen suoraan kohti peiliä ja vertaa sitä pysty- ja vaaka-asennossa, voi huomata eron. Jos toisessa asennossa kämmen ja sormet ovat pitkuliaiset kuin gotiikan ajan madonnalla ja toisessa muistuttavat lumilapiota, tietää, että peili vääristää. 

 

Monesti myös hirveä valo ja peilien huono sijainti edesauttavat sovituskoppihelvetin muodostumista. Kauppahan siinä häviää. 

Vierailija kirjoitti:

Minun kylpyhuoneeni peili ja ylikirkas valo säikäyttävät minut joka ikinen kerta. Näky ja olo on kuin ruumishuoneen asiakkaalla. Kaulasta alapäin en katso itseäni enää ollenkaan peilistä; täältä ylhäältä käsin voin toki kurkkia, että vaatetus on kunnossa.

Kauan sitten vilkuilin itseäni kaikista peileistä kotona ja muualla. Olin omastakin mielestäni tosi upea. Kokovartalopeilit olivat ihania. Niin se aika kuluu. Ja moni muukin asia.

Niin totta vaikken koskaan itseäni ole upeana pitänyt vaan ihan tavallisena ja ns katseenkestävänä. Itsekään en enää aikoihin ole katsonut peilistä kokonaisuutta vaan kohdistan täsmäkatseen kokovartalopeilinkin kohdalla esim vain siihen onko ponnari / nuttura paikoillaan vaiko valahtanut, onko kaulahuivi nätisti tai hampaissa persiljaa ja tsekkaan ettei julkisesta vessasta lähtiessä ole vessapaperia takertuneena kengän pohjaan. Kylppärin peilistä en katso kasvojakaan kokonaisuutena vaan keskityn poskipäistä ylöspäin koska ne karseat hamsteripussit ja valahtanut leukalinja kaksareineen kyllä on tallessa katsomattakin. Se riittää että varmistan ettei leuassa ole hammastahnavanaa.. En varmaan vuosikymmeneen ole levittänyt seerumeja / rasvojakaan muuten kuin silmät kiinni. Sitten kun jossain vahingossa näkee itsensä (tai vain kasvonsakin) kokonaan niin ei sitä kuvajaista omakseen tunnista. Toisaalta aivan loogista, koska ei tässä kömpelöksi muuttuneessa kropassakaan kremppoineen ole ollenkaan kotoisa olla. Ei tätä keski-ikäistynyttä (esi)vaihtariversiota omakseen tunnista vaan odottaa vain sitä päivää kun taas oma itsensä ja oma elämä voi jatkua siihen mihin se joku vuosikymmen sitten jäi.

Naamassa ikä näkyy väistämättä, mutta kroppaan voit vaikuttaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ikää on 40, niin kunnon kunto-ohjelma päälle. Neljällä hyvin suunnitellulla liikuntakerralla per viikko sekä hyvällä ruokavaliolla kroppa pysyy kunnossa. Lopputuloksena se oma Naama ottaa päähän, mutta vartaloon saa olla tyytyväinen.  

Vierailija kirjoitti:

Tuuli sekoittaa hiukset pörröisiksi. Suora valaistus ylhäältä korostaa punoitusta ja luo varjoja alaspäin. Kiire kiristää lihaksia.

Mutta ei vahingossa kiristä niitä lihaksia jotka nostaisi valahtanutta naamaa. Ehei. Just ne kohdat kiristyy viivoiksi joiden pitäisi olla rentoja ja toiset kohdat sitten muistuttaakin sulanutta kuminaamaria.

Näinhän se on. Mä olen viime vuosina alkanut oppia kuvittelemaan sen punakan matamin. Vaikka sitä ei omassa peilissä näkyisikään, niin vuosien kokemuksella pystyn tässä iässä jo sanomaan, miltä asu näyttää muissa peileissä ja valokuvissa. Kotipeili ei pysty enää huijaamaan minua :)

Tästä on se hyöty, että jos haluan näyttää ok:lta, niin se ei todellakaan riitä että kotipeilissä näyttää ok:lta. Kotipeilissä on näytettävä tyrmäävältä, jolloin on todennäköistä että muualla näyttää ok:lta.

Vierailija kirjoitti:

Tuuli sekoittaa hiukset pörröisiksi. Suora valaistus ylhäältä korostaa punoitusta ja luo varjoja alaspäin. Kiire kiristää lihaksia.

Ja jos kävellessä vähän rasittuu niin sekin saattaa saada naaman punoittamaan ja otsan kiiltämään.