Kuuluuko masennus vanhenemiseen (mutta siitä vaietaan)?

Jos on oireita tai kipuja, kai se jo itsessään voi ahdistaa. Ja jos ihmissuhteita ei oikein ole tai läheisiä. Ja muut tylyttävät.

En tiedä. Voi olla. Ei mun vanhemmat ole olleet masentuneita mutta mua on tänä talvena masentanut ihan kamalasti. Vähän piristyin välillä kun oli lämpimämpää mutta pääsiäisen jälkeen alakulo on vallannut mielen eikä mene millään pois. Varmaan tämä hämärä ja viileä kevät masentaa. Olen niitä ihmisiä, jotka piristyy lämmöstä ja auringosta.

Ei kuulu. Masennus voi tulla minkä ikäisenä hyvänsä. Kaikki vanhat ihmiset eivät ole masentuneita. 

Eipä tässä ole enää mitään hauskaa varmaankaan tiedossa, joten kyllä se mielen matalaksi vetää. Ei ole paljon rahaakaan tehdä mitään ja ystäviä ei ole. Lapset ei löydä puolisoita eikä näin ollen lapsenlapsiakaan ole tiedossa. Mieskin on enimmäkseen känkkäräkkää. Lopun häämöttäminen pelottaa.

Voi se kuulua vaihdevuosioireisiin ainakin.

Eikös sitä sanota että ihminen on onnettomimmillaan keski-ikäisenä, ja onnellistuu siitä taas kohti eläkevuosia?

Vierailija kirjoitti:

Eikös sitä sanota että ihminen on onnettomimmillaan keski-ikäisenä, ja onnellistuu siitä taas kohti eläkevuosia?

Miksi sitä tulisi enää vanhempana onnellisemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös sitä sanota että ihminen on onnettomimmillaan keski-ikäisenä, ja onnellistuu siitä taas kohti eläkevuosia?

 

Miksi sitä tulisi enää vanhempana onnellisemmaksi?

Niinpä.

Sairastuin syöpään 54v ja toki mieli oli pitkään maassa ja olin kaikesta uupunut. Mutta en kuitenkaan masentunut. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut masentunut siitä asti kun olin 15v. Ei ikä vaikuta.

Sama.

En allekirjoita.

Olin vaikeasti masentunut parikymppisenä. Tai sanotaan, pahiten.

Masennustaipumus on jotain minkä kanssa elelen, olen hyväksynyt tämän piirteen, käyn työssä, en syö lääkkeitä (eivät toimi minulla ja lisäksi en usko masennuslääkkeisiin) ja elän sitä melko pientä elämää mikä minulle sopii.

Nyt viisikymppisenä en ole superenerginen mutta olen kyllä ihan huomattavasti kiitollisempi ja tyytyväisempi kuin nuorena, jolloin riivasi kateus ja vertailunhalu. Kun noista pääsin niin elämä helpotti kummasti. Evvk- asennetta suosittelen lämpimästi kaikille paineita ottaville omasta arvostaan stressaaville. Etenkin tässä mielisairaassa ihmisvihamielisessä ajassa. 

Tehtäväni ei todellakaan ole miellyttää ketään. Tuosta voi aloittaa.

Up

Olen 54-vuotias. En ole masentunut, vaan elän mukavasti, hyväntuulisena enimmäkseen.  En ole koskaan ollut masentumaan taipuvainen, vaikka vaikeuksia ja suruja on toki elämässä ollut. 

Masennus ei kuulu vanhenemiseen vaan huonoihin elintapoihin ja ruokavalioon.

Nopeat lihassolusi vähenee kun lihaksesi eivät saa riittävästi haastetta -> keho on vetelä ja voimaton.

Sydämesi pumppausvolyymi ja sykealueet ovat persiillään kun et koskaan kävele reippaasti pidempää lenkkiä -> elämä on väsynyttä kun mitokondrioiden toiminto kuolee pois tarpeettomuuttaan.

Rasvamassa paisuu paisumistaan kun verensokeri pumppaa laidasta laitaan ja insuliinit siinä kyljessä -> olematon lihasmassa liikuttelee rasvaista kehoa huonosti energisoituna vässykän sydämen ja vähien mitokondrioiden ja näin huonon energiatuotannon saattelemana

Mitään ei jaksa tehdä -> hermosto ja aivot eivät saa uutta virikettä

Huonokuntoisuuden väsymystä paikataan liialla kahvilla, nokosilla, herkuilla, lääkkeillä ja alkoholilla -> kierre on valmis, mitään ei halua tehdä, sekä keho, aivot ja sydän surkastuvat kiihtyvää tahtia.

Se mitä teidän mammojen pitää tehdä on mennä salille tekemään raskaita nostoja. Mennä pitkille rivakoille kävelylenkeille (40-90min) jotta peruskunto elpyy. Mennä kävelemään luontoon ja löytää uusia kokemuksia sekä haasteita elämään, jotta hermostokin pääsee hommiin. Siinä se ruokavaliokin muuttuu kuin itsekseen kun kroppa vaatii oikeaa ravintoa ja kilot häviää.

Kaikki alakulo, paha mieli  ja haikeus ei ole masennusta.  Normaalia elämää. 

Kai jokin pelon ja joskus masennuksen tunne on luonnollista ikääntyessä, osaksi johtuu fyysisistä sairauksista. Ei voida hysteerisesti tarkkailla kaikkea tästä näkökulmasta että kaikki olisi psyykkistä.