Olenko ainoa vai oliko muiden kotona tiukka kuri keittiössä, että aina piti kysyä lupaa saiko ottaa jääkaapista ruokaa tai leipää ym?

No ei tarvinnut kysyä mutta käytännössä sieltä otettiin jugurttia, viiliä, maitoa, tai leipää. Ei siellä mitään suurta valikoimaa ollut.

Ei tarvinnut kysyä lupaa.

Kaverienkin kotona jos oli, niin otettiin itsenäisesti välipalaa tai ruokaa kaapista, kun vanhemmat ei olleet kotona.

Outo tapa teillä. Aiheuttaa helposti syömisen kanssa ongelmia.

Ainoa, missä ei saanut ottaa vapaasti ruokaa oli toinen mummo (olin yökylässä lapsena useamman yön). Ruokaa sai ruuhka-aikana ja muuten nälkään sai syödä riisikakkuja, ei muuta. Toisella mummolla sai ruokaa/leipää, kun pyysi, jos ei juuri silloin kysynyt/tarjonnut, mitä teki kyllä usein.

Meillä ei tarvinnut, eikä kannattanut kysyä. Meillä ei ollut jääkaapissa kuin valo. Tai oli siellä viinimarjamehua, mutta sitä ei saanut ottaa.

Jos siellä oli jotain erikoisempaa kuten leipomuksia, niin kyllä niistä tajuttiin me lapset itse kysyä, saako niitä syödä vai ovatko jotakin tilaisuutta varten. Muutoin sai kyllä syödä, mitä löysi. 

Sairasta.

Tavallaan. Oli käytäntö, että ruoka-aikana syödään eikä kaapeilla käydä omin luvin ainakaan mitään isompaa hakemassa. Aamupalat söin omaan tahtiin, samaten välipalat koulun jälkeen, mutta nekin niistä ruoista, jotka tiesin olevan sitä varten ostettu. Arkipäivisin oli illalla yhteinen ruoka-aika ja iltapala, viikonloppuna myös päiväkahvi. Ei ollut mahdollista, että lapset olisivat huidelleet ruoka-aikoina missä sattuu tai syöneet jossain kavereillaan. Eri asia oli, jos kaverin kotona tahdottiin tarjota vieraanvaraisuudesta jotain pientä tai jos sinne oli menty sovitusti vaikka yökylään.

Siis eikö ruoka-aikaankaan saanut ruokaa ilman lupaa, pitikö jokainen suupalakin kysyä?

Ei meillä lapset saaneet mennä omin luvin jääkaapille kuin ainoastaan koulun jälkeen, kun aikuisia ei ollut kotona. Kavereille ei saanut antaa mitään, mutta se oli helppo, meillä kun kaverit ei saaneet tulla sisälle. Vanhemmat suuttui siitäkin, jos joku tuli meidän pihalle.

Ylimääräisiä herkkuja ei saanut syödä miten huvitti, eikä leipää esimerkiksi jos oli juuri ruoka tulossa piakkoin.

Varmaan ihan perusteltua.

Meillä on aina kysytty, ensin lapset ja nyt lastenlapset.

Eikä mieskään ota vuoasta esim lihapullia, suolaista piirakkaa tms aterian ulkopuolella kysymättä. Ruokaa saattaa olla jäänyt juuri sen verran että riittää seuraavalle päivälle ja jos joku napsii ohi joudun tekemään uuden ruuan. 

Ihan vaan kohteliasta kysyä, ei nälässä tarvitse kuitenkaan olla. 

Meillä sai mennä ihan kysymättä jääkaapista ottamaan syötävää. Erittäin vapaata oli. Tietenkään juuri ennen pääaterioita emme syöneet mitään, sen me lapset nyt tajusimme itsekin. Ei tullut tästä asiasta riitaa, ruokaa riitti.

Ei mun omassa kodissa ainakaan, siis ei lapsuusajan, eikä nyt omassa kodissa. 

Asuin ketran vähön aikaa perheessä, jossa tosiaan oli noin. Vähännnäpistin sitten sipsiä ja keksejä kun olivat pois. Yritin laittaa paketin samalla tavalla kiinni ja ottaa vaan sen verran etteivät huomaa. Huomasivat ne. Tuli kyselyjä. 

Meillä oli säännölliset ruoka-ajat läpi lapsuuden ja tietysti sai syödä leipää nälkäänsä muulloinkin, mutta aineenvaihdunta tottui niihin ruoka-aikoihin niin hyvin ettei tällaista tarvetta tullut. Sokeria ei syöty kuin karkkipäivänä, joten verensokeri pysyi tasaisena eikä addiktiota päässyt muodostumaan. Painoindeksi alipainon rajalla yli parikymppiseksi, mutta mitään ongelmia, anoreksiaa tai terveyshaittoja ei ollut. Menkat ajallaan ja jaksaminen ihan normaalia, olin hyvä liikunnassakin ja niin edelleen.

Nyt kolmekymppisillä yhden lapsen synnyttäneenä, paino edelleen normaali, ei syömishäiriöitä, jne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina kysytty, ensin lapset ja nyt lastenlapset.

Eikä mieskään ota vuoasta esim lihapullia, suolaista piirakkaa tms aterian ulkopuolella kysymättä. Ruokaa saattaa olla jäänyt juuri sen verran että riittää seuraavalle päivälle ja jos joku napsii ohi joudun tekemään uuden ruuan. 

Ihan vaan kohteliasta kysyä, ei nälässä tarvitse kuitenkaan olla. 

Eikö se olisi helppo sanoa, että älä ota tuota, se on huomisen lounaalle?

Ei saanut syödä ilman lupaa, jotain leipää ja sellaista sai ottaa mutta ei puhettakaan että olisi jogurttia tai herkkuja saanut ottaa. Ei meillä ollut koskaan edes mitään leikkelettä. Meillä oli ylipäätään kova kuri. Äiti oli yksinhuoltaja ja isään ei saanut olla missään yhteydessä. Yläasteellakin piti mennä yhdeksältä nukkumaan ja kylässä sai olla max 2 tuntia. Meidät alistettiin jo lapsena, jos olisin vastustellut tai tehnyt jotain väärin niin varmasti olisi tullut piiskaa. Ja sitähän pelkäsin kuollakseni. Sanomattakin selvää mutta olin ihan huuli pyöreänä miten vapaasti kavereiden luona sai olla. Ne ihmetteli miksi mun piti siivota yksin koko asunto tai aina tiskata tiskit. En mä sitä niille kehdannut kertoa millaisessa helvetissä elin.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että musta tuli aikuisena kympin opiskelija ja menestynyt työelämässä. Burn outteja on ollut useita. Sosiaalisten tilanteiden pelko on säilynyt mutta jotenkin selviän. Jos vaimoni ei olisi tehnyt aloitetta seurusteluun, niin olisin varmasti yksin. Vieraita naisia pelkään vieläkin, enpähän ainakaan petä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina kysytty, ensin lapset ja nyt lastenlapset.

Eikä mieskään ota vuoasta esim lihapullia, suolaista piirakkaa tms aterian ulkopuolella kysymättä. Ruokaa saattaa olla jäänyt juuri sen verran että riittää seuraavalle päivälle ja jos joku napsii ohi joudun tekemään uuden ruuan. 

Ihan vaan kohteliasta kysyä, ei nälässä tarvitse kuitenkaan olla. 

Jeps, se joka ne ruokajutut organisoi, täytyy pystyä hoitamaan sitä asiaa ilman että joku porsaslauma rikkoo koko ajan kaiken.

Tiedän perheitä, missä välipalat olivat sokeroituja maitovanukkaita ja ruoka-ajat satunnaisia, ja ylipainoisiahan ne kaikki lapset olivat. Toki sitä lapsena vähän murjotti, että miksei meillä ole tällaista, mutta näin aikuisempana ymmärrän ja arvostan, että on saanut järkevän ruokasuhteen ja oppinut syömään oikeaa ruokaa, eikä mitään teollisuusmoskaa. Koko ajan kaikki hivenainemittauksetkin huipussaan kun syö oikeaa ruokaa.

Kaverin kotona oli aina määräpalat kaikkea ja perunoitakin keitetty tasan kaksi henkeä kohti, vaikka enemmänkin olisi voinut maistua. 

Lisäksi kaverin äiti valitti aina peilin edessä, että on lihava. Todellisuudessa hän oli laiha kuin nälkävuosi. 

 

Olen kotoisin maatilalta missä kävi kesäisin ulkopuolisia satunnaisesti kausitöissä. Heille tarjottiin päivällä ruoka ja myös heillä oli lupa käydä jääkaapilla vapaasti. Kaikki kävivät, myös lapset kavereineen.

Meillä ei ollut jääkaappia. Kaikki pilaantuvat ruuat säilytettiin kellarissa, sinne ei saanut mennä (jyrkät portaat ja huono valaistus), äiti yleensä haki sieltä ruuat ruoka-aikaan, jos ei laittanut uutta ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut syödä ilman lupaa, jotain leipää ja sellaista sai ottaa mutta ei puhettakaan että olisi jogurttia tai herkkuja saanut ottaa. Ei meillä ollut koskaan edes mitään leikkelettä. Meillä oli ylipäätään kova kuri. Äiti oli yksinhuoltaja ja isään ei saanut olla missään yhteydessä. Yläasteellakin piti mennä yhdeksältä nukkumaan ja kylässä sai olla max 2 tuntia. Meidät alistettiin jo lapsena, jos olisin vastustellut tai tehnyt jotain väärin niin varmasti olisi tullut piiskaa. Ja sitähän pelkäsin kuollakseni. Sanomattakin selvää mutta olin ihan huuli pyöreänä miten vapaasti kavereiden luona sai olla. Ne ihmetteli miksi mun piti siivota yksin koko asunto tai aina tiskata tiskit. En mä sitä niille kehdannut kertoa millaisessa helvetissä elin.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että musta tuli aikuisena kympin opiskelija ja menestynyt työelämässä. Burn outteja on ollut useita. Sosiaalisten tilanteiden pelko on säilynyt mutta jotenkin s

Minäkin ajatteli näin joskus. Mutta kun on nähnyt millaista se leväperäinen elämä tosiasiassa on - siis miten vaikeaa on suoriutua ja miten tunteellista ja itsekuritonta on leväperäisesti kasvatetun elämä, niin en kadehdi enää. Elämä on itselle ennemminkin "smooth sailing". Joskus on tullut herkuteltuakin aikuisiällä pitkiäkin jaksoja ja kerättyä muutamia kiloja, mutta dieettaaminenkin on jopa helppoa. Ruokavalioiden kokeilu ja addiktiivisisita päihteistä luopuminen on helppoa. Kaikki on helppoa. Sitä se korkea itsekuri teettää.