Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vuosia kestänyt masennus
23.05.2025 |
Muistan tunteneeni jonkinlaista masennusta jo lapsena, olen ollut koko ikäni taipuvainen siihen ja se on aina kulkenut mukana vähintään taustalla. Nyt aikuisuudessa olen vuosien aikana kokenut pettymystä toisensa perään, on mm. petetyksi tulemista ja hylkäämisiä parisuhteissa, pettymyksiä, lapsettomuutta. Jos muistelen viimeistä kymmentä vuotta niin olen varmaan pääosan ajasta ollut jonkinasteisesti masentunut. Välissä on ollut hyviä aikoja, mutta putoan aina takaisin mustuuteen. Pääosan ajasta olen sillä tavalla toimintakykyinen, että käyn töissä ja elän ulospäin ns. normaalia elämää. Sisällä on kuitenkin paha olo, tyhjyys ja merkityksettömyys.
Olen käynyt kolme vuotta psykoterapiassa, kokeiltu on erilaisia lääkkeitä. Ei apua oikein mistään. Nyt olen ollut viimeisen 4kk ajan todella masentunut, tämän laukaisi pettymys rakkaudessa. Käyn töissä ja ulospäin varmaan kaikki on normaalisti, mutta sisällä on hirveä kipu. Välillä mietin, että jos elämäni tulee olemaan tällaista loppuun saakka en jaksa sitä.
Mitä tehdä jos masennus vetää aina syövereihin ja sieltä on joka kerta vaikeampi kivuta pois?
Kommentit (60)
Masennuksessa on se hyvä puoli, että tarvitsee vain muuttaa itseään ja ajatteluaan. Toisten ihmisten muuttaminen on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sieltä on mahdollista päästä ylös. Luulin että on parantumaton masennus itselläni, siis todella nuorena (alle 10v) joku vinksahti päässä ja sain ihan järjettömän eksistentiaalisen kriisin ja elämän merkityksettömyyden ja mitättömyytensä tajuaminen vei kaiken mielenkiinnon mihinkään. Monta vuotta meni vain odotellen kuolemaa erilaisilla osastoilla. Lääkkeet turruttivat jokseenkin mutta elämänhalua ei vain ollut. Tätä jatkui kunnes olin teini, sitten oli parempia kausia kunnes taas syöksyin masennukseen ja siinä olin haahuilleen vaan sumussa 25-vuotiaaksi asti... sitten alkoikin tulla jotain toivonpilkahduksia kun sain jotenkin pakotettua itseni hankkimaan apua vähänkuin viimeisen kerran. Osui kohdalle todella osaava psykiatri ja diagnosoitiin pari sairautta joita en olisi ikinä kuvitellut edes sairastavani jotka luultavasti aiheutti ison osan tästä masennuksesta ja nyt kun olen saanut niihin hoitoa alkaa vihdoin olla toivoa että elämästä voi myös nauttia. Jos mitenkään mahdollista niin yritä saada aika neurologille ja neuropsykiatrille selvityksiin voisiko masennus olla oire jostain muusta!
Päänsisäisissä hommissa pitää vain keksiä/kehittää joku pelastusköysi johon tarttua. Harvoin niillä mitään tekemistä on vaivan kanssa, kunhan pääsee hölmöistä ajatuksista eroon.
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa käynti ei auta, jos ei itse tee töitää asian eteen. Ja se on työlästä, vie energiaa. Täytyy haluta muutosta. Ilmeisesti et tee tarpeeksi itsellesi mieluisia asioita, tai elät jotenkin niin, että sisällä tuntuu pahalta. Konkreettiset muutokset kehiin. Pieniä muutoksia aluksi, kohti sitä mitä haluat. Itse se pitää ihmisen itsensä pelastaa, ei sitä kukaan muu tee. Puhun kokemuksesta.
Olen yrittänyt, tehnyt töitä asioiden eteen. En oleta kenenkään muun pelastavan, en ole ikinä olettanut. Siitä se epätoivo tuleekin, kun yrittää saada aikaan muutosta, mutta mikään ei auta vaan tulee pettymystä toisensa perään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen AD/HD-testejä. Oulussa on "Mielen sekasotku", josta itse sain apua ongelman ratkaisuun
Ei mulla ole kyllä varsinkaan lapsuudessa ollut yhtään mitään adhd:n viittaavia oireita. Olen näitä joskus tutkiskellut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ohje millä itse lopulta selätin itsesäälin. Oli voittajafiilis kun eka kertaa juoksin 5km, 10km jne. Kun fyysinenen kunto kohenee niin henkinen puoli korjaantuu itsestään. Noitatohtoreista ja lääkkeistä oli vaan haittaa.
Voi kun asiat olisikin näin yksinkertaisia, ei olisi masennusta maailmassa.
Asiat ovat yksinkertaisia. Ihmiset eivät vaan suostu niitä hyväksymään. Maapallo pn täynnä lihavia ihmisiä vaikka lihominen on mahdollista vain ylensyömällä.
No minun kohdallani asiat eivät ainakaan noin yksinkertaisia ole. Olen aina elänyt terveellisesti, ei se ole mieltäni korjannut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tule uskoon
Olen yrittänyt tätäkin. Olen yrittänyt hakea itselleni apua ja ymmärtystä erilaisista henkisistä ja hengellisistä asioista, kun totesin etteivät psykoterapia tai lääkitykset tunnu toimivan, joku niissä ei ikään kuin pääse perille saakka, koska tämä kipu tulee hyvin syvältä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tule uskoon
Olen yrittänyt tätäkin. Olen yrittänyt hakea itselleni apua ja ymmärtystä erilaisista henkisistä ja hengellisistä asioista, kun totesin etteivät psykoterapia tai lääkitykset tunnu toimivan, joku niissä ei ikään kuin pääse perille saakka, koska tämä kipu tulee hyvin syvältä. Ap
Tuol on ohjelmia, joissa entiset masentuneet kertovat uskoontulostaan. Katso vaikka sarjat vain yksi tie, kosketus, koputus
Ja on siis noissa ohjelmissa muitakin kokemuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin parikymmenen vuoden jälkeen on helpompaa, kun tiedän, että pahemman vaiheen jälkeen tulee taas parempaa. Fiilis on lähinnä taas mennään, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, suihkuun ja aamulla töihin.
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ohje millä itse lopulta selätin itsesäälin. Oli voittajafiilis kun eka kertaa juoksin 5km, 10km jne. Kun fyysinenen kunto kohenee niin henkinen puoli korjaantuu itsestään. Noitatohtoreista ja lääkkeistä oli vaan haittaa.
Niin? Tässä ketjussa puhutaankin masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylös, ulos ja lenkille. Siinä ohje millä itse lopulta selätin itsesäälin. Oli voittajafiilis kun eka kertaa juoksin 5km, 10km jne. Kun fyysinenen kunto kohenee niin henkinen puoli korjaantuu itsestään. Noitatohtoreista ja lääkkeistä oli vaan haittaa.
Itsesääli on pikkuisen eri asia kuin diagnosoitu masennus. Taas näitä, jotka neuvovat tietämättä asiasta mitään. 😡
Vierailija kirjoitti:
Hyvät ihmissuhteet ovat elämän tärkein yksittäinen masennusta ehkäisevä asia. Millaiset ne sinulla ovat?
On minulla joitain ystäviä ja omat lapsuudenperheen jäsenet. Olen vaan jo lapsesta asti tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja muita huonommaksi vähän kaikkialla. Syvien ihmissuhteiden luominen on vaikeaa enkä luota ihmisiin helposti. Nyt myös suurimmalla osalla ystävistäni on perheet ja omat piirinsä. Juhlapyhät ja välillä ihan tavalliset viikonloputkin ovat vaikeita, silloin korostuu tunne siitä ettei oikein kuulu mihinkään. Ap
Keskulteltaisiinko mieluummin neekerinkyrvistä kuin maapähkinävoista?
Masennus on mielen sumeutta: opettele näkemään valoa pimeyden keskellä. Voisitko kokeilla muuttaa ajatuksiasi, esim joka päivä löytää kiitollisuuden aiheita elämästä ja nähdä elämän positiivisesti.
Vaikka nuo parisuhde epäonnistumiset: vaihtoehtoina on vajota syvemmälle synkkyyteen jokaisen epäonnistumisen myötä tai vähitellen huomata, että asioita voi tehdä toisinkin kuin tähän asti on tehnyt.
Jotainhan noissa suhteissa, joihin olet mennyt, on ollut pielessä kun ero on tullut. Auttaisiko kunnollinen etukäteen tutustuminen henkilöön että ovatko arvot, mitä haluaa elämältä, toiveet ja odotukset kumppanilta riittävän samanlaisia, että kannattaa aloittaa suhde ja haluavatko molemmat sitoutua toisiinsa. Kyllä sen sitten tietää.
Ero on vaikea jos on mennyt seksuaaliseen suhteeseen. Toistuva tilanne ero toistuu kunnes opit minkä virheen olet tehnyt valinnassa. Vika ei ole sinussa eikä toisessa henkilössä.
Sitten keskittyä muihin asioihin niin kauan kuin toivomasi kumppani löytyy.
Masennukseen auttaa monet luonnonmukaiset keinot esim. suositellaan kalaöljykapseleita, mutta kun se masennus on mielessä niin työ on tehtävä sillä tasolla. Kirjastosta löytyy kirjoja ja katsoin myös että www. antikvaari.fi sivuilla oli kattavan näköinen valikoima kirjoja masennus hakusanalla. Sivustolla ovat kaikki Suomen antikvariaatit yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on mielen sumeutta: opettele näkemään valoa pimeyden keskellä. Voisitko kokeilla muuttaa ajatuksiasi, esim joka päivä löytää kiitollisuuden aiheita elämästä ja nähdä elämän positiivisesti.
Vaikka nuo parisuhde epäonnistumiset: vaihtoehtoina on vajota syvemmälle synkkyyteen jokaisen epäonnistumisen myötä tai vähitellen huomata, että asioita voi tehdä toisinkin kuin tähän asti on tehnyt.Jotainhan noissa suhteissa, joihin olet mennyt, on ollut pielessä kun ero on tullut. Auttaisiko kunnollinen etukäteen tutustuminen henkilöön että ovatko arvot, mitä haluaa elämältä, toiveet ja odotukset kumppanilta riittävän samanlaisia, että kannattaa aloittaa suhde ja haluavatko molemmat sitoutua toisiinsa. Kyllä sen sitten tietää.
Ero on vaikea jos on mennyt seksuaaliseen suhteeseen. Toistuva tilanne ero toistuu kunnes opit minkä virheen olet tehnyt valinnassa. Vika ei ole sinussa eikä toisessa henki
Tätä olen yrittänyt, pohtia joka päivä mistä olen kiitollinen. Tiedän kyllä mikä suhteissa on mennyt pieleen, olen paljon tehnyt työtä myös sen eteen. Ihastun äärimmäisen harvoin, joten kumppanin löytäminen on minulle todella vaikeaa. Ei tämä masennukseni ydin kuitenkaan ole siinä vaan kuten sanoin muistan olleeni jollakin tavalla masentunut jo lapsena. Nämä erilaiset pettymykset elämässä ovat sitten vain syventäneet masennusta ja toipuminen on ollut kerta kerralta vaikeampaa. Ap
Asiaa voi miettiä uudelta kannalta.
Pelkäätkö/tahdotko tulla terveeksi?
Onko masennus ainoa turvallinen olotila (jos se on ollut lapsesta saakka)
Alue: Aihe vapaa
Ei masennus ole sairaus, se on sinun luonteesi, muokkaa sitä. Se on monesti niin helppoa syyttää sairautta, kun esim. alkoholismi on vain sitä, ettei halua kontrolloida itseään yhtään.