Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?
Kun ei esimerkiksi koko kansaneläkelaitosta ollut vielä olemassakaan eikä mitään asumistukia tai lapsilisiä ja eläkettäkin kela alkoi maksaa vasta 1949 vuodesta alkaen.
Kuitenkin tuhansia vuosia pärjätty ihan hyvin, että kuinkahan itse pärjäisit ja mitä tekisit?
Kommentit (148)
Sukulaiset auttoivat toinen toistaan silloin, kun sosiaaliturvaa ei ollut. Olisin varmaan pärjännyt kuin mummuni, joka jäi leskeksi 21-vuotiaana v.1919. Äitini oli 10 kk vanha. Mummu meni töihin puuvillatehtaaseen. Anoppi asui toisen poikansa perheessä ja alkoi hoitaa vauvaa arkipäivisin. Vain sunnuntaina oli vapaapäivä, jolloin vauva saattoi olla äitinsä kanssa.
Selvittiin niinkin. Mummu oli käynyt kiertokoulua kaksi viikkoa. Asuivat kaupungissa yhden huoneen puutalo-osakkeessa, missä oli puuhella. Kylmä vesi tuli asuntoon ja viemäri oli. Huussit olivat pihan perällä. Yleisessä saunassa käytiin peseytymässä lauantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ollut joutolainen ja elänyt toisten nurkissa, esim. saunakamarin perällä.
Jos ajatusleikkiä lähtee leikkimään ihan syntymähetkestä lähtien, olisin 100 vuotta sitten suurella todennäköisyydellä kuollut synnytyksessä tai vähintään vammautunut hapenpuutteesta.
Hauskemmassa ja paremmin omaan nykyhetkeenkin peilautuvassa versiossa lapsuudenperheeni olisi ollut vakaavarainen päällystötyöläistaustainen/alemman keskiluokan perhe. Olisin käynyt vähintään keskikoulun, mutta luultavasti olisin kirjoittanut ihan ylioppilaaksi asti, sillä vanhempani olisivat tukeneet kouluttautumistani. Ylioppilastutkinto olisi ollut erittäin riittävä tutkinto maakunnissa asuvalle keskiluokkaistaustaiselle naiselle. Hieman salaa saattaisin haaveilla yliopisto-opinnoista. Olisin päätynyt johonkin konttoriin töihin tai mennyt lähimpään opettajaseminaariin. Asuisin ja tekisin töitä maakuntakaupungissa tai kauppalassa. Uraorientoituneena naisihmisenä, jolla on äärimmäisen nirso miesmaku (tässäkin ajassa), olisin päätynyt vanhaksi piiaksi muutaman isoisotätini tapaan, jos en sattumalta onnistuisi kohtaamaan kirjeenvaihtopalstalla itselleni mieluisaa miestä.
Vapaa-ajalla harrastaisin lukupiirejä, ompelukerhoja ja olisin mukana jossain paikallisen kauppalan raittiusseuran huvitoimikunnassa tekemässä näytelmiä ja harjoittelemassa lausuntaa muiden keskiluokkaistaustaisten naisten kanssa. Todennäköisesti olisin sairastanut jossain kohdin nuorta aikuisuutta keuhkotautia, se kun oli niin yleistä siihen aikaan. Se ei ainakaan olisi helpottanut omaa pariutumista, kun useimmat olisivat vältelleet seuraani parantumisen jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kohta se selviää!
Kela menee konkurssiin ja loppuu rahat taikaseinästä!
Siinä saa pullamössökansa, sandaalimiehet, säkkinaiset, nokikolarit, suvakot ja vihervassarit alkaa itse tienaamaan.
Kannattaa myös opetella viljelemään omia vihanneksia, laittaa pari pottuvakoa, muutama kana ja sika jouluksi koska moni muukin loppuu kohta.
Ai niin, viinan polttokin tärkeä taito!
Eikös nokikolari tienaisi ihan hyvin, sehän velottaa 200-300 euroa per nouhouskeikka nykyään ja varmasti yhtä kallis 100 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ollut lyhyt elämä. Eikä jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin syntynyt sata vuotta sitten niin varmaan hampaat olisivat menneet jo todella huonoon kuntoon. Ensimmäisen lapsen olisin saanut vuonna 1960, joten ehkä olisin selvinnyt synnytyksestä hengissä.
- - -
>>Jos olisin syntynyt sata vuotta sitten niin varmaan hampaat olisivat menneet jo todella huonoon kuntoon.<<
Ennen ei mussutettu sokeria pitkin päivää ja monilla oli omat hampaat suussa ikäihmisenä, kuten isoäidilläni 93 vuotiaana 60-luvulla.
Alue: Aihe vapaa
Irtolaisena ja ilolintuna varmaankin. Nyt neljänkympin ylitettyä ois huonot ajat.