Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vuosia kestänyt masennus
23.05.2025 |
Muistan tunteneeni jonkinlaista masennusta jo lapsena, olen ollut koko ikäni taipuvainen siihen ja se on aina kulkenut mukana vähintään taustalla. Nyt aikuisuudessa olen vuosien aikana kokenut pettymystä toisensa perään, on mm. petetyksi tulemista ja hylkäämisiä parisuhteissa, pettymyksiä, lapsettomuutta. Jos muistelen viimeistä kymmentä vuotta niin olen varmaan pääosan ajasta ollut jonkinasteisesti masentunut. Välissä on ollut hyviä aikoja, mutta putoan aina takaisin mustuuteen. Pääosan ajasta olen sillä tavalla toimintakykyinen, että käyn töissä ja elän ulospäin ns. normaalia elämää. Sisällä on kuitenkin paha olo, tyhjyys ja merkityksettömyys.
Olen käynyt kolme vuotta psykoterapiassa, kokeiltu on erilaisia lääkkeitä. Ei apua oikein mistään. Nyt olen ollut viimeisen 4kk ajan todella masentunut, tämän laukaisi pettymys rakkaudessa. Käyn töissä ja ulospäin varmaan kaikki on normaalisti, mutta sisällä on hirveä kipu. Välillä mietin, että jos elämäni tulee olemaan tällaista loppuun saakka en jaksa sitä.
Mitä tehdä jos masennus vetää aina syövereihin ja sieltä on joka kerta vaikeampi kivuta pois?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Sama . Ainoa lohduttava pelastusrengas on että voin turvautua omaan päätökseen lopettaa jos en kerta kaikkiaan enää jaksa . Iloa en ole tuntenut vuosiin , pelkkää ahdistusta ja tässä maailman tilanteessa ei ole mitään toivossa paremmasta , eläminen muutenkin on muuttunut hankalaksi digin ja hintojen hirmu nousujen vuoksi . Tyhjyys , ahdistus ja pelokkuus alkaa silmien avauksesta jos on saanut nukuttua. Yöllä on pahinta ajatella.
Mulla on kans sama. ja turvaan tuohon ajatukseen omasta ratkaisusta. Mutta millä tavalla? Oletko Sinä löytänyt sopivaa keinoa?
Ostatko ison lastin viinaa, ja toivot kuolevasi alkoholi myrkytykseen? Lääkkeideen yliannos? Mitä lääkkeitä pitäisi käyttää?
Entäs jos kuitenkin herään ja tilanne on entistä paskempi? Tuleekin aivovamma, halvaus tms. juttu?
Minusta ei ainakaan ole hyppäämään kuolemaani esim. katolta. Joka olisi tietenkin varma konsti, kun vaan hyppää riittävän korkeelta ja asfalttiin. Räjäytys voisi toimia myös. Mutta muiden ongelmien lisäksi olisi löydettävä syrjäinen paikka. En ainakaan minä halua uhrata muita ihmisiä, eläimiä..
Olenkin huomannut tuo "pelastusrengas" toimineen vain psykologisena "kainalosauvana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua auttaa sähköhoito, oikeesti.
Sitten on se uudempi, lievempi magneettihoito
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs lääkäri muutama vuosi takaperin, kertoi että masennus ja ssri lääkkeet ei käy, jos aivoissa on jo itsessään niitä liikaa, että
lääkkeet voi tehdä pahempaa masennusta. Oliko vuosi jotain 2015- 2017 jotain.
Ehkä löytyy googlaamalla, sellainen vaaleahko hoikka psykiatri esitelmöi masennuksesta.
Autisteilla esim voi olla luonnostaan moninkertaiset serotoniinitasot ja ssri ei tod auta.
Itselläni mikään serotoniinivaikutteinen pahentaa asiaa. Myös luontaistuotteista tryptofaani, htp5 sekä rauhoittavat tuotteet.
Nykyään tiedetään jo se geenivirhe, joka estää ssri-lääkkeitä toimimasta. Harmi, ettei sitä rutiininomaisesti tutkita ennen lääkkeiden aloitusta. Yhden geenivirheen tutkiminen ei edes ole kallista.
Olen hyvin herkkä ihminen enkä koskaan ome yoipunut pettämisestä tai pitemmän suhteen erosta 4 kuukaudessa. Vaaditko ap itseltäsi nyt liikaa? Ehkä tämänhetkinen masennuksesi onkin erosurua ja väliaikaista?
Mulla on sama ongelma. Noin 20 vuotta nyt mennyt. Masennus alkoi ekan eroamisen jälkeen kun olin 24-vuotias. Välillä se on vlievempänä, kuten kun aloitan uuden parisuhteen, mutta palaa aina pahana eron myötä. Ja yksin ollessa on aina mielessä
Liikun riittävästi, myös raskasta liikuntaa. Alkoholia menee viikoittain, mutta muuten suht terveelliset elämäntavat. Nukkuminen on vaikeaa.
Olen syönyt erilaisia masennuslääkkeitä koko ajan aivan lyhyitä jaksoja lukuunottamatta.
Perhe jäi perustamatta, hyvää pitkää parisuhdetta en ole löytänyt. Pidän itseäni kelpasmattomana ihmisenä ja koen ulkopuolisuutta, tässä iässä lähes kaikki ovat perheellisiä ja seurustelevat omissa piireissään.
Mun ongelma kietoutuu pitkälti tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden ympärillä. En ole niin masentunut, jos on mielekästä ja kivaa tekemistä.
Koko ajan olen ollut työelämässä kahta lyhyttä sairaslomaa lukuunottamatta. Toki ura on jäänyt aika tyngäksi verrattuna siihen, mitä se olidi voinut olla. Mulla oli lahjoja, mutta en ole käyttänyt niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ect hoito pelasti minut, lääkeresistentti vaikea masennus oli. Nyt estolääkitys 5v, toivottavasti loppuelämän :)
Niin, ja mitään juurisyytä ei ollut, olin just mennyt naimisiin, työ ja kavereita oli / on. Kuka vaan voi masentua :)
Mene maksullisen naisen luokse panee niin piristyt. Seksi parantaa masennuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin herkkä ihminen enkä koskaan ome yoipunut pettämisestä tai pitemmän suhteen erosta 4 kuukaudessa. Vaaditko ap itseltäsi nyt liikaa? Ehkä tämänhetkinen masennuksesi onkin erosurua ja väliaikaista?
Kyse ei ole nyt vain tästä tilanteesta ja neljästä kuukaudesta, vaan tämä on ollut toistuvaa käytönnössä koko elämän ajan. Nykyään vaan jokaisen vastoinkäymisen jälkeen on vaikeampi toipua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pystyt näkemään kamalan tulevaisuuden. Pystytkö hahmottamaan toiveidesi tulevaisuutta? Mitä elämästäsi puuttuu?
Toiveideni tulevaisuus ei ole toteutunut. Toivoin perhettä ja lapsia, en ole saanut niitä, vaan jatkuvia pettymyksiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD-testeihin ja lääkitykselle mars
Vierailija kirjoitti:
Listaa lääkekokeilut.
Mitä teette terapiassa?
Onko traumoja, autismia tai muuta vastaavaa?
Osaatko tuntea iloa, onnea, drivea, tyytyväisyyttä? Osaatko iloita itsesi tai toisten puolesta?
Ei ole terapiaa enää, kolmevuotinen terapia loppui puoli vuotta sitten eikä ole mahdollisuutta uuteen. Ei ole autismia. Turvaton kiintymyssuhdehistoria kyllä, koulukiusaamista ja vahingollisia ihmissuhteita. En tunne iloa, drivea enkä tyytyväisyyttä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma. Noin 20 vuotta nyt mennyt. Masennus alkoi ekan eroamisen jälkeen kun olin 24-vuotias. Välillä se on vlievempänä, kuten kun aloitan uuden parisuhteen, mutta palaa aina pahana eron myötä. Ja yksin ollessa on aina mielessä
Liikun riittävästi, myös raskasta liikuntaa. Alkoholia menee viikoittain, mutta muuten suht terveelliset elämäntavat. Nukkuminen on vaikeaa.
Olen syönyt erilaisia masennuslääkkeitä koko ajan aivan lyhyitä jaksoja lukuunottamatta.
Perhe jäi perustamatta, hyvää pitkää parisuhdetta en ole löytänyt. Pidän itseäni kelpasmattomana ihmisenä ja koen ulkopuolisuutta, tässä iässä lähes kaikki ovat perheellisiä ja seurustelevat omissa piireissään.
Mun ongelma kietoutuu pitkälti tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden ympärillä. En ole niin masentunut, jos on mielekästä ja kivaa tekemistä.
Koko ajan olen ollut työelämässä kahta lyhytt
Olisi voinut olla minun kirjoittamani. Minullakin tuo tyhjyys ja tarkoituksettomuus ovat vahvoja, olen irrallaan, en ole löytänyt paikkaani, ei ole perhettäkään ja tunnen olevani ulkopuolinen sekä epäonnistunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen AD/HD-testejä. Oulussa on "Mielen sekasotku", josta itse sain apua ongelman ratkaisuun
Hyvät ihmissuhteet ovat elämän tärkein yksittäinen masennusta ehkäisevä asia. Millaiset ne sinulla ovat?
Terapiassa käynti ei auta, jos ei itse tee töitää asian eteen. Ja se on työlästä, vie energiaa. Täytyy haluta muutosta. Ilmeisesti et tee tarpeeksi itsellesi mieluisia asioita, tai elät jotenkin niin, että sisällä tuntuu pahalta. Konkreettiset muutokset kehiin. Pieniä muutoksia aluksi, kohti sitä mitä haluat. Itse se pitää ihmisen itsensä pelastaa, ei sitä kukaan muu tee. Puhun kokemuksesta.
Ehkä joillekin höpö-höpöä, mutta itse en lähtenyt lääkkeitä kokeilemaan nähtyäni millainen zombi isästäni tuli aikoinaan niiden takia vaan löysin elämääni jotain sisältöä ja järkeä esoteerisista opeista ja filosofiasta, pääasiassa stoalaisuudesta.
Tavallaan lakkasin myös yrittämästä hoitaa itseäni millään aikataululla tai millään henk. koht. maaleilla ja saavutuksilla. Etenen sitä vauhtia kuin etenen.
Itsekseen, kun elän niin iso ilo elämään on tullut muutamasta pehmolelusta ja halityynystä joihin saa purkaa kosketuksen kaipuuta. Pieniä asioita joilla voi joillekin olla merkitystä, ei ehkä kaikille.
Niin ja jos sillä mitään merkitystä on niin olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ohje millä itse lopulta selätin itsesäälin. Oli voittajafiilis kun eka kertaa juoksin 5km, 10km jne. Kun fyysinenen kunto kohenee niin henkinen puoli korjaantuu itsestään. Noitatohtoreista ja lääkkeistä oli vaan haittaa.
Voi kun asiat olisikin näin yksinkertaisia, ei olisi masennusta maailmassa.
Asiat ovat yksinkertaisia. Ihmiset eivät vaan suostu niitä hyväksymään. Maapallo pn täynnä lihavia ihmisiä vaikka lihominen on mahdollista vain ylensyömällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ohje millä itse lopulta selätin itsesäälin. Oli voittajafiilis kun eka kertaa juoksin 5km, 10km jne. Kun fyysinenen kunto kohenee niin henkinen puoli korjaantuu itsestään. Noitatohtoreista ja lääkkeistä oli vaan haittaa.
Voi kun asiat olisikin näin yksinkertaisia, ei olisi masennusta maailmassa.
Juu, huomaa kyllä, että kaikilla kommentoijilla ei ole mitään käsitystä masennuksesta.
Alue: Aihe vapaa
Hymyilen ja kuuntelen iloista musiikkia.
Lisäksi monia binauraleita.
Ja olen kokeillut myös naurujoogaa, toimii kyllä, jos ei ole niin masentunut, ettei siitä tule mitään.