Hu huu HELMIKSET 2004

Meidän 3v neiti on yksivuotiaan tytön isosisko. Kotihoidossa ovat molemmat, emmekä ole ehtineet minneen kerhoihinkaan. Rakennamme juuri taloa, joka valmistunee tuossa huhti-toukokuussa. Meidän isi on siis päivät töissä ja illat raksalla, eli kolmisin vietämme kaikki päivät, viikot ja kuukaudet. Mun äiti on onneksi ollut täällä jonkin verran hoitamassa tyttöjä niin minäkin olen päässyt raksalle. Mutta ihanasti on mennyt aika lasten kanssa kotona, ei ole pätkääkään kaduttanut että tässä vaiheessa elämää rakennetaan. Isikin tulee joka ilta kotiin sen verran ajoissa, että näkee lapsemme hereillä edes jonkin aikaa, se on ollut ehtona rakentamiselle koko ajan.



Kolmivuotiaamme on kehittynyt normaalisti kaikin puolin. Puhetta ja laulua tulee aamusta iltaan. Myös jo muutaman viikon ikäsenä esiintullut varauksellisuus on helpottanut huomattavasti iän myötä. Nyt jo vastailee tuntemattomien kysymyksiin ja menee vieraiden (sukulaiset, ystävät) syliinkin. Pikkusisko on ihan eri maata, ei vierasta yhtään ja on paljon pelottomampi, joten tämäkin on varmasti rohkaissut esikoistamme. Me ulkoillaan ja piirrellään paljon ja tyttöjen leikit keskenään sujuvat jo tosi hyvin. Pari kertaa on isosisko tehnyt jotain jekkujaan kuten pessyt pikkusiskon tukan tuttipullossa olleella maidolla tms, mutta mitään pahaa ei ole koskaa tehnyt. Ei siis ole ollut yhtään mustasukkainen siskostaan.



Eipä tänne ihmeellisempää siis kuulu. Minä toivoisin kovasti kolmatta lasta, olen toivonut jo vuoden, mutta mies haluaa ensin rakentaa tuon talon ja sitten keskittyä mahdolliseen kolmosen yrittämiseen. Sanoi, että ehkä ensi vuonna voisi olla ajankohtainen.. Eli eipä auta kun odotella..



Mä olen ilmoittanut palaavani töihin syyskuussa, jolloin tytöt on 3½v ja 1½v mutta jo nyt ahdistaa ajatuskin tyttöjen hoitoon viemisestä :( Mielessä on kyllä käynyt alanvaihto, joten oppisopimuskoulutus olisi ehkä mahdollinen vaihtoehto.. Katsellaan nyt miten käy. Kesällä ajattelin käydä asioita enempi miettimään kun ollaan saatu talo ja piha kuntoon. Ehkäpä palaan vielä vanhaan työhöni josta jään sitten vielä kerran äitiyslomalle.. Kaikki vaihtoehdot ovat siis vielä käytettävissä ja avoinna.



Olisi kiva kuulla myös muiden helmiksien kuulumisia! Ainiin, tyttömme 3v mitat olivat 98,5cm ja 14,6kg eli pitkä ja hoikka tyttö on edelleen. Minkäskokoisia muut helmikset ovat?

Hei,

Minä olen kirjoitellut erittäin laiskasti, mutta tässä kuitenkin päivitykset viimeisestä vuodesta. Vaikea on kuitenkin muistaa mitä on milloinkin opittu, koska nyt vanhat taidot vaan tuntuvat kehittyvän ja dramaattisesti uutta opitaan enää kovin harvoin verrattuna kahteen ekaan vuoteen.

Kolme-vuotisneuvolassa pituutta oli 94 cm ja painoa noin 12 Kg. Pituus taitaa mennä siinä keskikäyrässä, mutta paino miinuksella. Näin on ollut koko neidin elämän, joten nyt päästään jo neuvolasta ulos ilman " olis kyllä hyvä lisätä ruokaöljyä ruokaan" -puheita. Kaikki vaaditut testit neuvolassa onnistui, joten taidoissa mennään siinä missä pitääkin. Puhe on ollut hyvää ja ymmärrettävää 1,5 vuotiaasta saakka. Nyt kirjaimista R on enää hieman hukassa ja aikamuodot ja sanojen taivutukset hakevat tietysti vielä paikkaansa.

Neiti on kova katselemaan/luetuttamaan kirjoja. Tämän hetken suosikit ovat: Pupu Tupuna, Aino-kirjat ja Miina ja Manu. Nyt on alkanut kiinnostumaan pelaamisesta ja yksinkertaiset noppapelit ja muistipelit alkavat sujua. Palapelit, Vauva-nuken hoitominen ja my little ponyt ovat myös suuressa suosiossa. Meidän huushollissa asuu kyllä todellinen keimaileva pikku-neiti ja iskän oma prinsessa. " Katso iskä miten ihana hame" , " Kylläpä minä olen kaunis" , ovat meillä vakio lausahduksia. Mutta onhan se hyvä, että on itsetunto kohdallaan. Isin tyttö hän on ollut ihan pienestä, joten minä taidan meillä saada huomiosta vain 49%....... mutta koska huomiota meidän ainokaisella riittää tuo 49% on aivan tarpeeksi ;)

Minä palasin töihin tytön ollessa noin 10 kk, joten hoito ruljanssi on meillä jo totuttua arki päivää. Kesän jälkeen hän siirtyy ryhmiksestä päiväkotiin. Silloin joutuu jättämään tutut hoitajat ja kaverit, sillä me muutimme viime syksynä ja uusi päiväkoti on sitten uuden kodin vierestä. Neiti viihtyy hoidossa erinomaisesti ja on löytänyt sieltä hyviä kavereita itselleen. Tämä on minusta ollut mahtavaa, sillä kotona joutuu olemaan ilman lapsiseuraa, vaikka onkin vauvaa alkanut pikku hiljaa meille kyselemään. No toiveissa on vanhemmillakin, mutta vielä ei ainakaan kakkosta ole kuulunut.

No sitten niitä opittuja taitoja. Pyörällä ajamista harjoiteltiin jo viime vuonna ja syksyllä alkoi sujua apupyörien kanssa. Suksilla pääsi talvella eteen päin, mutta luistelun kokeilu ei ollut menetyksekästä. Lasten lauluja osaa jo paljon ja on innokas rokkaaja fröbelin tahtiin. Nyt on vihdoin myös oppinut pukemaan kaikki vaatteensa itse, mutta semmosta viivyttelemistähän se aina on, jollei olla menossa jonnekkin super kivaan paikkaan.

Luonteeltaan tyttö on edelleen hieman varauksellinen vieraita aikuisia kohtaan, mutta kun vierastus loppuu hänestä saa ikuisen ystävän. Tällä hetkellä ei ole menossa uhmakautta, joten kotona on melko rauhallista. Tosin muutenkaan uhmat eivät ole meitä kovin voimakkaasti häirinneet. Asioista etukäteen kertomalla/selittämällä miksi ja melko tiukoilla säännöillä asiat sujuvat mallikkaasti eteenpäin, vaikka itsepäisyyttä luonteesta löytyy.

Näin siis meille mennään kohti ensimmäistä kesää omakotitalossa ;)

-Kössi-