58-vuotias Matti: "En ole rakastanut vaimoani ihastumisen jälkeen"
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000011251880.html
"Alkuhuumassa naimisiin meni myös Matti, 58. Hän kertoo katuvansa koko liittoaan ja ajattelevansa menneensä naimisiin väärän henkilön kanssa.
"Elämässä ei saa hätiköidä, mutta onnen huumassa tämä voi unohtua. Lapsiani rakastan, mutta vaimoani en ole rakastanut ihastumisen jälkeen. Menimme naimisiin tavallaan yhteisön pakottamina, mutta samalla läheisiä järkyttäen. Jos olisin ollut rehellinen, tätä ei olisi tapahtunut, mutta lihan heikkoudet voittivat.
Olemme yhä virallisesti yhdessä, lähinnä rahan vuoksi. Mitään yhteistä meillä ei ole, lieneekö koskaan ollutkaan. Kaikki läheisimmät ystävät tietävät, että kulissit kumisevat."
"
Miehenä voisin kysyä, että onkos Matin vaimo muistanut pitää ulkonäöstään ja naisellisuudestaan huolta avioliiton aikana? Ne ovat erittäin tärkeitä asioita miehen parisuhdetyytyväisyyden kannalta. Ei se mene naiset niin, että kun ollaan mies saatu, niin sen jälkeen heitetään omasta ulkonäöstä ja naisellisuudesta huolehtiminen nurkkaan. Vaan niihin tulee panostaa säännöllisesti parisuhteen aikanakin! Naisen tärkeimpiä tehtäviä on omasta ulkonäöstä ja naisellisuudesta huolehtiminen!
Kommentit (73)
Vuosien myötä monet liitot muuttuu arkisiksi. Nykyään ne on tapana purkaa siinä vaiheessa ja etsiä uusi romanssi.
Mielestäni kyllä oikeasti surullista lähinnä se että ihmiset puuttuu toisten asioihin ja arvostelee ja vertailee. Jokainen varmasti tietää mikä itselleen on hyvä parisuhteessa. Surullistahan se on jos ei ole rakkautta elämässään ja parisuhteessa, jokaisella on silti oikeus tehdä valinta miten tätä elämää haluaa elää ja tehdä omat valinnat sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin kuulostaa, että tuossa on annettu ulkonäön viedä. On ihastuttu ulkonäköön ja annettu "lihan viedä" alttarille asti, vaikka mitään yhteistä ei ole. Naisen olisi kannattanut panostaa vähemmän ulkonäköön ja enemmän tutustumiseen. Niin hän olisi voinut löytää rakastavan parisuhteen, sen sijaan että löysi ihmisen joka antaa ulkonäölle niin ison painoarvon että menee sen takia jopa naimisiin ilman rakkautta.
Aika monet miehet valitsee puolison ulkonäön perusteella. Miehet on olemassa sillä lailla yksioikoisia. Riittää, kun nainen on nätti, laittaa hyvää ruokaa ja pitää perheen ohjat käsissään ja seksi sujuu. Miehet ei kaipaa syvällisiä keskusteluja tai tunteiluja. Toimiva arki on tärkein.
Minusta tuo ei ole toimivaa arkea, vaan kämp
Kämppiselämää seksuaalisella hyväksikäytöllä siis. Kämppistellä voi myös naisen kanssa ilman seksuaalista hyväksikäyttöä. Tai asua yksin, joka on vähän kalliimpaa, mutta toisaalta saa täyden rauhan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin kuulostaa, että tuossa on annettu ulkonäön viedä. On ihastuttu ulkonäköön ja annettu "lihan viedä" alttarille asti, vaikka mitään yhteistä ei ole. Naisen olisi kannattanut panostaa vähemmän ulkonäköön ja enemmän tutustumiseen. Niin hän olisi voinut löytää rakastavan parisuhteen, sen sijaan että löysi ihmisen joka antaa ulkonäölle niin ison painoarvon että menee sen takia jopa naimisiin ilman rakkautta.
Aika monet miehet valitsee puolison ulkonäön perusteella. Miehet on olemassa sillä lailla yksioikoisia. Riittää, kun nainen on nätti, laittaa hyvää ruokaa ja pitää perheen ohjat käsissään ja seksi sujuu. Miehet ei kaipaa syvällisiä keskusteluja tai tunteiluja. Toimiva arki on tärkein.
Minä olisin valmis antamaan noista maksulliseen suhteeseen vain sen, että olen nätti. En tekisi ruokaa miehelle, enkä manageroisi miestä. Jos mies on vauva niin olkoot ilman naista. Jos mies ei osaa keskustella tai osoittaa tunteitaan, niin sitten varmaan joku seksirobotti voisi olla hänelle sopiva "puoliso". Ruokaakin saa ateriapalvelusta ja city marketin tuoretiskiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosien myötä monet liitot muuttuu arkisiksi. Nykyään ne on tapana purkaa siinä vaiheessa ja etsiä uusi romanssi.
Liitot muuttuu arkisiksi silloin kun rakkautta ei ole. On kulutettu loppuun alkuhuuma joka on tuonut seksuaalista vetoa, ja rakkauden tuomaa vetovoimaa ei ole tullut uutuudenviehätyksen tilalle. Rakkauden puute aiheuttaa mm. sen ettei ole erityistä kiinnostusta toisen ajatusmaailmaan ja muutoksiin. Kun rakastaa toista, hän on tavallaan aina uusi ja epäarkinen, koska hän on pohjattoman kiehtova ja muuttuva. Jos on kiinnostusta, se tuo vuorovaikutusta, ja vuorovaikutus on se mikä pitää itse suhteen elävänä, muuttuvana ja mielenkiintoisena.
Kun asiat tuntuvat jämähtäneen, se johtuu siitä ettei olla kiinnostuneita toisen sisäisestä maailmasta, ts. ei olla rakastuneita. Kumpikin elää omaa ainutkertaista, jatkuvan muutoksen alaista elämäänsä omassa kuplassaan, jolloin se yhteinen prosessi, suhde, tuntuu jämähtäneeltä ja arkiselta.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kyllä oikeasti surullista lähinnä se että ihmiset puuttuu toisten asioihin ja arvostelee ja vertailee. Jokainen varmasti tietää mikä itselleen on hyvä parisuhteessa. Surullistahan se on jos ei ole rakkautta elämässään ja parisuhteessa, jokaisella on silti oikeus tehdä valinta miten tätä elämää haluaa elää ja tehdä omat valinnat sen mukaan.
Tavallaan joo, mutta jos oma valinta on se, että huijaa toisen suhteeseen valehtelemalla rakastavansa, niin onhan siihen laillinen oikeus, mutta moraalisesti tuollaisen valinnan tekeminen on tosi kyseenalaista.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kyllä oikeasti surullista lähinnä se että ihmiset puuttuu toisten asioihin ja arvostelee ja vertailee. Jokainen varmasti tietää mikä itselleen on hyvä parisuhteessa. Surullistahan se on jos ei ole rakkautta elämässään ja parisuhteessa, jokaisella on silti oikeus tehdä valinta miten tätä elämää haluaa elää ja tehdä omat valinnat sen mukaan.
Pääpiirteissään näin, mutta parisuhteessa ei ole koskaan kyse vain itsestä. Vaikka itse tietäisi mikä on itselle hyvä ja valitsee miten itse haluaa elää, parisuhteessa on aina mukana toinen ihminen. Omat valinnat eivät koske vain itseä.
Siksi kirjoittamasi on totta vain jos ihminen on rehellinen sille toiselle. Sillä toisella on oikeus tietää millaisten valintojen ja päätösten kohteena hän on. Oikeus tietää, mihin käyttää elämäänsä. Oikeus tehdä itseään koskevat päätökset faktojen pohjalta.
Se on ainoa asia mitä tässä Matin kertomuksessa arvostelen. Ei siinä mitään jos hän pystyy elämään ilman rakkautta. Mutta hän ei ole ollut rehellinen, minkä hän itsekin myöntää. Hän ei ole antanut toiselle niitä tietoja mitä toinen tarvitsee voidakseen tehdä elämänsä koskevia päätöksiä. Se on toisen manipulointia ja hyväksikäyttöä. Sitä sietääkin arvostella.
Arvaa mitä Matti? Vaimosi ei ole rakastanut sinua koskaan. Hah! Siitäs sait.
Niin. Miettikää Matin vaimoa, joka on ihastunut ja ehkä rakastunutkin. Ja rakastanut. Eikä.ole koskaan saanut tuntea olevansa itse rakastettu.
Tiedättekö, miltä se tuntuu?
Helvetin yksinäiseltä.
Kaikkeen tottuu, mutta sen hintana on sitten sen rakkauden kuolema. Ei se muutu vihaksi, ei ainakaan aina. Vaan välinpitämättömyydeksi, halveksunnaksi ja lieväksi inhoksi. Viha vaatisi sitä, että olisi vielä vahvoja tunteita.
Eli hän lakkasi rakastamasta vaimoaan kun ihastui?
Miltä se sitten tuntuu olla suhteessa jossa ei ole rakkautta tai minkälaista se sitten käytännössä on? Vähän niinkuin kaverin kanssa? Itsellä ei ole tuollaisesta kokemusta vaan päinvastoin meidän rakkaus on kasvanut vuosien myötä monilla eri tasoilla <3 Varmasti tosi yksinäistä olisi muutoin..
Minusta tuo ei ole toimivaa arkea, vaan kämppiselämää. Jos en voi keskustella miehen kanssa muusta kuin käytännön asioista, niin mitä sellaisella miehellä teen? En myöskään halua asua yhdessä.