58-vuotias Matti: "En ole rakastanut vaimoani ihastumisen jälkeen"
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000011251880.html
"Alkuhuumassa naimisiin meni myös Matti, 58. Hän kertoo katuvansa koko liittoaan ja ajattelevansa menneensä naimisiin väärän henkilön kanssa.
"Elämässä ei saa hätiköidä, mutta onnen huumassa tämä voi unohtua. Lapsiani rakastan, mutta vaimoani en ole rakastanut ihastumisen jälkeen. Menimme naimisiin tavallaan yhteisön pakottamina, mutta samalla läheisiä järkyttäen. Jos olisin ollut rehellinen, tätä ei olisi tapahtunut, mutta lihan heikkoudet voittivat.
Olemme yhä virallisesti yhdessä, lähinnä rahan vuoksi. Mitään yhteistä meillä ei ole, lieneekö koskaan ollutkaan. Kaikki läheisimmät ystävät tietävät, että kulissit kumisevat."
"
Miehenä voisin kysyä, että onkos Matin vaimo muistanut pitää ulkonäöstään ja naisellisuudestaan huolta avioliiton aikana? Ne ovat erittäin tärkeitä asioita miehen parisuhdetyytyväisyyden kannalta. Ei se mene naiset niin, että kun ollaan mies saatu, niin sen jälkeen heitetään omasta ulkonäöstä ja naisellisuudesta huolehtiminen nurkkaan. Vaan niihin tulee panostaa säännöllisesti parisuhteen aikanakin! Naisen tärkeimpiä tehtäviä on omasta ulkonäöstä ja naisellisuudesta huolehtiminen!
Kommentit (73)
Eiköhän naisen ulkonäkö ole ollut kunnossa, kun kerran ihastuminen on syntynyt. Mutta ulkonäön perusteella ei voi rakastua, ja se minkä perusteella rakkaus voisi syntyä, ei ole kohdannut. Ihastus ei ole kasvanut rakkaudeksi, ja Matin olisi pitänyt pystyä olemaan itselleen ja naiselle rehellinen ja päättää suhde. Tuo on toisen hyväksikäyttöä, että jatketaan suhdetta ja samalla viedään toiselta mahdollisuus löytää aito, molemminpuolinen rakkaus. Koen tuollaisia ihmisiä kohtaan syvää vastenmielisyyttä.
No eroa. Miksi pitää olla väkisin. Ei nainenkaan siitä saa mitään iloa että joku ei välitä.
Niin ongelmana ettei nainen käytä korkokenkiä, ei suinkaan se että äijä kulki munallaan naimisiin asti, kunnes vasta havahtui?
Vierailija kirjoitti:
Miesten pariutumisessa on se ongelma, että vaihtoehdot on joko tyytyminen tai yksinolo jos et ole syntynyt tietyillä geeneillä.
Tyytymissuhde voittaa yksinolon aivan selvästi, mutta siinä ottaa sen pienen riskin, että meneekö parempi kumppani ohi kun ei ole enää markkinoilla.
Itsekin olin aika lähellä tyytyä naiseen, johon en ollut ihastunut missään vaiheessa ja joka oli todella hankala ja vaativa temperamenttinen persoona, mutta sekin voittaa tämän jatkuvan vuodesta toiseen kestävän yksinolon.
Muita vaihtoehtoja jotka olisi olleet lähelläkään tuota naisen tasoa ei ole ollut ja nyt itsellä on ikää jo yli 39v.
Voi olla, että meni pariutuminen ja oma perhe ohi suun kun en tuohon naiseen tyytynyt.
Toisaalta mietin myös, että olen onnekas kun tuo juttu loppui kun muistelen niitä naisen kehittämiä riitoja ja nalkutusta :D
Tekosyitä. Ei voi löytää edes uutta, jos roikkuu vanhassa ja uskomuksissa.
Miksi aina huudetaan sen perään, että naisten pitää pitää itsestään huolta? Eikö miesten tarvitse?
Jos oikeasti rakastaa, niin kestää sen, että iän myötä toisen vartalo ja kasvot muuttuu. Ihan vain tiedoksi, että myös miehet vanhenee eikä todellakaan kaikki charmikkaasti. Lapsellista ulinaa taas tämäkin aloitus.
N45
Itse en ole ikinä ollut rakastunut, vaikka olen ollut naimisissa ja pari kertaa kihloissa.
En omaa kykyä olla rakastunut, enkä oikein edes tiedä mitä se tarkoittaa, ikinä ei ole mennyt jalat alta eikä mitään muutakaan omituista kun olen niin tasainen luonne.
Vierailija kirjoitti:
Miesten pariutumisessa on se ongelma, että vaihtoehdot on joko tyytyminen tai yksinolo jos et ole syntynyt tietyillä geeneillä.
Tyytymissuhde voittaa yksinolon aivan selvästi, mutta siinä ottaa sen pienen riskin, että meneekö parempi kumppani ohi kun ei ole enää markkinoilla.
Itsekin olin aika lähellä tyytyä naiseen, johon en ollut ihastunut missään vaiheessa ja joka oli todella hankala ja vaativa temperamenttinen persoona, mutta sekin voittaa tämän jatkuvan vuodesta toiseen kestävän yksinolon.
Muita vaihtoehtoja jotka olisi olleet lähelläkään tuota naisen tasoa ei ole ollut ja nyt itsellä on ikää jo yli 39v.
Voi olla, että meni pariutuminen ja oma perhe ohi suun kun en tuohon naiseen tyytynyt.
Toisaalta mietin myös, että olen onnekas kun tuo juttu loppui kun muistelen niitä naisen kehittämiä riitoja ja nalkutusta :D
Mä en voisi koskaan elää jossakin tyytymissuhteessa. Kyllä miehen pitää viehättää mua kunnolla ja tunteita pitää olla oikeasti. Ahdistuisin hengiltä, jos pitäisi yrittää olla parisuhteessa ihmisen kanssa johon on vain tyytynyt. Kuvottava ajatuskin, että pitäisi sitten harrastaa seksiä eikä oikeasti edes välitä oikeasti toisesta.
N45
Päinvastoin kuulostaa, että tuossa on annettu ulkonäön viedä. On ihastuttu ulkonäköön ja annettu "lihan viedä" alttarille asti, vaikka mitään yhteistä ei ole. Naisen olisi kannattanut panostaa vähemmän ulkonäköön ja enemmän tutustumiseen. Niin hän olisi voinut löytää rakastavan parisuhteen, sen sijaan että löysi ihmisen joka antaa ulkonäölle niin ison painoarvon että menee sen takia jopa naimisiin ilman rakkautta.
Täällä pinnalliset ihmiset vaahtoo jostain joutavasta. Hyvä suhde perustuu johonkin muuhun kuin ulkonäköön...
Mitähän mahtanee tarkoittaa tämä "rakastaminen"? Nykyajan kotkotuksia, biologia ratkaisee ja heikot jäävät yksin. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan.
Näkisittepä sohvaperuna-Matin.
😁
vaimo
Ihan normaalia! Kukaan ei kykene rakastamaan samaa tyyppiä muutamaa vuotta pitempään. Täytyy olla sivusuhteita, että omakin puoliso säilyttää viehättävyytensä.
"Mä en voisi koskaan elää jossakin tyytymissuhteessa. Kyllä miehen pitää viehättää mua kunnolla ja tunteita pitää olla oikeasti. Ahdistuisin hengiltä, jos pitäisi yrittää olla parisuhteessa ihmisen kanssa johon on vain tyytynyt. Kuvottava ajatuskin, että pitäisi sitten harrastaa seksiä eikä oikeasti edes välitä oikeasti toisesta.
N45"
Siksi erittelinkin, että tyytymissuhteet koskevat vain miehiä.
Naiset tunnetusti hyväksyvät vain sen ihannekipinäpanomiehen.
Ei kai se rakkaus missään suhteessa kestä, mutta suhteeseen tulee sitten muuta, kiintymystä tai yhteisiä mieleniinnonaiheita kuten omat lapset. Kamalinta olisi suhde, jos toinen ei herätä mitään ihmisen tunteita eikä edes välitä tästä.
Niin sehän onkin tietysti naisen vika, että mies on tuollainen idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole ikinä ollut rakastunut, vaikka olen ollut naimisissa ja pari kertaa kihloissa.
En omaa kykyä olla rakastunut, enkä oikein edes tiedä mitä se tarkoittaa, ikinä ei ole mennyt jalat alta eikä mitään muutakaan omituista kun olen niin tasainen luonne.
Aleksitymia ja tasainen luonne ovat eri asioita. Ne tasaiset rakastuvat kyllä kun oikea osuu kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin kuulostaa, että tuossa on annettu ulkonäön viedä. On ihastuttu ulkonäköön ja annettu "lihan viedä" alttarille asti, vaikka mitään yhteistä ei ole. Naisen olisi kannattanut panostaa vähemmän ulkonäköön ja enemmän tutustumiseen. Niin hän olisi voinut löytää rakastavan parisuhteen, sen sijaan että löysi ihmisen joka antaa ulkonäölle niin ison painoarvon että menee sen takia jopa naimisiin ilman rakkautta.
Miten niin naisen? Mieshän tässä on ulkonäköön ihastunut. Olisi tutustunut ensin.
Kun on mies löydetty niin leikataan muiden naisten kannustamana lyhyt kouvolatukka ja voimaannutaan muiden varauttujen kanssa toistensa ylipainoa ylistäen
Romanttinen rakkaus on aivopesua ja intohimo on yhtä kuin kiima! Miettikää sitä.
Kiintymys on sitten kolmas juttu.
Miesten pariutumisessa on se ongelma, että vaihtoehdot on joko tyytyminen tai yksinolo jos et ole syntynyt tietyillä geeneillä.
Tyytymissuhde voittaa yksinolon aivan selvästi, mutta siinä ottaa sen pienen riskin, että meneekö parempi kumppani ohi kun ei ole enää markkinoilla.
Itsekin olin aika lähellä tyytyä naiseen, johon en ollut ihastunut missään vaiheessa ja joka oli todella hankala ja vaativa temperamenttinen persoona, mutta sekin voittaa tämän jatkuvan vuodesta toiseen kestävän yksinolon.
Muita vaihtoehtoja jotka olisi olleet lähelläkään tuota naisen tasoa ei ole ollut ja nyt itsellä on ikää jo yli 39v.
Voi olla, että meni pariutuminen ja oma perhe ohi suun kun en tuohon naiseen tyytynyt.
Toisaalta mietin myös, että olen onnekas kun tuo juttu loppui kun muistelen niitä naisen kehittämiä riitoja ja nalkutusta :D