Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa vai oliko muiden kotona tiukka kuri keittiössä, että aina piti kysyä lupaa saiko ottaa jääkaapista ruokaa tai leipää ym?
22.05.2025 |
Mun pikkusiskohan reagoi tähän siten, että oli aina ruoka-aikaan poissa kotoa ja söi kavereiden luona. Minä sitten tyydyin kohtalooni ja voin sanoa, että välillä söin vain vähän ja toisinaan kun äidin silmä vältti ahmin paljon.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään saanu ottaa. Meillä oli ruoka ajat ja muulloin ei. Ja mä oon oppinu syömään säännöllisesti, enkä oo lihonut. Ikää jo 50.
Tietysti sai ottaa! Meillä oli ruoka-ajat mutta välipalaa sai syödä.
55v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään saanu ottaa. Meillä oli ruoka ajat ja muulloin ei. Ja mä oon oppinu syömään säännöllisesti, enkä oo lihonut. Ikää jo 50.
Tietysti sai ottaa! Meillä oli ruoka-ajat mutta välipalaa sai syödä.
55v.
Myös meillä sai ottaa. Edelleen yli 50.v olen erittäin urheilullinen ja hoikka. Jaksan asioita kun osaan kuunnella kehoni nälkä viestejä. Moni ei osaa, johtuen juuri sairaasta kontrollista tai huonosta ruoka kasvatuksesta.
Nyt ei eletä 1800- lukua. Tiedoksi aloittajalle.
Hedelmiä sai syödä vain yhden päivässä. Leipää sai ottaa kysymättä mutta vain yhtä päällystettä päälle. N58
Apua. Meillä sai ja kaveritkin sai ottaa. Ihan mitä halusi. Ehkei nyt täytekakkua saanut ottaa kuvun alta, jos se oli vielä aloittamaton ja odotti juhlia. Se nyt oli tervettä järkeäkin jo lapselle. Muuten oli vapaata. Ja kaupassa oli tili, johon sai hakea haluamiaan asioita. Ostin karkkia, yläasteiässä hiusväriä jne.
Ei meillä oltu ruokanuukia tai itsekään en ole. Lasten kaverit on kyllä saaneet syödä, jos ruokaa on ylimääräistä tai ottaa oman kanssa yhdessä voikkareita. En mä voi käsittää, että mun talous kaatuisi siihen, että joskus vieras lapsi syö pihvin ja pari perunaa tai syö kaksi voikkaria. Koiran ruuatkin on kuussa joku 30 Euroa, eikä vieraisiin lapsiin enempää mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei omin avuin saanut kaapista ottaa kuin leipää ja levitettä välipalaksi koulun jälkeen, usein leipäkin oli kyllä loppu.
Kaikki muu tuli tiukkaan annosteltuna.
Teini-iässä sairastuin syömishäiriöön.
Sai jääkaapista ottaa, mutta äidin leipomia keksejä ei. Ne oli vieraita varten. Tämä 70-lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina saanut syödä kaikkea lapsuuden kodissani ja niin myös omassa kodissani. Kaikki ruoka, mitä jääkaapissa ja kaapeissa on, on tarkoitettu syötäväksi. Jos ostan jotain, mitä ei saa syödä, esim. vierasvara, ilmoitan siitä erikseen.
Meilläkin jääkappia vahdittiin kuin kansalliaarretta. Samoin leipälaatikkoa. Erään kaverin luona sai ottaa itse ja kävin siellä sitten ahmimassa voileipiä,keksiä ja kaakaota. Kerran saunassa äiti tökkäsi mahaani ja kysyi "missäs oot porsastellut kun mahas pullottaa".
Ei varmaan tarvitse sanoa,millainen ahmiminen alkoi kun muutin pois kotoa! Kävin yölläkin syömässä siitä ilosta,että saatoin tehdä niin. Parikymppisenä olin jo huomattavan ylipainoinen.
Omat lapset saa ottaa ruokaa lupia kyselemättä. Paitsi mummolassa. Hirveä huuto alkoi yhdesttä banaanista, eikä sen jälkee lapset pitkään aikaan olleetkaan siellä hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei omin avuin saanut kaapista ottaa kuin leipää ja levitettä välipalaksi koulun jälkeen, usein leipäkin oli kyllä loppu.
Kaikki muu tuli tiukkaan annosteltuna.
Teini-iässä sairastuin syömishäiriöön.
Se ei siitä ruokakurista ole johtunut, syömishäiriö vaan koska on kontrolloitu myös seksuaalisuutta joko tietoisesti tai tiedostamatta, ainahan vanhemmat joutuu katsomaan perään, mutta riippuu lapsen persoonallisuudesta miten pääsee sen yli jotta alkaisi itsenäistyä, jolloin sitä yrittää ratkaista syömisestä kieltäytymällä vaikka pitäisi tunnetasolla potkia vastaan.
Ihan hurjalta tuntuu lukea joidenkin perheiden tiukoista säännöistä! Säännölliset ruoka-ajat toki hyvä asia, mutta tiukka säännöstely sen ulkopuolella on melko hyvä lähtökohta erilaisille syömishäiriöille.
Vaikea uskoa, että noin kontrolloivilla vanhemmilla olisi erityisen lämpimät, läheiset ja keskustelevat välit omiin lapsiinsa. Silloin ei tarvittaisi mitään kieltoja tai sääntöjä, koska olisi kaikinpuolinen ymmärrys muita ihmisiä sekä heidän tarpeitaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin jääkappia vahdittiin kuin kansalliaarretta. Samoin leipälaatikkoa. Erään kaverin luona sai ottaa itse ja kävin siellä sitten ahmimassa voileipiä,keksiä ja kaakaota. Kerran saunassa äiti tökkäsi mahaani ja kysyi "missäs oot porsastellut kun mahas pullottaa".
Ei varmaan tarvitse sanoa,millainen ahmiminen alkoi kun muutin pois kotoa! Kävin yölläkin syömässä siitä ilosta,että saatoin tehdä niin. Parikymppisenä olin jo huomattavan ylipainoinen.
Omat lapset saa ottaa ruokaa lupia kyselemättä. Paitsi mummolassa. Hirveä huuto alkoi yhdesttä banaanista, eikä sen jälkee lapset pitkään aikaan olleetkaan siellä hoidossa.
Mulla on vähän sama. Olin alipainoinen koko nuoruuden. Kun pääsin omaan kämppään niin paino alkoi nousta kun sai syödä vapaasti. Ahminta jäi päälle. Tosin paino nousi melko hitaasti. Nyt 50+ vuotiaana 13kg yli ihannepainon, pahimmillaan olin 23kg ylipainoinen. Edelleenkään en voi ostaa esim. sipsejä oikeastaan koskaan. Jos ostan niin ahmin koko pussin kerralla enkä pysty sitä rajoittamaan. Ainoa keino on jättää herkut ostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hurjalta tuntuu lukea joidenkin perheiden tiukoista säännöistä! Säännölliset ruoka-ajat toki hyvä asia, mutta tiukka säännöstely sen ulkopuolella on melko hyvä lähtökohta erilaisille syömishäiriöille.
Vaikea uskoa, että noin kontrolloivilla vanhemmilla olisi erityisen lämpimät, läheiset ja keskustelevat välit omiin lapsiinsa. Silloin ei tarvittaisi mitään kieltoja tai sääntöjä, koska olisi kaikinpuolinen ymmärrys muita ihmisiä sekä heidän tarpeitaan kohtaan.
No ei niitä välejä käytännössä ollutkaan ainakaan meillä. Kun kotoa lähdin, niin kävin siellä vain kerran ja silloinkin kun äiti oli kuolinvuoteellaan syövän kourissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei omin avuin saanut kaapista ottaa kuin leipää ja levitettä välipalaksi koulun jälkeen, usein leipäkin oli kyllä loppu.
Kaikki muu tuli tiukkaan annosteltuna.
Teini-iässä sairastuin syömishäiriöön.
Se ei siitä ruokakurista ole johtunut, syömishäiriö vaan koska on kontrolloitu myös seksuaalisuutta joko tietoisesti tai tiedostamatta, ainahan vanhemmat joutuu katsomaan perään, mutta riippuu lapsen persoonallisuudesta miten pääsee sen yli jotta alkaisi itsenäistyä, jolloin sitä yrittää ratkaista syömisestä kieltäytymällä vaikka pitäisi tunnetasolla potkia vastaan.
Kyllä siinä koko elämä oli tiukasti kontrolloitua. Ei seksuaalisuus ole mikään kovin vahva voima, kun pula on vanhempien rakkaudesta ja perustarpeista, vaikka rahaa olisi ollut roppakaupalla.
Kaverin perheessä oli tämmönen kielto. Yllättäen kaikista lapsista tuli aikuisina sairaalloisen ylipainoisia kun ei ollut vanhemmat rajoittamassa syömistä. Syy oli tietysti 90-luvun lama ja rahapula mutta eikai lapsiperheessä voi mitenkään normi ruoka loppua? Lapsilisällä saa noin 40 pussia ruisleipää kuukautta kohti per lapsi.
Aika jännä juttu, en muista yhtään hetkeä, että olisin jääkaapille mennyt lapsuudenkodissa itse. Menikö vai en? Meillä oli tiukat ruoka-ajat, mutta isältä saattoi saada herkkuja (karkit, suklaa, possumunkit) silloin tällöin. Puutetta ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Sairasta.
Miten niin. Joku vastaa ruokataloudesta, mitä jos kaikki sitten napsii mitä mielii. Jonkun osion voi varata sitä varten ja väipalaksi, mutta muuten ei.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä oli tämmönen kielto. Yllättäen kaikista lapsista tuli aikuisina sairaalloisen ylipainoisia kun ei ollut vanhemmat rajoittamassa syömistä. Syy oli tietysti 90-luvun lama ja rahapula mutta eikai lapsiperheessä voi mitenkään normi ruoka loppua? Lapsilisällä saa noin 40 pussia ruisleipää kuukautta kohti per lapsi.
90 luvun lamassa ruokin 50 markalla per päivä 5 henkeä. Sillä sai esim sellaisen pienen pyöreän pyrexvuoallisen makaronilaatikkoa päivälliseksi aamu- ja iltapalan (siivu leipää, sen päälle voita ja lasi maitoa tai kaakaota 2x päivässä) lisäksi. Arkena lapset söivät onneksi koulussa ja tarhassa, sunnuntaisin kävimme mun vanhemmilla syömässä paremmin.
Ei se ollut mikään sääntö vaan elämää. Kun kaikki näkivät miten vähän ruokaa oli ei kukaan mennyt ottamaan kaapista mitään kysymättä
Ei ollut ylipainoa silloin eikä nyt kenelläkään.
Kukaan ei elä pelkällä ruisleivällä ja lapdilisistä ostettiin myös vaatteet yms
Koulusta kotiin saavuttua oli aamuinen kaurapuuron jämä kattilassa hellalla mihin se oli aamulla jäänyt.
Sai syödä ihan vapaasti sitä.
Joskus oli makkarakeittoa 5 litran kattila pöydässä jäähtymässä ja lappu, keittoa kattilassa syökää ja tehkää läksyt.
No ei tietenkään saanu ottaa. Meillä oli ruoka ajat ja muulloin ei. Ja mä oon oppinu syömään säännöllisesti, enkä oo lihonut. Ikää jo 50.