50 v täyteen ja on velaton asunto, säästöjä, velaton auto, hyvä työ

Sinulla onkin enemmän luovuttavaa lähiakoina. Se sattuu menettää.942

Muistatko olla kiitollinen? Parasta elämässä on perhe. Terveys on tärkeintä sillä sitä ei saa rahallakaan. Kaikki meillä erittäin ok niin koti, talous, parisuhde kuin aikuiset lapsetkin. Olen onnellinen. Ja vapaa.

Mun mies oli ihan samanlainen ja onnellinen samoista asioista kuin ap. Sitten hän kuoli 56 vuotiaana äkilliseen sydäriin. Sisarukset ronkkivat hänen omaisuuudestaan heille kuuluvan osuuden ja tuntui aika kurjalta, etteivät sisarukset olleet samalla tavalla onnistuneita elämässään kuin mieheni. Joskus se onni voi osua niille luusereille mukavan perinnön turvin ja saa vähän sille kateuden tunteelleen korvausta.

P.S. Mieheni oli onneksi hyvä ystävä monelle, joten ainakin hautajaiset olivat muhkeat. Sisaruksista eivät kaikki halunneet osallistua, mutta omaisuus kelpasi

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli ihan samanlainen ja onnellinen samoista asioista kuin ap. Sitten hän kuoli 56 vuotiaana äkilliseen sydäriin. Sisarukset ronkkivat hänen omaisuuudestaan heille kuuluvan osuuden ja tuntui aika kurjalta, etteivät sisarukset olleet samalla tavalla onnistuneita elämässään kuin mieheni. Joskus se onni voi osua niille luusereille mukavan perinnön turvin ja saa vähän sille kateuden tunteelleen korvausta.

P.S. Mieheni oli onneksi hyvä ystävä monelle, joten ainakin hautajaiset olivat muhkeat. Sisaruksista eivät kaikki halunneet osallistua, mutta omaisuus kelpasi

Mitenkäs ne sisarukset sinun miehesi oikein perivät? Ei sisaruksilla mitään lakiosaa ole. Eikö lapsia ollut, eikä miehesi testamentannut vaimolleen omaisuuttaan?

Täällä kans yks reipas viiskymppinen, töissä, ei säästöjä, velkaa asunnosta ja autosta. Niin ja sitten velkaa osarilla ostetuista huonekaluista. Siinäpä se. Terveyskin vähän reistailee. Ja tukka on ohut.

Sain saman täyteen neljäkymmentä vuotiaana. Nyt oon 61-v. ja jäin jo eläkkeelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies oli ihan samanlainen ja onnellinen samoista asioista kuin ap. Sitten hän kuoli 56 vuotiaana äkilliseen sydäriin. Sisarukset ronkkivat hänen omaisuuudestaan heille kuuluvan osuuden ja tuntui aika kurjalta, etteivät sisarukset olleet samalla tavalla onnistuneita elämässään kuin mieheni. Joskus se onni voi osua niille luusereille mukavan perinnön turvin ja saa vähän sille kateuden tunteelleen korvausta.

P.S. Mieheni oli onneksi hyvä ystävä monelle, joten ainakin hautajaiset olivat muhkeat. Sisaruksista eivät kaikki halunneet osallistua, mutta omaisuus kelpasi

Mitenkäs ne sisarukset sinun miehesi oikein perivät? Ei sisaruksilla mitään lakiosaa ole. Eikö lapsia ollut, eikä miehesi testamentannut vaimolleen omaisuuttaan?

Niin, tai sitten jotkut kirjoittelevat pelkkää paskaa tänne!

Vierailija kirjoitti:

Entä kuoleman hetkellä? Missä vietät the elämän? 

Tämä 100v täällä menee nopeasti, ikuisuus on se mikä merkitsee.

Ei ole mitään tämän jälkeen.

Ikuisuuteen uskovat ooppiumin tai muun huumeen käyttäjät.

Eli joku kauhea mörskä ja ruosteen raiskaama lada pihassa. Velaton ehkä mutta ei sillä pitkälle pötkitä.