Työasiat ahdistavat niin paljon, etten pysty nauttimaan vapaa-ajasta

Ei ehkä paras neuvo, mutta mä selvisin tuollaisesta kaudesta alkoholin avulla. Siis sain sen työajatusten pyörimisen loppumaan juomalla muutaman kaljan työpäivän jälkeen. Siitä tuli semmoinen mukavan välinpitämätön olo, että hui hai, ei ole niin vakavaa, huomenna sitten. Mulle ei tuosta tullut edes mitään ongelmia koskaan, ja juominen loppui. kun stressikausikin, mutta ei sitä kai suositella saisi, koska jotkut voi olla herkempiä muodostamaan riippuvuuden...

Olisiko mitään muuta, esim. jotain mikä vaatii täyden keskittymisen, mitä voisit tehdä että työajatusten pyörintä loppuisi? Joku harrastus? Nopeatempoiset tietokonepelit? Sarjat tai elokuvat? Riittävätehoinen liikunta? 

Kyllä mä ottaisin saikkua. Kertoohan tuo senkin että siellä ei työntekijöitä arvosteta.

Tsemppiä tosi paljon, ap! Mulla meni yksi kesälomakin pilalle työahdistuksen kanssa. Olen kuitenkin hyvin työllistävällä alalla joten pystyin vaihtamaan työpaikkaa. Toivottavasti sullekin löytyisi pian jokin vaihtoehto!

Toki siihen ahdistukseen myös tottui jonkin verran. Mua ei ahdistaneet tekemättömät työt vaan se, että työ oli turvallisuuskriittistä eikä ollut aikaa tehdä sitä niin, että virheiden mahdollisuus olisi minimoitunut. Ainakin tuontyyppisestä ongelmasta seurannut ahdistus vaan väheni pikkuhiljaa. 

En lopettanut vaan jatkoin samoilla oireilla ja sain burniksen. Sairaudentunnottomuus liittyy uupumukseen. Sitä vain vetää robottine eteenpäin uupuneenakin.

Pysähdy ja käy läpi työtehtävät.

- mitä on pakko tehdä

- voiko jotain tehdä pienemmällä intensiteetillä

- voiko jotain jättää pois 

- onko joku työtehtävä missä jumittaa

- voiko järjestellä vähemmän kuormittavalla tavalla

- pidätkö taukoja työpäivän aikana?

Mikä on pahinta, mitä tapahtuisi, jos tilanne leviäisikin käsiin ja työpaikka palaisi maan tasalle? Epäilen, että planeetat eivät sinkoutuisi radoiltaan.

Työahdistukseen auttaa yksi asia, riittävä varallisuus. 30 vuotta minäkin ahdistuin ja orjuutin itseäni työssä, koska potkut eivät olleet vaihtoehto perheen vuoksi. Nyt kun lapset ovat maailmalla ja pärjäävät, pystyn suhtautumaan niin, että aivan sama vaikka saisin potkut. Ahdistus helpottaa kummasti, kun ei ole pakkoraossa. Kyllä rikkailla on helppo elämä, kun ei tarvitse koko ajan jännittää toimeentuloa.

Minulla auttaa parhaiten ryhmäliikuntatunnit. Ohjaajan sanoihin on pakko keskittyä, joten muu unohtuu. Kaikista parasta on, jos jumppatunti alkaa alle tunnin kuluttua töiden loppumisesta ja on sen verran rankka, että sen jälkeen vain suihku ja hyvä, ravitseva ruoka pyörii mielessä.

Anna ns periksi. Jätä hommia tekemättä. Kun pomo kysyy miksi työtehtävät rästissä, sano ettet ennätä kaikkia sovittuja asioita tekemään. Jos hommat aina hoituu, niin eihän työvoimavajetta huomaa. Itse olen vetänyt jo kaksi vuotta vajaalla tiimillä ja aina olen tunnollisesti vetänyt hommat maaliin, ylitöinä ja joskus jopa omaan piikkiin. Nyt olen jo niin väsynyt tästä työmäärästä, etten jaksa enää välittää. Hommia jää rästiin, teen sitten jos ja kun ehdin.

Ainoastaan se on varmaa, että jos tästä kyydistä kunnolla putoan, minut korvataan ja itse saan uurastuksestani kärsiä. Kannattaa hidastaa tahtia ajoissa, niin joten kuten pysyy työelämässä kiinni. 

Työelämä on rikki. Kun teet työsi hyvin saat palkinnoksi enemmän työtä. 

Teet minkä ehdit. Yksi asia kerrallaan valmiiksi kiireellisyysjärjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on pahinta, mitä tapahtuisi, jos tilanne leviäisikin käsiin ja työpaikka palaisi maan tasalle? Epäilen, että planeetat eivät sinkoutuisi radoiltaan.

Onko tuollaisista ääriesimerkeistä hyötyä? Ap sanoo, ettei ole helppo löytää työtä. Jos olet noin varma, että on kiva jättäytyä työttömäksi loppuelämäkseen, mikset tee sitä itse?

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttaa parhaiten ryhmäliikuntatunnit. Ohjaajan sanoihin on pakko keskittyä, joten muu unohtuu. 

On vai? Taidat elää jos pumpulissa, jos et tajua, ettei stressaantunut ihminen välttämättä pysty keskittymään ohjaajan sanoihin, vaikka kuinka "olisi pakko". Liikuntatunti on vapaaehtoinen harrastus, joten todellakin ihmisen mieli voi olla kiinnittämättä huomiota asiaan, joka ei ole elintärkeä. 

Asia kerrallaan. Sulkee kaiken muun ajatuksista, kun keskittyy vain yhteen hommaan kerrallaan eikä mieti ollenkaan niitä muita töitä vaikka ne olisi myöskin kiireisiä. Näin itse selätin sen kaaoksen, joka pyöri päässä 24/7.

Miksi sun tiimiin ei palkata uusia työntekijöitä? esim. nyt kesällä oltaisiin voitu ottaa joku opiskelija pariksi kuukaudeksi tasaamaan projektin työmäärää. Ainiin, ei ole mitään tarvetta edes harkita uutta työntekijää, jos pärjätään ihan hyvin tällä puolikkaalla tiimillä, tuumaa sun esihenkilö. Eli ihan kuten joku aikaisemmin kirjoitti, älä tee niitä töitä joita et ehdi tehdä, älä stressaa niistä. Vaadi että tiimiin palkataan lisä-apua. Vieläkin kerkeää opiskelijan sinne hakea kesä-avuksi.

Tuttu juttu. Olen ollut jo vuosia vaativissa työtehtävissä ja meno on vain yltynyt. Nykyään vähintään kolmen hengen työt. Taukoja ei ehdi pitämään enää ollenkaan, täysin mahdotonta. Menin työterveyteen, heti tuli työkykyneuvottelut. Itsellä jo kaksi burnouttia takana.

Tsemppiä, pidä puolesi ja mene työterveyteen ajoissa. Mikään työpaikka ei saa mennä terveytesi edelle.

t. M50

Vierailija kirjoitti:

Työahdistukseen auttaa yksi asia, riittävä varallisuus. 30 vuotta minäkin ahdistuin ja orjuutin itseäni työssä, koska potkut eivät olleet vaihtoehto perheen vuoksi. Nyt kun lapset ovat maailmalla ja pärjäävät, pystyn suhtautumaan niin, että aivan sama vaikka saisin potkut. Ahdistus helpottaa kummasti, kun ei ole pakkoraossa. Kyllä rikkailla on helppo elämä, kun ei tarvitse koko ajan jännittää toimeentuloa.

Tätä minäkin olen pohtinut. Väitetään ettei raha tuo onnea mutta se on paskapuhetta. Nimenomaan se mahdollistaa sen ettei ole koko ajan kusessa ja ahdistunut töistä. Itsellä varallisuutta on ihan ok mutta oloneuvokseksi ei vielä pääse kymmeneen vuoteen. Hiilikaivoksilla jatkan ruoskittavana.

Ootkohan mun kanssa samassa firmassa töissä... millainen teillä on muuten työilmapiiri?

Nykyajan arkitodellisuutta. Ei 25 vuotta sitten tuollaista ollut. Nyt on. Meillä ei saa palkata lisää työntekijöitä vaikka työkuorma on järjetön. Toiseksi työtehtävät, joita  tehdään vaativat hyvin moninaista osaamista tai vähintään 3-4 vuotta pitäisi olla mukana oppimassa jotta olisi oikeasti hyödyksi. Nostan kytkintä tulevaisuudessa kunnes löytyy parempi paikka.

eri

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun tiimiin ei palkata uusia työntekijöitä? esim. nyt kesällä oltaisiin voitu ottaa joku opiskelija pariksi kuukaudeksi tasaamaan projektin työmäärää. Ainiin, ei ole mitään tarvetta edes harkita uutta työntekijää, jos pärjätään ihan hyvin tällä puolikkaalla tiimillä, tuumaa sun esihenkilö. Eli ihan kuten joku aikaisemmin kirjoitti, älä tee niitä töitä joita et ehdi tehdä, älä stressaa niistä. Vaadi että tiimiin palkataan lisä-apua. Vieläkin kerkeää opiskelijan sinne hakea kesä-avuksi.

Ei palkata lisää väkeä kun pitää säästää. Toki kesälomittajia palkataan mutta tietty heidät pitää vaajaalla porukalla myös ehtiä perehdyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttaa parhaiten ryhmäliikuntatunnit. Ohjaajan sanoihin on pakko keskittyä, joten muu unohtuu. Kaikista parasta on, jos jumppatunti alkaa alle tunnin kuluttua töiden loppumisesta ja on sen verran rankka, että sen jälkeen vain suihku ja hyvä, ravitseva ruoka pyörii mielessä.

Järkyttävä oravanpyörä.