-- Toukokuisia torstaihin --

Eilistä:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9886658&p=1&tmode=1&smode…



Jessus, olittepa olleet ahkeria! Viisi sivua, hui! :)



Ekaksikin, onnipapusella ja sussu89:llä ihania kuvia masuista! :D



Janskulle pahoittelut inhottavasta kohtelusta jota olit joutunut kärsimään!



Minulla kauhea kiire, mutta jotain asiaa tässä.. Lääkäri on mulla vasta rv 36 jälkeen, kuulemma paras niin, että nähdään ollaanko silloin rt:ssa vai missä.. Tiedä häntä.



Eilen kävin neuvolassa, painorukka ei ole noussut kahdessa viikossa kuin sata grammaa, ja minä en paina vieläkään sitä 57kg mitä painoin odotuksen alussa! Kyllä tuli paha mieli, ja mietin että miten tuota painoa oikeasti muka saa nousuun. Ei nouse niin millään, ja uskokaa tyäret, minä kyllä syön sen kaiken edestäkin, mitä teiltä joiltakin on kielletty, ja ylikin! :( Sitten pahin; sf-mitta oli noussut vain sentin, se oli 25cm!! Ei ole enää todellista.. Th ei ollut huolissaan, mutta minä olen sitäkin enemmän, teki se sellaisen notkaukset käyrällä, että hui..

Hyvää oli se, että paineet oli erinomaiset ja pissassa ei ollut mitään häikkää, eli mun pahoinvointi ei varmaan ole niihin liittyvää tai mitenkään vaarallista. Ja vauva oli rt:ssa. Mutta nuo mitat ja paino huolettaa niin penteleesti.



Palailen vielä varmaan tänään, nyt on tosiaan niin kiire, että voihan pentele..



sämpylä 30+2

Täällä ollaan taas herätty kukonlaulun aikaan, vaikka muksut nukkumaan menivät 22 jälkeen... Hiiteen tuo aamuaurinko. OIkein ärsyttää!



Ollaan tässä kohta ulos lähdössä ja siitä sitten perhekerhoon, joten nopeasti vaan tulin kommentoimaan tota tapaamista.

Mulle sopii loistavasti 4.4 klo 18 siellä larun ehdottamassa paikassa. Olen koko ikäni asunu vantaalla ja helsingissä ja silti tuntuu että olen ihan urpo ja tietämätön helsingin mistään paikoista. että älä laru huolehdi jos emme tiedä sitä paikkaa:)



NO sitten vaan hermoja raastavaan lasten pukemiseen.



Martina 33+4 ja 2x2v10kk

Nopeasti tulin minäkin käväsemään ja oi että eilen oli paljon tullut tekstiä:)

ensiksi JANSKUL;Kamala kokemus kyllä,hui että miten kauhulla luin ja kyllä oli varmasti aivan hirvittävää!!Onneks vauvalla kaikki hyvin ja pääsit kotia sieltä:) jaksuhalaus!!

SUSSULLA oli kauniita masukuvia:)

SÄMPYLÄINEN tuo paino varmasti huolettaa,mutta toivottavasti kaikki ok vauvalla!!se on kyllä jännä että joillekkin ei painoa vaan tule vaikka kuinka söis.paitsi raskausaikana kyllä on tärkeetä että sitä painoa tulee ja yleensähän sitä tulee liikaakin;) mutta toivotaan että neuvolan täti on oikeassa ja ei syytä huoleen!!tsemppihalaus sinnekkin!!

Mulle on painoa tullut TARPEEKS...64.8kg painoin jo viime käynnillä:( hui ja se on aika hurja luku tälläselle tapille(158cm).mulla nous pojanki aikana melkein 70kiloon asti,ei aivan mennyt rikki...tais vajaa 69kiloa olla viimesimmillään paino ja siihen kyllä pääsen varmasti nytkin jos en sitte 70kiloa rikki saa:D kauheaa!!hih



meillä on pian kerhoon lähtö pojan kans....kiva päästä kotoa taas

pois. eilen ei oltukaan missään paitsi omassa pihassa hetki. nyt taas innostaa lähteä jonnekkin:) autolla kylläkin mennään,ei huvita yhtää kävellä:( mutta nyt menen tästä valmistautumaan lähtöön !!

AURINKOISTA TORSTAIPÄIVÄÄ JOKAISELLE:D



+sain yöllä HYVIN nukuttua:)

+hieno päivä tulossa

+muutenkin hyvä olo/mieli

joo siinä muutama;)



toymama 30+5

Olipas tekstiä..



Tässä nyt kaikki mitä jäi mieleen ( ei siis juuri mitään, vikahan ei ole teidän jutuissa vaan tässä tilassa :) )



Janskulle; Voi hitto mitä kohtelua!! Tuonne kannattaa aina ottaa joku mukaan, varsinkin kun on raskaana, niin on herkässä mielentilassa (itse normaalsiti nostaisin metelin, mutta raskaana olessa ei aina jaksa ) Onneksi kaikki on kuitenkin hyvin! Etkä joutunut sinne läävään jäämään.

*halaa* Mulle tuli nyt vähän samanlainen kokemus mieleen, TAYS:ssa myös. Ja silloin vielä kun syyskuussa 05 menin poikaa synnyttämään, me siis mentiin sairaalan synnytysvastaanottoon jo 5.9 aamuyöstä klo. 04.30 aikoihin ja poika syntyi illalla 19.07. Mä sain syötävää siellä vasta synnytyksen jälkeen, koko päivänä en ollut syönyt mitään, peräruiskeenkin hitto vielä antoivat... Että ottakaa ne eväät mukaan, kun menette synnyttämään!!!!



Juu, tuossa olikin päivän pakollinen valistus ;)



Kiitos sinulle ( nikkiä en nyt muista ) vinkistä huuto.nettiin ja Puuhikseen :) Toivotaan nyt, että onni on myötä, hirveitä summia en maksa...



Sussun masu oli ihana :)



Toymama; Hattua nostan jos ette tuplia aio vielä hankkia, meillä ei onnistuisi ilman tuplia mihinkään lähtö :)



Sämpyläiselle Sf-mitasta; Varaappa aika yksityiselle, kyllä tuo tarvitsee jo tutkia ( älä silti panikoi ) Mutta onhan se nyt kumma, jotteivat neuvolassa ota tutkiakseen, miksi sf-ei nouse. Olihan Äite82 se ihan normaalia, mutta kyllä sinuna menisin ultraan, vaikka sitten omakustanteisesti ( lapsen hyvinvointi ja tietysti äidinkin on etusijalla )



Nyt menen tekeen ukkelille puuroa, palataan myöhemmin asiaan :)



OP, Käpy 33+2 ja " Iivari" 1v6kk



p.s mulla vika lekuri venyy tuonne 37+1 viikolle ( jos ollaan vielä yhtenä kappaleena )

Onneksi Jansku selvisit tosta hirveestä kokemuksesta! Jotenkin alkanut tuntumaan, että meitä raskaana olevia kohdellaan muita huonommin terveyden huollossa vai ollaanko tavallista herkempiä? Sellaset ei saa hoitoa ja tietoa, jotka tartteis ja toiset hoidetaan suunnilleen henkihieveriin. Tässäkö näkyy rahapula? En tiedä, mulla ainakin monta lääkäriä, jotka aivan hanurista. En menis enää ollenkaan lääkärille ellei saikun takia ois pakko. Mulla viimeinen kai rv 36, mutta tiedä näistä.

Minä yritän myös vaappua täältä Hyvinkäältä 4.4 syömään. Mulle paikka sopii hyvin, koska rautatieasema lähellä. Paitsi tietty Forumiin suunnistan ekaksi ja pyörin siellä itseni kipeäksi :) Toivottavasti siis oloni puolesta pääsen.

Mahassa on vieläkin kova vilinä ja taatusti on rt, koska kylkiluut paukkuu ja pissattaa. Eilen miehelle yritin kuvata tunnetta, että mieti miltä tuntuu kun noin 2kg porautuu virtsarakkoon ja silloin tällöin joku pamauttaa vasaralla häpyliitokseen, auutsss.

Selälläni en voi nukkua, koska alkaa ahdistaa, siispä kyljellään ja ketterästi vaihtaen:) Eilen oli outo tunne, että ahdistaa koko ajan ja sitten keksin aukasta rintsikat niin johan helpotti :D oli turhan tiukalla ja sitten vielä semmosta leveetä mallia. Pitänee suunnata liivikauppaan.

Tämmöstä aamusella ja huomista lääkäriä jo valmiiksi manaten



rv30+6 viikot vierii, minä myös

En oo kauheesti kerinny lukeen pinoja pariin päivään, pikaseen oon niitä vilassu. Täytyy nyttekin nopeesti kirjottaa, ennen kun poika hermostuu tossa vieressä.



Olin eilen neuvolassa. Painoa oli tullu kahessa viikossa tasan kilon, eli nyt yhteensä noin 8 kg. Verenpaineet ym. kunnossa. Sf-mitta menee edelleen sielä alakäyrän alapuolella, mutta kasvaa koko ajan kumminkin. Sf-mitta eilen siis oli 25cm. Terkka sano että mun tarvis mennä vielä kontrolliultraan ton vauvan pienen koon takia. Mikäs siinä, ultrassa on ihan kivaa käydä :-)



Mulle iskee kohta epätoivo noitten vaunujen kanssa, meillä ei edelleenkään niitä ole. Saksastahan meijän ne piti tilata, mut päätettiin kattoa huuto.netistä tms. Eilen huudettiin kilpaa yhden ihmisen kanssa hyvistä teutonian vaunuista, mut piru vieköön, se toinen voitti :-(

No täytyy taas katella muita vaunuja..tätä menoo kohta joudutaan kantaa vauvaa sylissä tuola pitkin kyliä.



Olo on nykyään ihan hyvä kun jäin töistä pois, ei koko aika kolotoa joka paikkaa. Yöllä vaan ei meinaa löytyä hyvää asentoa ja vessassakin tarvii ravata kerran pari.



Nonii, poika pyytää syötävää, täytyy mennä.



Äite rv 33+2 ja pikkumies

Kyllä olitte olleet tosi ahkeria eilen!!! Kirjoittelutahti loppua kohden vain kiihtyy.. Mukavaahan tämä on, minäkin ehdin nyt kotona ollessani jopa lueskelemaan kuulumisia! Kivaa.



[b]Jansku[/b] voi, ei miten kurja päivä sinulla on ollut. Sairaalan ensiapu ei ole miellyttävä paikka olla vaikka tietäisit tarkkaan mitä odottelet ja vaikka luonasi käytäisiin ¿ mutta jos kukaan ei käy luonasi ja odottelet siellä nälissäsi.. huoh!



[b]viimeisestä lääkäristä[/b] Meillä käsittääkseni ensimmäinen lääkärikäynti on viikon 12 tienoilla ja toinen ?. Minä olen käynyt lääkäriä tapaamassa jo neljä (!) kertaa, joista kaksi ylimääräistä, kun mulla oli niitä supisteluja. Minä olen käynyt lääkärillä rv:lla 11+6, 28+1, 31+1 ja 33+1. Nyt ei sitten ole tiedossa lääkärikäyntejä mutta odottelen lääkärin soittoa, että pääsenkö synnytystapa-arvioon. Minulla kun esikoista odottaessa juoksin kasvukontrolleissa loppuajan ja sitten päädyttiin käynnistykseen laskettuna päivänä. Käynnistyi rajusti, sydänäänet tippui kun auki olin vajaat 6cm ja tuli hätäsektio.. Olis ihan kiva päästä vielä lääkäriin ja ultraan¿



[b]Sämpyläinen[/b] mietti sitä sf-mittaa. Mä jouduin/pääsin esikoisesta just sen takia äitipolille kasvukontrolliseurantaan, kun mitta junnasi reilun kuukauden paikoillaan. Neuvolakortin takana sf-käyrä teki sellaisen s-mutkan alaspäin.. Kyselepä vielä, pääsisitkö seurantaan. Ei siitä ainakaan haittaa ole :O).



[b]kotonaolosta[/b]: minä olen aivan ikionnessani kun sain jäädä kotiin. Esikoisen jouduin viemään hoitoon (kun tuota asuntolainaakin on pakko maksella¿) kun hän oli 1v ja 7kk+, raskauduin sitten yllättävän nopeasti ja ehdin olla töissä vain 7 ja ½kk¿ Siinäkin tuntui kyllä olevan jo tarpeeksi *heh*.



[b]vaunuista[/b] Mä ajattelin pärjätä noilla meidän kuomurattailla, jossa on pehmeä koppa. Esikoiselle ajattelin hommata seisomalaudan ja joskus voi tehdä niin, että esikoinen istuu rattaissa ja pikkuvauveli köllii liinassa. Esikoista kuljettelin aika paljon alkuaikoina myös liinassa. Nyt kun on kevätvauva, niin ei tarvii miettiä liinailuvaatteita niin paljon.



( . ) Maha se vain valahtaa alaspäin¿ Pienokaisen pää painaa niin vietävästi tuonne luuhun, että juutas sentään! Vähän kun kumartuu, niin tuntuu kuin puukolla joku pistelisi suoraan kohdunsuulle *auts*. Onneksi tunne ei kestä kauan. Minä en onneksi enää ole joutunut ravaamaan vessassa eivätkä suonenvedotkaan nyt ole vaivanneet öisin. Pikkuneiti kömpii omasta huoneestaan herättämään tuossa vähän ennen seitsemää mutta siihen asti nukun kuin tukki¿ Mitenkähän kauan tätä iloa kestää¿?



taas tuli mammuttiviesti¿ äh.



Gandalfiina rv 34+0 (hui, miten paljon¿)

Johan on innostuttu kirjotteleen....



JANSKULLE, onneksi otit tilanteen omiin käsiis. Itse sitä on omia oikeuksiaan puolustettava, kun muut ei enää teidä mistään mitään. Oma sänky kullan kallis.



MURMELI30, tsemppiä sokereiden kanssa. Mun serkulla on 1tyypin diabetes ja 3lasta. Muistan sen kommentoineen raskauksien menneen hyvin. Ja luultavasti on myös joutunut paljon pistämään. Hyvä, kun kontrolloivat uudet insuliinimäärät. En usko, että siitä määrästä kannattaa murehtia. Sokerit pitäs saada kuriin. Kerrohan sitten, mitä oli sanottu.



( . ) Meillä valvottiin vaihteeksi viime yönä, kun mahas venyteltiin ja potkittiin. Ai niin sillon maanantain lääkäris sanoivat,e ttä ois pää alaspäin, eikä usko sen enää kääntyvän, vaikka tilaa onkin vielä runsaasti melskata. Tosin tuntuu, että se liikkuttaa vartaloaan viä melkosesti sen päänsä ympäri. Muuten tänään hitusen parempi olo eli ei tarvinnu aamulla oksentaa ja mahaakaan ei kinnaa samalla tavalla kuin viimeisen viikon aikana, juhuu!



Huomenna reissuun, tulen sitten ens viikolla lukemaan teidän runsaita juttuja.



Huuheli 31+5

Kylläpäs meiltä juttua irtoaa! Yhä useampi on jo kotona niin on enemmän aikaa jutella. Tosi kivaa, kun aina täällä poiketessa on tullut paljon uusia kirjoituksia!



Kiitos taas, kun symppailitte! Ärsyttävintä koko sairaalakäynnissä oli se, että jotenkin lääkärit vain hullaantuivat siitä veritulppa-ajatuksesta eivätkä enää kuunnelleet, mitä koetin sanoa. He kai vain niin kovasti olisivat halunneet diagnosoida ko sairauden, ettei itse potilaalla ole enää väliä. Ensimmäisen kerran tuntui, että kukaan katsoi minua kasvoihin, kun aloin itkeä ja ilmoitin, että nyt riitti. Sitten yhtäkkiä oli kolme hoitajaa ja yksi lääkäri pahoittelemassa ja selittelemässä kiirettä! Aikaisemmin kukaan ei edes kysynyt vointia, saatika sitten olisi tuonut syötävää tai juotavaa! Koeta nyt sitten siinä viihtyä Lasoli-Lassen sänkynaapurina.



SÄMPYLÄINEN: Tuli ensimmäisenä jutustasi mieleen, että yksi tuttu, jolla ei paino noussut riittävästi, teki neuvolalle sellaista ruokapäiväkirjaa. Niin pystyivät tarkistamaan, että hän söi riittävästi ja sai kaikkia tarvitsemiaan vitamiineja jne. Onko sulla ollut neuvolan kanssa puhetta moisesta? Parempia vointeja ja iloista mieltä!



ÄITE82: Kiva, että pääset ultraan! Kerrothan sitten taas kuulumisia!



Mulla ei ole viimeistä lääkäriaikaa vielä annettu. Pitäisikö se olla jo tiedossa?



Oma vointi on suht hyvä. Vauva kun kääntyi, olo jotenkin helpotti.

Ajatelkaa, kohta meillä on ihanat kevätvauvat! Mä en jaksaisi millään enää odottaa!!!



+Virkeä olo: sain viime yön nukuttua vain kahdella heräyksellä

+Portaat korjattu entistä ehommiksi

+Alle kymmenen viikkoa ja vauva syntyy!!



Hyvää ja supparitonta oloa kaikille!

Palaan taas illalla kurkkimaan kuulumisianne!



Jansku 32+5

Varoitus: pientä valitusta tiedossa...

Mä en tiedä, miten toi Otto on tuol mahassa, mutta mulla krinnaa ihan pirusti tuolta rintojen alta (rintalasta?) ja molempien tissien alla on nyt kunnon mustelmat enkä voi pitää rintaliivejä (kaarituettomiakaan), kun painavat. Taitaa toi painaminen aiheuttaa tän pahanolontunteenkin ja oli pakko taas oksentaa:( TH silloin kerran huomautti, että mulla on lyhyenä ihmisenä vähemmän tilaa pituussuuntaan mahassa, että voisko sit siitä johtua...



Voi Janskul mua otti päähän sun puolesta! Mä jouduin ennen raskautta kerran lähtee yön selkään ensiapuun ja siellä mut pistettiin samaan nippuun veristen humalaisten ja huumehörhöjen kanssa. Onneks mies oli mukana. Voi sua, ku jouduit oleen siellä yksin. Onneks sisuunnuit!!



Mun mielestä mulla pitäis olla vika lääkäri vko:lla 36, mutta en oo saanu vielä mitään aikaa. Tasan viikon päästä on neuvola, että josko siellä sitte selvis muutenkin asioita vikoille viikoille?



Tänään mennään kattoo 2 vko:a vanhaa tyttöä kavereille. Ostettiin sille nalle ja mä oon ihan innoissani, kun pääsen oikeen lähelle tollasta pientä:)



Plussia:

+ nähdään kavereita ja sitä niiden tyttöä

+mies lupas tuoda päivälliseks kebapia

+koira on taas kotona ja tuhisee tossa mun vieressä

+ muuten olo ihan hyvä ja pääsin jopa lenkillekin koiran kans

:)



AE 31+5

pitkästä aikaa sain raijattua itteni tietokoneen ääreen..



En oo moneen päivään jaksanut edes lukea juttuja..nyt kävin masukuvat kattomassa:) Ihania:) Ajattelin välillä kirjoittaa, ettette luule mun kupsahtaneen:)



Tosiaan..valitanpa nyt tännekin kun kielenkannat sain auki. Eli mulla on ilmeisesti melko vakava masennusjakso menossa, jota en oo myöntäny kenellekkään. Oon vaan aatellu että koska tämän lapsen haluan, mun täytyy olla iloinen, pirteä, jaksaa jaksaa jaksaa.. Nyt tuli stoppi. Tiedän kyllä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta tämä raskauden aikainen oli kyllä vaikea itselleen myöntää, vaikka tulevana terkkarina nämä asiat täytyisi olla selviä...



Eilen illalla miehen kanssa juteltiin pitkään.. Alkuraskaushan meni pahoinvoinnissa joten sen masiksen ymmärsin...keskiraskaus meni häitä järkätessä eli senkin ymmärsin...mutta nyt. Oon koittanu jaksaa harjottelussa..sitä olisi enää ollut 2,5 viikkoa jäljellä ja sitten olis alkanut äitiysloma. Mutta nyt tais tulla seinä vastaan. Eilen illalla tajusin, että oon itkeny joka ilta monen viikon ajan ihan tunteja. Mies yrittää ymmärtää mutta siltäkin loppuu keinot. Eilen ehdotti taas harjottelun lopettamista kesken. En suostunut.. Harjottelussa oon kuitenkin hyväntuulinen..pirteä..jaksan kaiken. Kotona en mitään..itken vain.. Tänään lopulta puhuin ohjaajalleni. Hän sai mut ulkopuolisen näkökulmasta lopulta ymmärtämään, ettei tämä ole hyväksi itselleni eikä vauvalle..ei myöskään parisuhteelle. Sovittiin että lähden kotiin ja palaan maanantaina asiaan..lepään loppuviikon ja katson auttaako. Vähän tuntuu vielä pahalta, mutta ymmärrän jo paljon paremmin. Jotenkin fyysisen rempan takia olisin vielä voinut jäädä sairaslomalle, mutta että psyyke romahtaa..sitä en olisi halunnut myöntää.



En tosiaan oo kellekkään tästä tätä aiemmin puhunut. Harjotteluohjaajatkin oli ihan ihmeissään, kun oon aina niin iloinen ja pirteä. Kukaan kavereistakaan ei tiedä mitä paskaa tämä on.. Oon ihan tekopirteä ja onnellinen mamma ollut ulospäin.

Nyt soitin neuvolaan ja koululle. Saan varmasti sairaslomaa ja teen harjottelun loppuun sitten äitiysloman jälkeen. Neuvolatäti lupasi varata enemmän aikaa ensiviikon neuvolakäynnille, jotta voidaan puhua. Ajattelin soittaa jollekkin ystävällekin..



Ei mulla oikein muuta oo nyt päässä, kun että sais ittensä kuntoon. Pelkään niin ettei musta oo pitämään hyvää huolta tästä vauvasta mikäli oon samanlainen synnytyksen jälkeenkin..tämän vuoksi yritän nyt levätä ja parannella itteeni. Vauva on kuitenkin tärkein..itteni kanssa selviän aina.



Tulipa vuodatusta.. ehkä se helpottaa kun saa " puhua" edes jollekin. Tämä kirjoittaminenkin auttaa ajattelemaan vähän asioita itsekin.. Jotenkin vain hävettää ja kauhistuttaa tämä kaikki.. minunhan pitäisi olla onneni kukkuloilla..saan vihdoin lapsen jota olen aina halunnut!!! Ja silti vain itkettää...



Noh lopetan nyt, etten vie koko sivua:) Pärjäilkää massujenne kanssa ja pitäkää lippu korkealla!!! (paraskin sanomaan:)) Palaan tässä varmasti enemmän kun tästä selviän..

IHANAA VIIKONLOPUNODOTUSTA! OLETTE KAIKKI MAHTAVIA!

mirage 32+6

Taas on vierähtänyt aikaa, kun viimeeksi kirjoittelin, on ollut tässä synttärikiireitä. Esikoinen täytti tuossa viime viikonloppuna 8 vuotta ja hänelle sitten kemuja järjestelin, nyt ois vapaa viikonloppu ja sit ois taasen uudet juhlat kun on kuopuksen 7-vuotis pippalot. Miusta on kyllä mukava järjestää juhlia, kun tykkään leipoa ja siivoilla, mutta kyllä tuo viikonlopun rumba veti niin mehut että maanantaina en jaksanu tehä mitään.

Työ ootte niin ahkerasti aina noihin pinoihin kirjoitelleet että vaikka niitä lukisikin niin eipä paljon mitään jää mieleen. :( Kiva on kuitenkin kuulumisia lukea.

Sen verran omaa napaa, että täälläkin on käyty viikko sitten neuvolassa, ja nyt ois sitten siirrytty siihen että käydään kahden viikon välein. Paineet oli ihan ok, hb oli noussu jo 115 (oli alimmillaan 103), painoa tullu taasen melkein kilo/viikko. Alkaa jo itseäänkin ärsyttää että mistä sitä tulee, kun en syö mitenkään paljon ja liikkuakin oon yrittäny. Nyt on tullu jo melkein 18 kiloa lähtöpainoon lisää. *argh* Neuvolatätikin oli sitä mieltä että vähän liikaa tuota on tullu, mutta minkäs teet. Sf-mitta oli 26 cm, eli tehny sellasen syöksyn tuolta yläkäyrältä alakäyrän alle. Vauva olikin viistotarjonnassa joten siitä johtuu tuo syöksy, terkka sanoi että pitäisi mitata tuosta mahan päältä poikittain niin ois vähän tarkempi. :) Joten siitä ei kuulemma tarvinu olla huolissaan.



Sellaista täältä tällä kertaa, palaillaan taasen kun keritään.



AngelEyes tasan 33

JanskuLilla oli ollut tosi inhottava ensiapureissu. Pisti oikein vihaksi kun luin miten sua oli kohdeltu! Onneks sait itestäs kiinni ja lähit pois, ihan ihmeellistä toimintaa kyllä :o



Miragelle paljon voimahaleja täältä! Hyvä uutinen sun tilanteessa on se, että oot viimein pystyny myöntämään ittelles että oot väsynyt etkä jaksa. Vasta sillonhan pääsee tilanne parantumaan kun itse ymmärtää missä pisteessä on. <3 Koita nauttia tulevasta keväästä

*puhaltaa aurinkoista kevätmieltä*



mie täällä jumitan ja koitan saada aikani kulumaan.. huomenna olisi ilmeisesti kummipoika (2kk) tulossa moikkaamaan :)

ihanaa, että edes jotakin vaihtelevuutta tiedossa!



aurinkoista torstaipäivää kaikille! <3



Sussu +Timpu rv 32+5

Koitahan nyt levätä, äläkä murehdi sitä harjoittelua.

Neuvolassa minulle sanottiin hyvin, kun valitin kanssa jaksamistani. Mahan kantaminen käy työstä, sitä ei sellainen ihminen ymmärrä joka ei ole sitä " joutunut " siis SAANUT kokea.



Kyllä meilläkin soi välillä babyblues esikoisen syntymän jälkeen, kun yöt meni valvoessa. Raskauden jälkeinen masennus on tunnetumpi, mutta tiedän tosi monta joka on kärsinyt raskaudenaikaisestakin masennuksesta ( minä itse lievästi tässä raskaudessa ) Ja minusta raskaudenaikaisesta masennuksestakin pitäsi neuvolassa kertoa, jotta odottaja tietää sen olevan suht normaalia ( et siis ole mikään outolintu :) )

Tuo raskaudenaikainen masennus johtunee osin varmaan siitä, että synnytys alkaa lähestymään, pelkääkin sitä onko valmis äidiksi, tuleeko minusta nyt varmasti hyvä vanhempi, osaanko kasvattaa lapsen yhteiskuntakelpoiseksi ( kamala sana )

Jos on lapsia jo aikaisemmin, riittääkö rakkaus kaikille, osaako olla vanhempi kaikille lapsille, tasapuolinen jne...



Näitä minä ainakin pohdin, alkuraskaudessa olisin välillä halunnut peruuttaa koko raskauden vaikka toivottu raskaus olikin, olin vain niiiin epävarma, nyt pelkään sitä kuinka pärjään kahden pienen kanssa...



Voimia sinulle ja kaikille muillekkin masennuksesta kärsiville!



Tässä oli vain minun ajatuksiani, kylläpä taas helpotti :)



OP joka näköjään taas pateilee...



ps. joku kysyi noista lekuri/neuvolakäynneistä... Mulla oli niin innokas terkka että sain viimeksi 3 uutta aikaa, eka ens viikon tiistai, siitä viiikko eteenpäin taas tiistaina aika ja sitten siitä viikko niin lekuri käynti, oli kuulemma pakko antaa tuo ylimääräinen neuvolakäynti tuohon väliin, kun normaalisti lekuri on jo viikolla 36, mutta meille ei löytynyt sopivaa aikaa, joten siirrettiin sitten viikolla eteenpäin...



Tulipahan epäselvästi... :(

Koittakaa ymmärtää...

Hyvä, kun kirjoitit tuntemuksistasi. Se, että alkaa pikkuhiljaa purkaa noita sisäisiä juttuja on hyvä asia, se helpottaa ja vie asioita eteenpäin. Väsymyksen/masennuksen myöntäminen itselle on se vaikein juttu, mutta niin tarttee tehdä, että saa " sotkun" purettua! Hyvä, että oot jutellu miehes ja ohjaajasi kanssa. Usko pois, kun kerrot ihmisille miltä susta tuntuu, he varmasti ymmärtävät!

Mä puhun nyt hiukan omasta kokemuksesta. Olen opiskellut nyt yo:lla toista tutkintoa ja samaan aikaan tehnyt oman alan töitä. Pikkuhiljaa alko oleen sellainen olo, että tulee seinä vastaan, väsytti ja itkutti koko ajan. Mies näki jo kaukaa, ettei sama meno voi jatkua, mutta asian itselle myöntäminen kesti kauan ja kun vihdoin sain sanottua ääneen, etten jaksa alko " parantuminen" . Täysstoppi, burn out näin muodikkaasti sanottuna. Vihelsin pelin poikki vuosi sitten ja jätin opinnot jäähylle. Kävin myös juttelemassa terapeutille ja hänen kanssaan olen puinnut myös tätä raskautta ja siihen liittyviä pelkoja. Mua on kauheesti pelottanut, että tuleeko mulle raskauden jälkeinen masennus ja pyrinkö taas liikaa suorittaan ym. Mutta se minusta!

Haluan vaan toivottaa sulle (ja muillekin, jotka tuntevat suorituspaineita ym.) paljon voimia ja halauksia!

Almis

Janskulle pahoittelut minultakin sairaalareissusta! Ymmärrän kyllä, sitä kun raskaana on jotenkin herkässä tilassa muutenki ja sit ku vielä nälissään ja janoissaan. Itku ois tullu täälläki!



Miragelle oikein iso halaus! Tosi hienoa että oot alkanu nyt purkaa tuota pahan olon vyyhtiä. Se on vauvalle hirmu tärkeetä (ja myös sinulle!) että saat mielen kuntoon. Mulla itsellä oli vaikeaa tuossa puolitoista vuotta sitten. Minulla kesti aika kauan että mitään asialle tein, puhuin kuitenkin heti miehen ja yhden ystävän kanssa. Niin siinä lopulta kävi, että menin ennaltaehkäsevään mielenterveystoimistoon juttelemaan.

Mä olin itse tosi yllättyny, mitä kaikkea asioita äitiys tuo mieleen. Se on kuulema luonnollista, että alkaa miettimään omaa lapsuuttaan ja omia vanhempia (minulla isä kuollut ja isäpuolen kanssa aikamoinen taival takana). Noihin ajatuksiin yhdistettynä kaikki muu sai minut aivan maihin, jossain vaiheessa lievää masennusta joku lääkäri diagnosoi.

Mutta pointtina mulla se, että puhua todella kannattaa! Ja myöntää reilusti se, etten minä nyt jaksa!

Sä kyllä tuut hyvin pärjäämään äitinä, kaikki kyllä menee hyvin.



Omasta olosta vielä, että tänään ja eilen ollu niiiiin surkeet päivät.. Mä oon ihan sairaan huonolla tuulella! Mulla ärsyttää ihan kaikki ihmiset, asiat jne. Ja ennen kaikkea itteni, et miksi mä oon tällanen kiukkupete.

Aamulla vein lapsen tarhaan (sillä on vielä pari päivää siellä jälellä) se on varmaan nyt paras paikka sille. Tulin kotiin, aloin pakkaamaan ja kuuntelemaan isolla Metallicaa (puran kaikki aina musiikin kautta). Se vähän helpotti. Pelottaa vaan, että alkaako se taas uudestaan. Mä en haluu olla huonolla tuulella!



Jos nyt kuitenkin jotain plussaa tähän päivään..

+ muutama laatikko pakattu

+ tänään sinne pitsalle (ruoka maistuu aina=))

+ idols!



miitu rv 33+4

Niinkuin muutkin jo totesivat niin pääasia, että oot saanu asian nyt esille ja saat siitä puhua. Ite ainakin olen monesti todennut, että puhuminen auttaa ja asioihin saa usemman näkäkannan.



Kyllä meillä monella varmaan kaikennäkösiä ajatuksia risteilee pääs, eikä nuo hormonivaihtelut asiaa helpota. Joskus musta tuntuu, että raskauden aikana pitäs kaikkien olla niin hehkeitä ja onnellisia, mutta en vain tajua mistä tuollanen kuva tehdään. Jos sit sanoo, että ei tämä olotila nyt häävinen ole, niin tuntuu, että tuijotetaan pitkään ja aatellaan jo mieles, miten kauhea äiti tuostakin tulee. Joskus tekis mieli mennä kysymään, kun joku kauheas mahataudis monta päivää, että nauti nyt, eikö ole ihana olotila....ei taida kukaan myöntää, mutta raskaana on vaan hymyiltävä, on se niin ihanaa. Eikä tää todellakaan tarkota, ettenkö sitä lasta haluaisi. Tää raskausaika ei vaan ole mun olotila. Tulipa nyt valitusta!!!!



Onneksi on pian toukokuu ja sitten meillä on ne kääröt, mietitään niitä uusia bluseja sitten sillon...Yhdessä tässä mennään eteenpäin.

Nyt on kotiuduttu, kaupan ja apteekin kautta. Oli vähän ' vajaa' käynti, kun puolet jäi tekemättä tyyliin, mutta kaikkein tärkeimmät kai tuli...



Elikkäs:

Painoa + 243g/vko (yhteensä nyt +7,4 kg)

RR 118/76

Pissa puhdas

Sokerimittaukset ok

Hb 124 (kai se raudan syönti vähän auttaa)

Syke 144

Liikkeet ++

Sf --- ei mitattu

Tarjontaa ei merkitty

Kohdunsuu: hieman pehmennyt (kait, kun oli merkinnyt kiinteän ja pehmeän väliin)

Ulkosuu auki sentin, pituus 2 cm



Seuraava käynti tuli 2 viikon päähän, kun pääsiäinen vähän sekoittaa ja rajoittaa. Ja vaikka luulin, että tämä on viimeinen lääkäri, th ehdotti vielä yhtä käyntiä 36-38 viikolle, kun en vielä halua sinne äitipolille mennä. Nytkin th joutui olemaan lapsenvahtina sen aikaa, kun olin lääkärillä. Joka ainut sukulainen tai tytölle muuten tuttu 30 km säteellä oli töissä tai jossain menossa eikä kauemmas ollut aikaa kuljettaa. Hyvä kun nyt ehdin, vaikka lähdin heti poikien perään.. No, eikö se tästä vähitellen...



Luin kyllä alkupäivän pinon, mutta en enää muista mitä oli kellekin tapahtunut... Haleja kumminkin kaikille tasapuolisesti, se ei tee pahaa kenellekään. Ja vähän isompi rutistus niille, jotka sen tarpeessa ovat. :)



Nyt takaisin päiväjärjestykseen.



Äippä 32+4

Kväytiin sen jälkeen vielä pikaisesti muutamassa liikkeessä ja voi jessus miten on taas selkä kipeä!!! En oo osannut kuvitellakkaan millaisia " kremppoja" sitä oikein voi tulla, kun esikoisen odotus meni niin hyvin!!! Onko muilla jotka toista odottavat niin paikat enemmän kipeät kuin ekalla kerralla??



Janskulla oli kaamea lääkärikäynti eilen! Aika ajattelematonta laittaa raskaana oleva nainen tuollaisten oksentelevien juoppojen kanssa samaan huoneeseen!!! Itku olisi tullut täälläkin!



Ja Miragelle hyvä, että olet myöntänyt masennuksen itsellesi. Eihän se maata kaada, jos lykkäät koulujuttusi äitiysloman loppuun. Nyt keskityt vaan itseesi ja vauvaasi!!! Ja meille voi tulla tänne joka päivä (ja monta kertaa päivässä!) juttelemaan ja kertomaan olostaan! Täällä sitten parhaamme mukaan yritetään tsempata!



Viimeisestä lääkäristä joku kyseli: Mulla se on viikolla 37, aikaa en vielä saanut mutta seuraavalla neuvola kerralla saan. Kiva kyllä tietää, " millä mallilla alakerta on" että onko mitään synnytykseen viittaavaa tapahtunut.



Eilen oltiin sitä mun veljen pientä nyyttiä katsomassa ja oli se vaan NIIIIN suloinen! Tulin vaan entistä malttamattomaksi tän raskauden kanssa, että jokos pian meillekkin. Vaikka tavallaan sitten taas pelottaa tuleva. On se pieni ihmisen alku vaan niin heiveröinen, miten sen kanssa sitten taas lainkaan pärjää...



Nyt huilimaan!

-Alpukka rv33+4

Oli tänään noissa sokerisaritusjutuissa aamulla, kun se sf-mitta oli taas yläkäyrillä.



Te jotka ootte noissa käyny ja tiedätte jotain, niin mitä noi arvot teille sanoo?

Paastoarvo 4,3. Sit toi keskimmäinen 10,8 ja palautuminen 4.2.

Kaikki muuten ok. Mut terkka meinas, et 6pv kotiseuraaminen olis paikallaan? Siis mitä häh? Oon ihan tärinöissä ja shokissa! Onko mulla nyt sitten raskausdiabetes? Siis ei voi olla totta?



Sokereita siis karkkia oon kyllä enemän syöny kuin normaalista, mut se kuuluu raskauteen (siis övereitä en oo vetäny). Paino on noussu 66,6-74,1, eli yht. 7,5kg (pituus 170cm). Harrastan liikuntaa säännöllisesti ja syön terveellisesti (mielestäni). Diabetestä ei suvussa. Oon nuori terve ihminen.



Nyt siis oon ihan shokissa ja puulla päähän löytynä? Mitä tapahtuu?



T: Daim