Tuntuu etten ole hyvä missään, voiko olla trauma?

Okei tuntuu säälittävältä kirjoittaa tänne, mutta mulla on tosi vahvasti sellainen tunne, että en ole hyvä missään. Peruskoulusta pääsin pois huonoilla papereilla, lukiosta keskinkertaisilla, harrastuksissa olen aina se "ihan ok" oli se sitten kyse mistä tahansa harrastuksesta. Tuntuu, että olin omille vanhemmille aina iso pettymys ja minusta ajateltiin, ettei minusta tule mitään sen suurempaa. Tuo ajattelutapa taisi iskostua minuunkin, eikä sitä ajattelutapaa auta se, että sen kerran kun kokeilen jotain ihan tosissani niin silti en koskaan yllä ns. mitalisijoille missään eli en saa mistään mitään tunnustusta. Olen ollut eri töissä ja niissäkään mun työpanosta ei koskaan erityisemmin huomioida tai arvosteta.

Aloin miettiä jatkokouluttautumista ja nyt voisin päästä ainakin amk:hon. Osittain olen siitä ylpeä ja osittain tulee sellainen surkea olo siitäkin, koska olen kuullut paljon ammattikorkeakoulujen haukkumista... eli tulee vähän sellainen tunne, että nyt korkeakoulujenkin kannalta olen menossa sinne "huonommalle" puolelle. Toivottavasti yksikään teistä joka on amk:ssa ei loukkaannu tästä aloituksesta, mutta toivon tähän liittyen vähän keskustelua ja hengenheimolaisia. Löytyykö täältä siis muita jotka ovat haaveilleet jostain yliopistokoulutuksesta, mutta eivät ole sinne päässeet ja amk tuntuu huonommalta vaihtoehdolta sen ympärillä pyörivän keskustelun vuoksi? Kaipaan myös toisten kokemuksia yleisesti liittyen tuohon huonommuudentunteeseen ja siihen, että kun vanhemmatkaan eivät ole koskaan kannustaneet ja olleet ylpeitä mistään niin nyt on vaikea olla itsekään ylpeä mistään omista saavutuksista...