Lue keskustelun säännöt.
Milloin saa luovuttaa lapsen kanssa?
23.05.2025 |
En jaksa enää kasvattaa ja yrittää saada lasta ymmärtämään omaa parastaan ja työskentelemään sen eteen, että saavuttaisi hyödyllisiä asioita elämässään. Onko ok luovuttaa 17v ikäisen kohdalla? Ja sanoa vain, että tee mitä haluat, rakastan sinua aina. Vai pitääkö vielä vuosi jaksaa paimentamista?
Kommentit (15)
No 17 vuotias on jo rikosoikeudellisessä vastuussa joten hyvin voi luovuttaa myös kasvattamisen. Mutta sano myös että voi katsella omaa asuntoa jos haluaa elää ilman sinun sääntöjä, säännöt laatii se kuka maksaa asunnon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en luovuttaisi milloinkaan, mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi kokee ja jaksaa.
Luovuttaessa peli on kuitenkin enemmän menetetty kuin tukiessa, osumia tulee, mutta silti tulee hyvä lopputulos.
Jos päädyt luovuttamiseen, niin sivusta on vaikea katsella miten lapsi tuhoaa elämäänsä, mutta niin se on myös silloinkin kun olet tukemassa. Voimia ja sinulle sinulle, teitpä kumman ratkaisun tahansa.
Ei ikinä. Jos tekee mukuloita, niistä pitää myös huolehtia.
Yritä vielä vuosi, jospa tuo viisastuisi vähän täysi-ikäiseksi tultuaan.
Ei voi luovuttaa, sitä suuremmalla syyllä, että lapsi on huonokäytöksinen.
Jos menet sanomaan, että rakastat aina, muista painottaa, että et hyväksy mitä tahansa ja sillä on seurauksia. Etuja otetaan pois (pahimmillaan katkaistaan välit).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei opi lukemaan ennen kouluikää.
Mikä on ongelma? Tuon ikään mennessä ksvatustyö on tehty. Järki tulee päähän sitten viiveellä. Onko nuori ilkeä, laiska vai välinpitämätön? Seuraamukset ja palkinnot teoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta voi muokata tiettyyn pisteeseen asti, noin murrosikään. Sen jälkeen on liian myöhäistä. Lapsen luonne siinä kehittyy ja on siinä loppuiän. Ellei sitten tapahdu jotain mullistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Yritä vielä vuosi, jospa tuo viisastuisi vähän täysi-ikäiseksi tultuaan.
Niin, muttei sittenkään voi luovuttaa. Huoli lasten pärjäämisestä on elinikäinen, ainoa ettei täysikäisyyden jälkeen vanhempien tarvitse kantaa vastuuta, vaan sen kantaa lapsi itse. Kyllä tukea ja vanhempiaan tarvitsee täysikäinenkin.
Mihin se rakkaus ja välittäminen mukamas häviää, kun lapsi on aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23-25 vuotiaana ihminen alkaa ymmärtää tekojensa seuraukset. Siinä tienoilla voi lopettaa kasvattamisen.
Vierailija kirjoitti:
Lasta voi muokata tiettyyn pisteeseen asti, noin murrosikään. Sen jälkeen on liian myöhäistä. Lapsen luonne siinä kehittyy ja on siinä loppuiän. Ellei sitten tapahdu jotain mullistavaa.
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Juuri murrosiässä ja sen jälkeen lapsi tarvitsee tukea ja oikeassa suunnassa pysymistä. Monilla pojilla se "murrosikä" tulee vasta 17-19-vuotiaana. Silloin voi olla kipuilua ja huonoa käytöstä eniten. Silloinkin tarvitaan rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivot kehittyy 25 ikävuoteen saakka, siihen saakka kannattaa aktiivisesti kasvattaa, tukea ja ohjata oikeaan suuntaan. Varsinkin poikia.
Toi nyt riippuu vähän, mistä on kyse.
Mä esim. lahjoin, jotta käy ammattikoulun loppuun lintsaamatta.
Kotona lopetin pikkuasioista nillittämisen. Periaatteet joutaa romukoppaan, jos niistä ei ole kuin harmia. Vaaditaan todella paljon, että luovutan, kun on omasta lapsesta kyse. Tosin se vaatii aika paljon sitä, että olen enimmäkseen hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuttaa ei saa. 17-vuotias voi olla vielä kovin kehittymätön. Siksihän se on vielä alaikäinen!
?