Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jätin viimein avomieheni
22.05.2025 |
Tyhjiä lupauksia, täyttä aloitekyvyttömyyttä, ei osannut eikä halunnut hakea apua, ei halua elämässä mitään muuta kuin nostella tukia ja tehdä pienen pätkän jotain hanttihommia silloin tällöin.
Ei siksi että olisi laiska vaan koska on nepsyongelmia, ihan diagnosoituja mutta ei vain halua mitään tukitoimia tai apua, edes läheisiltä saati ammattilaisilta. Tämä vaikuttaa jopa intiimielämään (jota ei ole ollut helmikuun jälkeen ollenkaan......) ja perusjuttuihin kuten kaupassakäynti ja peseytyminen. Yritin vuosien ajan mutta alan olla siinä iässä että esimerkiksi lapset pitää tehdä viim. kolmen vuoden sisällä jos niitä haluaa ja vaikka mies haluaa lapsia jopa enemmän kuin minä, ei hän tule koskaan olemaan läsnäoleva isä kun nytkin pakenee pelaamaan tai lukemaan tai salille heti kun kuormittuu. Hänessä oli ja on paljon hyviäkin puolia, mutta viimeiset puoli vuotta olen yrittänyt vain käydä erokeskustelua, turhaan.
Eilen yritin jättää hänet mutta hän vain hoki että höpsistä tässä mitään erota. Tänään oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jätin hänet ja kerroin että oma kämppä on katsottuna ja minä ja koira muutetaan kesällä pois.
Kiitos kun luit. Surullinen ja tyhjä olo, mutta myös helpottunut. En tiedä haluanko enää miestä ollenkaan, lastenhankintakin tuntuisi pienemmältä riskiltä "yksin", mutta toisaalta uskon vakaasti että lapsella olisi hyvä olla osallistuva ja lapsia halunnut isä elämässä. Saa nähdä mitä elämä tuo. Tätä en kuitenkaan enää kestänyt.
N31
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Älä sentään nepsymiehen perusteella päättele, että ei miestä enää koskaan. Kokeile vaikka jotain persoonallisuushäiriöistä seuraavaksi.
Naurahdin :D
Pers. häiriöisestä (saanut sittemmin ihan diagnoosin!) poikkiksesta on jo nuoruusvuosilta kokemusta, että jospa ei nyt enää sellaista. Ainakaan jos homma ei ole käsitelty ja hallinnassa ja riippuu pershäröstä.
Ei tuossa, noh, nyt tuoreesti ex-miehessäkään sellaista vikaa ole sen itse nepsyyden osalta, ettenkö voisi hyväksyä ja tukea. Vika ja ongelma oli ja on, että on sekä ADHD että assi, että hyvin yhteiskuntakriittinen mitä tavallaan itsekin olen, mutta hän lähinnä raivoaa aiheesta sen sijaan että hyväksyisi että tällaista tämä nyt on ja koittaisi tehdä elämästään hyvää.
Ei hän ole mitenkään kelvoton ihminen ja jos asiat ei olisi niin pahassa solmussa tunnetasolla niin haluaisin varmasti olla väleissä jatkossa. Mies on myös ihan terveen nirso eikä varmaan haikaile tähän ketä tahansa naista, en usko että kaipaa seuraa yleensäkään ja tiedän että hän ottaa eron ikävä kyllä todella raskaasti. Noita jumituksiaan lukuunottamatta on myös ihan osaava tyyppi, että ei kyllä kylvä sotkua ympärilleen, osaa tehdä kotityöt, ei koskaan ilkeile, kuuntelee ja yrittää parhaansa. Eri asia jaksaako välillä viikkoihin esim. peseytyä jos toipuu jostain työpätkästä.. Hän varmaan realistisesti kuuluisi sairaseläkkeelle tai jos voisi saada jonkun rennohkon suorittavan vakityön.. mutta kukapa normokaan niitä nykyään saa, en minä ainakaan, stressaavaa pätkätyötä ja säätämistä, suhteita pitää osata luoda.
Mies on kovassa kunnossa fyysisesti ja yksi erikoismielenkiinnonkohteista on treenaaminen, on myös varsin älykäs, vaikka sosiaalisesti melkoinen mölli, että kyllä tässä jää joitain juttuja ikäväkin.
En tosiaan meinannut Tinderiä laittaa tulille, enkä katsella 40+ miehiä, kyllä mies saisi olla max. omaa ikää jos lapsia olisi suunnitelmissa, jo ihan riskien minimoimiseksi. Itseasiassa en osaisi edes käyttää Tinderiä.
Varmaan suunnitelmissa vaan itkeä nämä itkut ja totutella uudelle paikkakunnalle ja uuteen työpaikkaan ja ihmetellä sitten, että mitä. Varsinkin kun panostin tähän ihan kaikkeni ja olin vielä viime vuoden lopulla varma, että tässä sitä ollaan ja kaikki kyllä selviää niin takki on melko tyhjä.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehelle löytyy joku joka ymmärtää enemmän hänen tilannetta. Ja sä löydät jonkun joka sopii sulle ja sun elämäntyyliin. Ellei siis ole sinkkuna vaan. On naisissakin erilaisia ettei ole valtavirtaihmisiä, ei ole jotenkin miehillä vain.
Noinkohan yksikään nainen mitään aloitekyvytöntä työtöntä kovin pitkään katselee, vaikka nainen itse olisi samanlainen. Kyllä naiset pystyvät paremman valitsemaan riippumatta millainen itse on.
Kyllä minä nepsynä ymmärtäisin hänen haasteensa ja katselisin jos on ihana luonne, mutta mitään lapsia en ole hankkimassa :D outoa, että mies haluaa niitä tuossa tilanteessa.
Olen itsekin eronnut samanlaisessa tilanteessa, roolien ollessa toistepäin. Mies auttoi minua paljon ja oli todella ihana, mutta energiatasot olivat todella erilaiset kun itse yritän vain selviytyä ja mies haluaa mennä ja tehdä. Seksiäkään en enää halunnut, joten ei auttanut kun vapauttaa hyvä mies luontoon :/
Alue: Aihe vapaa
No aivan varmasti paremmin menee ap:lla yksin kuin exänsä seurassa.