Mitä sinä ajattelet jos joku sanoi käyneensä "kovaa elämän koulua"
Itse ajattelen että kyseinen henkilö on kova ja periksiantamaton jota mikään ei enää järkytä.
Ei hyvää ja onnelista elämää elänyt pehmeä ihminen,joka murtuu vastoinkäymisissä
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
"Minusta tuo on ihan aiheellinen kysymys. Miten ja millä perusteella se määritellään, kenellä on ollut niitä pahempia vastoinkäymisiä kuin toisilla?
Ei ole olemassa kahta ihmistä joiden lähtökohdat tässä maailmassa tai elämässä olisi yksin samat. Jokaisen ihmisen elämässä on aivan liikaa muuttujia, että kahden ihmisen elämän ja kokemusten vertailu olisi mahdollista. Vastoinkäymiset on aina myös subjektiivisia kokemuksia. Ensinnäkin se mikä on toiselle maailmanloppu, saattaa toiselle olla neutraali tai jopa positiivinen asia."
Et ole ilmeisesti isompia vastoinkäymisiä kohdannut.
En ehkä sinun mielestäsi.
Ajattelisin, että hän on pettynyt kohtaamiinsa vastoinkäymisiin ja yrittää puolustella sanomalla käyneensä elämän kovaa koulua. Kalskahtaa katkeruudelta ja henkilökohtaisesti välttelisin kyseistä ihmistä.
Termissä haiskahtaa vahvasti elämänhallintavaikeudet, päihdeongelmat, tatuoinnit, sossun ja lasun asiakkuus, kouluttamattomuus, taistelukoirarodut. Noin alkuun.
Jos joku yli 90v. mummu sanoisi, että elämän kova koulu tuli käytyä, niin olisin, että voi mummu sua. Hän on elänyt sodan ja sen jälkeisen elämän, ei ole ehkä ollut mahdollisuus kouluttautua, raskaaksi väärälle pojalle ja pakkoavioliitto, työ oli kovaa, yksinhuoltajuus häpeä ja kaikkea muuta paskaa.
Nykypäivän ihmisen suusta se tarkoittaa, että on sössinyt elämänsä päihteillä ja/tai rikoksilla. Ehdottomasti kuuluu sarjaan välteltävät ihmiset.
Ajattelen, että hän on kohdannut tavallista rankempia vastoinkäymisiä. En oleta mitään muuta.
Yleensä se on keino kompensoida alemmuudentunnetta ja uskotella olevansa vahvempi ihminen kuin muut. Moni "elämänkoululainen" tulee kieltämättä vaikeista oloista mutta he eivät ole koskaan oppineet käsittelemään vastoinkäymisiään. Tuloksena on empatiakyvyttömiä, näennäisen resilienttejä ihmisiä, jotka kuitenkin päätyvät toistamaan samoja virheitä yhä uudelleen ja pysyvät olosuhteiden uhreina vuodesta toiseen. Yleissivistykseen ja inhimilliseen erilaisuuteen he suhtautuvat yleensä pilkallisesti ja vihamielisesti. Heidän maailmankuvansa on itsekeskeinen ja kaikki omasta kuplasta poikkeava koetaan uhkana.
Ei tarvitse ihmetellä, että rasismia on Suomessa paljon, koska jo yksi tavallinen, mutta monitulkintainen ilmaisu herättää ihmisissä ihan kummallisia ennakkoluuluoja ja typeriä johtopäätöksiä.
Anteeksi, mutta jotenkin tosi säälitttävää.
Vanhempien ihmisten vertauskuva laman ajasta. Jos mun faijalta kysyttäis mikä on elämän kolu, ni se varmaa naurais et: "nating batö gänsta paaati". Eli suomen kielellä kanistereiden juhlat. Paljon viinaa kannut täyteen.
Oma faija varttui riksussa köyhissä oloissa, pelkät yhdet raitaverkkarit yllään aikuisikään asti. Sen vanhemmat painoi aina töitä ja siksi olivat köyhiä. Faija otti toisen linjan. Hänestä tuli huslaaja ja räppäri ja oli kolmekymppinen nuori ysärin laman aikana. Päivääkään ei töitä tehnyt, koska sen vanhemmat oli tehneet "työkiintiöt täyteen".
Elätti itsensä räppäämällä kaduilla ja huslaamalla. Niihin aikoihin räppääminen oli ainoa keino tuoda leipä pöytään ja hän koki ihan kauheeta syrjintää. Kaljupäät ja hevarit kävi kimppuun oikein kunnolla kuin rollossa mäkäräiset ja hyttyset käy marjastajien kimppuun syöden ne elävältä jos suojat unohtuu corollan takakonttiin.
Takaa, sivusta ja edestä hyökättiin joukolla lökäpöksyn kimppuun, joka vain yritti huslata ja pärjätä joka päiväisellä leivällä kaduilla, joista moni nuori aikuinen ei selvinnyt hengissä 2000-luvulle. Onneksi hänellä oli omat kotikoirat suojaamassa selustaa ja niihin aikoihin käytiin kovia klaanisotia alueiden välillä. Kilpailu oli kovaa eri alueiden välillä.
Faijalla oli hyvinkäällä ja saviolla lapset joita yritti parhaansa mukaan käydä moikkaamassa. Mitä teet kun lähijunaan tulee pahat pojat tai odottelee asemalla pahat mielessä? Et pääse edes katsomaan omia lapsias. Muutaman kerran olen nähnyt velipuolia elämäni aikana. Nykyään tuliaseet on yleistyneet ja oikeasti jos et ole suotuisa alueelle, niin sulla ei ole mitään asiaa tietyille alueille Suomessa. Se sitä jokaisen oikeuksista. Vai mitä bruh?
Faija ei enää elä, mutta hänestä jäi tarinat kerrottavaksi. Yksi jännittävin tarina oli se miten hän koko parikymppisyyden pakoili poliiseja ja viranomaisia välttäen pakollisen asepalveluksen. Kolmekymppisenä ei enää tullut kyselyjä ja partioita etsimään faijaa. Muistan kuinka meidänkin kämppä käännettiin ympäri, kun ukkoo etsittiin ties mistä.
Kaikki toi periaatteessa vain sen takia että faija kärsi jo lapsesta asti lukihäiriöstä adhd:sta, asperherin triplaoireista ja kaksisuuntaisesta masennuksesta, änkytyksestä ja siksi se kehtittyi räpissä niin taitavaksi. Lukemaan se ei koskaan oppinut tai kirjoittamaan. Mitään tukia ei osanut hakea. Rahat oli kokoajan loppu. Periaatteessa perustulo olisi estänyt kaikki ne ongelmat mitä hän koki elämässään. Meillä on edelleen tosi vaikeeta saada tukia Suomessa. Osa syrjäytyy ja alkaa huslaamaan ja räppäämään elääkseen. Tosi huono juttu sinällään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ihmisten vertauskuva laman ajasta. Jos mun faijalta kysyttäis mikä on elämän kolu, ni se varmaa naurais et: "nating batö gänsta paaati". Eli suomen kielellä kanistereiden juhlat. Paljon viinaa kannut täyteen.
Oma faija varttui riksussa köyhissä oloissa, pelkät yhdet raitaverkkarit yllään aikuisikään asti. Sen vanhemmat painoi aina töitä ja siksi olivat köyhiä. Faija otti toisen linjan. Hänestä tuli huslaaja ja räppäri ja oli kolmekymppinen nuori ysärin laman aikana. Päivääkään ei töitä tehnyt, koska sen vanhemmat oli tehneet "työkiintiöt täyteen".
Elätti itsensä räppäämällä kaduilla ja huslaamalla. Niihin aikoihin räppääminen oli ainoa keino tuoda leipä pöytään ja hän koki ihan kauheeta syrjintää. Kaljupäät ja hevarit kävi kimppuun oikein kunnolla kuin rollossa mäkäräiset ja hyttyset käy marjastajien kimppuun syöden ne elävältä jos suojat unohtuu corollan takakonttiin.
Takaa, sivus
Hieno tarina. Rispekt, brou!
Vierailija kirjoitti:
Että kyseinen henkilö ei ole kouluttautunut.
Ja romantisoi sitä ja pitää itseään parempana kuin oikeita kouluja käyneet.
Sanon että en ole käynyt. Olen ollut vsin törkeiden ja outojen rikosten kohde. Näistä pitäisi mahdollisimman moni saada kaikki tietoonsa, niin järkyttyisivät. Ei ole todellakasn mitään tyypillistä ulinaa sittenkuyen voi kun mut on ollut huono tuuri. Mistään tuurista tai siitä että otse olisi aiheuttanut haittoja elämän varrelle ei ole kyse.
On vain oksettavista sairasta rikoksista kyse vastenmielisten ja kuvottavien henkilöiden tekemänä.
Mulla useampi yläasteainainen tuttu ilmoitti aikoinaan Facebookissa käyvänsä elämän kovaa korkeakoulua tai elämänkoulua. Osa niistä on jo kuollut, osa hampaattomia tukiloisia, muutama rikollinen ja sit on jokunen näitä Tokmannin kassalla pikkukylässä istuvia tapauksia. Lapsia paljon ja mielellään monelle. En arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ihmisten vertauskuva laman ajasta. Jos mun faijalta kysyttäis mikä on elämän kolu, ni se varmaa naurais et: "nating batö gänsta paaati". Eli suomen kielellä kanistereiden juhlat. Paljon viinaa kannut täyteen.
Oma faija varttui riksussa köyhissä oloissa, pelkät yhdet raitaverkkarit yllään aikuisikään asti. Sen vanhemmat painoi aina töitä ja siksi olivat köyhiä. Faija otti toisen linjan. Hänestä tuli huslaaja ja räppäri ja oli kolmekymppinen nuori ysärin laman aikana. Päivääkään ei töitä tehnyt, koska sen vanhemmat oli tehneet "työkiintiöt täyteen".
Elätti itsensä räppäämällä kaduilla ja huslaamalla. Niihin aikoihin räppääminen oli ainoa keino tuoda leipä pöytään ja hän koki ihan kauheeta syrjintää. Kaljupäät ja hevarit kävi kimppuun oikein kunnolla kuin rollossa mäkäräiset ja hyttyset käy marjastajien kimppuun syöden ne elävältä jos suojat unohtuu corollan takakonttiin.
Takaa, sivus
Sinulla on sana hallussasi. Eräänlaista vauva-palstan räppiä. Piirrät hienon, väkevän kuvan siitä, mitä se "elämäm kova koulu" todella tarkoittaa.
Ota tämä kehuna ihan huolimatta siitä, että edelleenkään en halua olla missään tekemisissä elämän kovan koulun kävijoiden kanssa. Verot maksan kuuliaisena, siten elätän heitä, se on minun korteni kekoon heille.
Tulee mieleen entinen ystävä jolle on tatuoitu anarkian merkki keskisormeen jota voi sitten näyttää "kermaperseille".. Kirkkaanpunaiset rastat,polttaa sätkiä,tissuttelee. Pridelippu keittiön ikkunassa. Ylpeilee että pääsi kaksikymppisenä eläkkeelle. Kolme lasta eri miehille.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen entinen ystävä jolle on tatuoitu anarkian merkki keskisormeen jota voi sitten näyttää "kermaperseille".. Kirkkaanpunaiset rastat,polttaa sätkiä,tissuttelee. Pridelippu keittiön ikkunassa. Ylpeilee että pääsi kaksikymppisenä eläkkeelle. Kolme lasta eri miehille.
Lesbo anarkisti ei kyllä ole elämämkoululainem.Ne vetää lesboja turpiin.
Jaa. Mä tiedän ihmisiä joilla on ollut koettelemuksia elämässä, koettelemuksia joiden syntyyn heillä itsellään ei ole osaa eikä arpaa, mutta eivät he kyllä mitenkään mainosta elämäänsä kovan koulun kautta käydyksi.
He ovat eläneet elämänsä ja parhaansa tehneet. Nää jotka koettelemuksillaan "elvistelevät" eivät itse asiassa ole kokeneet juuri mitään.
No itselle heti tulee mieleen kyllä itseaiheutetut vastoinkäymiset, esim. alkoholi, pieni tai isompikin rötöstely ja niiden seurauksena tullut avioero eikä lapsetkaan halua nähdä. Kämppä menossa alta maksamattomien vuokrien vuoksi. Kiertäisin kaukaa.
Vanhempana? Siis mua vanhempanako? Oon 73 vuotias eläkeläinen