Lemmikki lapsiperheeseen, kyllä vai ei?
Halusin lapsena kovasti lemmikkiä, mutta en koskaan saanut. Heti täytettyäni 18v otin lemmikin, enkä ollenkaan tajunnut mihin sitouduin, koirassa on aivan hirveä hoitaminen ja vaiva. Aina sidottu tulemaan kotiin. 15 vuotta meillä olikin sitten koiria ja kun niistä aika jätti, vannoin ettei koskaan enää. Nyt kuitenkin lapset haluaa lemmikkiä, enkä haluaisi tehdä heille samaa etteivät saa lemmikkiä lapsuuteensa, mutta en millää halua sitoutua lemmikkiin. Hamsterit elää öisin, koiraa pitää lenkittää koko ajan, kissa repii kaiken jne. Ja se karva, tulen hulluksi pelkästään ajatuksesta, että taas pitäisi monta kertaa päivässä imuroida!
Miten olette ratkaisseet tilaneet? Hankitteko silti, kaduitteko?
Kommentit (13)
Älä ota. Pääset helpommalla. Ottakoot lapset sitten omiin koteihin aikuisina.
Voi että miten tylsä vastaus. Nimen omaan sitä vastuuta tässä pohditaan, eikä hetken mielijohde leluja.
Vie lapset vaikka ratsastaa välillä, ei lemmikkejä tarvitse itse omistaja saadakseen kokemuksia eläimistä.
Selvästikään ei ole toivottu eikä otolliset lähtökohdat. Eli ei. Riippuu lapsistakin miten vastuuntuntoisiksi ym. olet kasvattanut ja minkä ikäisiä ovat osallistumaan hoitoon. Voi kokeilla vaikka jollain kasvilla.
Joku hamsteri ehkä, ei tarvitse ulkoiluttaa, ei vie paljon tilaa, lyhyt ikäinen, ei kovin paljon tarvitse hoitoa....
Kissa on yleensä siisti ja mukava eläin. Ainakin meidän kissat.
Meillä haluttiin aikoinaan kissa, mies ja lapset. Laitoin ehdoksi allergiatestit, oli syytä epäillä, ja jos ne olisi läpäisty, olisi seurannuttyöehtosopimusneuvottelut siitä että kuka hoitaa. Kissa jöi hankkimatta. Minisikakin oli toivelistalla.
Halusin myös lasten vuoksi hankkia koiran. Lapsuuden perheessänikin meillä oli koira ja halusin tarjota saman lapsilleni.
Noh, olin kaikkiin perusjuttuihin kyllä varautunut mutta kyseisessä koirassa olikin enemmän haasteita mihin resurssimme riittivät. Jouduimme etsimään uuden kodin (onneksi hyvä sellainen löytyikin).
Kuitenkin suretti niin lasten puolesta kun homma meni näin ja en alkujankaan olisi hankkinut, jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää.
Eli jos on jo nyt sellainen fiilis ettei tiedä jaksaako, niin ei lupaa hyvää. Vielä ikävämpää on siitä sitten lasten luopua, jos et jaksakkaan. Se on kuitenkin aina aikuisten vastuulla.
Ei kannata hankkia. Lemmikki on aina aikuisen vastuulla, vaikka lapset sitä kuinka tahtoisivat.
Kyllä se lemmikin hankinta pitää lähteä aikuisen halusta pitää huolta lemmikistä. Myös sinun lapsesi voivat hankkia lemmikin omaan kotiinsa sitten aikuisena. Mitä tulee koirankarvoihin, niin onhan noita rotuvaihtoehtoja, joista lähtee vähemmän karvaa.
Hommatkaa gerbiileitä. Aavikkoeläiminä eivät juurikaan juo eivätkä kuse, joten eivät siten haisekaan. Iso vanha akvaario puolitäyteen purua, vähän heinää ja talouspaperia, kaikki talouden pahviroskat silputtaviksi ja siemensekoitusta. Tiivis verkkokansi. Siinä kaikki. Päiväaktiivinen, kiva energinen lemmikkieläin. Elää noin neljä vuotta.
Ei nyt kuulosta hyvältä. Eläimen (minkä tahansa lajin) pitää olla ennen kaikkea aikuisten tahtoma ja aikuisten vastuulla aina. Eläin ei ole mikään lasten lelu, eikä mikään eläin kestä henkisesti ja voi hyvin jos se ei saa hetken rauhaa lapsilta. Eläin ei ole mikään esine.