Lue keskustelun säännöt.
Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?
Kun ei esimerkiksi koko kansaneläkelaitosta ollut vielä olemassakaan eikä mitään asumistukia tai lapsilisiä ja eläkettäkin kela alkoi maksaa vasta 1949 vuodesta alkaen.
Kuitenkin tuhansia vuosia pärjätty ihan hyvin, että kuinkahan itse pärjäisit ja mitä tekisit?
Kommentit (317)
Sukulaiset auttoivat toinen toistaan silloin, kun sosiaaliturvaa ei ollut. Olisin varmaan pärjännyt kuin mummuni, joka jäi leskeksi 21-vuotiaana v.1919. Äitini oli 10 kk vanha. Mummu meni töihin puuvillatehtaaseen. Anoppi asui toisen poikansa perheessä ja alkoi hoitaa vauvaa arkipäivisin. Vain sunnuntaina oli vapaapäivä, jolloin vauva saattoi olla äitinsä kanssa.
Selvittiin niinkin. Mummu oli käynyt kiertokoulua kaksi viikkoa. Asuivat kaupungissa yhden huoneen puutalo-osakkeessa, missä oli puuhella. Kylmä vesi tuli asuntoon ja viemäri oli. Huussit olivat pihan perällä. Yleisessä saunassa käytiin peseytymässä lauantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ollut joutolainen ja elänyt toisten nurkissa, esim. saunakamarin perällä.
Jos ajatusleikkiä lähtee leikkimään ihan syntymähetkestä lähtien, olisin 100 vuotta sitten suurella todennäköisyydellä kuollut synnytyksessä tai vähintään vammautunut hapenpuutteesta.
Hauskemmassa ja paremmin omaan nykyhetkeenkin peilautuvassa versiossa lapsuudenperheeni olisi ollut vakaavarainen päällystötyöläistaustainen/alemman keskiluokan perhe. Olisin käynyt vähintään keskikoulun, mutta luultavasti olisin kirjoittanut ihan ylioppilaaksi asti, sillä vanhempani olisivat tukeneet kouluttautumistani. Ylioppilastutkinto olisi ollut erittäin riittävä tutkinto maakunnissa asuvalle keskiluokkaistaustaiselle naiselle. Hieman salaa saattaisin haaveilla yliopisto-opinnoista. Olisin päätynyt johonkin konttoriin töihin tai mennyt lähimpään opettajaseminaariin. Asuisin ja tekisin töitä maakuntakaupungissa tai kauppalassa. Uraorientoituneena naisihmisenä, jolla on äärimmäisen nirso miesmaku (tässäkin ajassa), olisin päätynyt vanhaksi piiaksi muutaman isoisotätini tapaan, jos en sattumalta onnistuisi kohtaamaan kirjeenvaihtopalstalla itselleni mieluisaa miestä.
Vapaa-ajalla harrastaisin lukupiirejä, ompelukerhoja ja olisin mukana jossain paikallisen kauppalan raittiusseuran huvitoimikunnassa tekemässä näytelmiä ja harjoittelemassa lausuntaa muiden keskiluokkaistaustaisten naisten kanssa. Todennäköisesti olisin sairastanut jossain kohdin nuorta aikuisuutta keuhkotautia, se kun oli niin yleistä siihen aikaan. Se ei ainakaan olisi helpottanut omaa pariutumista, kun useimmat olisivat vältelleet seuraani parantumisen jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kohta se selviää!
Kela menee konkurssiin ja loppuu rahat taikaseinästä!
Siinä saa pullamössökansa, sandaalimiehet, säkkinaiset, nokikolarit, suvakot ja vihervassarit alkaa itse tienaamaan.
Kannattaa myös opetella viljelemään omia vihanneksia, laittaa pari pottuvakoa, muutama kana ja sika jouluksi koska moni muukin loppuu kohta.
Ai niin, viinan polttokin tärkeä taito!
Eikös nokikolari tienaisi ihan hyvin, sehän velottaa 200-300 euroa per nouhouskeikka nykyään ja varmasti yhtä kallis 100 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ollut lyhyt elämä. Eikä jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin syntynyt sata vuotta sitten niin varmaan hampaat olisivat menneet jo todella huonoon kuntoon. Ensimmäisen lapsen olisin saanut vuonna 1960, joten ehkä olisin selvinnyt synnytyksestä hengissä.
- - -
>>Jos olisin syntynyt sata vuotta sitten niin varmaan hampaat olisivat menneet jo todella huonoon kuntoon.<<
Ennen ei mussutettu sokeria pitkin päivää ja monilla oli omat hampaat suussa ikäihmisenä, kuten isoäidilläni 93 vuotiaana 60-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan pääsi töihin suoraan kysymällä ja monenlaisiin töihin, maatiloista ja pelloista alkaen, vaikka ei olisi ollut edes kouluja käynyt. Olisin varmaan paremmin pärjännyt ennen vanhaan. Nykyään ei pääse edes hyllyttäjäksi kauppaan, ellei ole kauppakoulua käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan huonosti. Osahan olikin orjapiikana tai renkinä. Edellisessä elämässä joku on voinut olla vanhanajan alalla. Ei istunut tietokoneella.
Orjapiikana ja -renkinä? Korkeasti koulutettukin tienasi vähemmän kuin nykyään huonoimmin palkatuissa töissä. Rengin ja piian palkka muodostui ruoasta ja asunnosta, ehkä tietyistä vaatteista ja lisäksi maksettiin vähän rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään nykyisellä osaamisella ja nykyisillä ominaisuuksilla en olisi pärjännyt sata vuotta sitten, mutta jos olisin syntynyt tuohon maailmanaikaan, niin siihenhän sitä olisi kasvanut ja pärjäämään oppinut. Varmaan samaan tapaan kuin omat isovanhempani, jotka olivat syntyneet 1913-1919.
Olisin varmasti pärjännyt paremmin kuin nyt. 100 vuotta sitten ei ollut automatiikkaa, robotteja ja tekoälyä viemässä toimeentuloa ihmisiltä, ei ollut digipaskaa vaan kaikki oli konkreettisia, fyysisiä tuotteita, jne. Oli ammatteja jotka on sittemmin kadonneet, silloin oli työmahdollisuuksia valittavaksi asti, eikä elinkustannukset olleet vielä ahneiden ja moraalittomien sijoittajien saastuttamia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni syntyi sata vuotta sitten. Mietin siskonsa elämää ja varmaan omanikin olisi mennyt samalla lailla. Maatila Karjalassa oli jätettävä ja evakkona vieraassa paikassa alettava selviytyä. Tätini alkoi kotiompelijattareksi, itse varmaan olisin ajautunut sairaanhoitohommiin, niinkuin nytkin. Suvun sisukkuuden perineenä olisin kyllä selviytynyt ankeista sotavuosistakin!
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. En osaa metsästää mammutteja ja sapelihammastiikereitä.
Ja niitäkö pasteeraili tuolla luonnossa satavuotta sitten?
Ohoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kuten sukuni muutenkin. Meillä oli isot maatilat siihen aikaan, paikkakunnan kantatiloja
Mummoni oli kumpikin syntynyt 1915 ja hyvin pärjäsivät siis 100 vuotta sittenkin, lapsiakin ehtivät tekemään ennen kuin koko lapsilisää keksittiin, isäni oli 11 v ja äitini 8 v kun lapsilisä tuli. Isovanhemmat kävi töissä, papat oli sodassa mummot töissä täällä pommitusten keskellä. Olisin varmaan itsekin pärjännyt, kun ei ole kasvatettu yhteiskunnan elätiksi
Kiviä heittelemällä olisin lihottanut itseni.
Isäni syntyi 100 vuotta sitten eli v.1926. Isän perhe asui silloin Ilmarinkadulla. Isoisä oli veturinkuljettaja, isoäiti oli myyjänä Stockmannilla. Isä kävi keskikoulun, opiskeli rakennusmestariksi ja valmistui ymmärtääkseni v.1947. Teki pitkän uran rakennusalalla. Äiti syntyi 95 vuotta sitten eli v.1931, hänen perheensä asui kaivospaikkakunnalla, äiti kävi myös keskikoulun, opiskeli ensin lastenhoitajaksi, myöhemmin terveyssisareksi.
Enköhän minäkin olisi pärjännyt, jos olisin syntynyt 100 vuotta sitten.
Olisin alkanut makaamaan metsän reunaan haistelemaan sen syviä tuoksuja ja juttelemaan metsän eläimille jotka olisivat tulleet töllistelemään haisevaa maahista.
Olisin ylioppilas-neiti kohtalaisesta maatalosta.
Mutta mitä työtä tekisin....Voisin olla sanomalahden toimituksessa reportterina, jos siihen aikaan naisreportteja oli.
Eläisin pienessä yksiössä, jossa olisi peräti sisä wc.
Saunassa kävisin yleisessä saunassa. myöhemmin menisin naimisiin erään mukavan rakennusmestarin kanssa.
Toisaalta voisin pitää romuliikettä ja myydä pimeätä tavaraa, trokaisin viinaakin. Korteista ennustaisin.
Asusin liikkeen takahuoneessa, jonka olisin sisustanut samettiverhoin ja topattuine huonekaluineen, paksuine itämaisine mattoineen.
Irtolaisena ja ilolintuna varmaankin. Nyt neljänkympin ylitettyä ois huonot ajat.