Lue keskustelun säännöt.
Onko päiväkoti oikeasti niin kamala paikka lapselle?
20.05.2025 |
Viikoittain täällä joku vanhempi tai vaka-ammattilainen marisee, että miksi vanhemmat tuovat lapsia hoitoon ja minkä ikäisenä saa/ei saa viedä ja mikä kaikki on pielessä.
Meneekö ne lapset nyt oikeasti pilalle siellä päivähoidossa?
Kommentit (92)
Kyllä. Lapsi aistii energiat helpommin kuin aikuinen tai jos tarhatäti elää negaatioissa. Tai jos lapsia syyllistetään että kun et syönyt ruokaa tai sitä tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mene vaikka kotiäidit ja lapsenhoitajat niitä kuvaavatkin jonain helvetin esipiirinä. Oma lapseni oli päiväkodissa 2,5 -> koulun alku ja hyvin meni.
Lapsi meni mielellään ja oppi ja koki valtavasti kivoja uusia asioita.
Etkö itse osannut niitä valtavan kivoja asioita? Et halunnu uuden oivalluksia ja ilon hetkiä jakaa?
Miksi hankit lapsen, jos heti alusta yhteiskunnan rattaisiin? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mene vaikka kotiäidit ja lapsenhoitajat niitä kuvaavatkin jonain helvetin esipiirinä. Oma lapseni oli päiväkodissa 2,5 -> koulun alku ja hyvin meni.
Lapsi meni mielellään ja oppi ja koki valtavasti kivoja uusia asioita.
Etkö itse osannut niitä valtavan kivoja asioita? Et halunnu uuden oivalluksia ja ilon hetkiä jakaa?
Miksi hankit lapsen, jos heti alusta yhteiskunnan rattaisiin? Miksi?
Minä olen lapsen elämässä läsnä vielä varmasti ehkä vuosikymmeniä. Ehdin opettaa hänelle paljon asioita ja näyttää maailmaa. Se, että joku muu häntä opettaa työaikani aikana ei ole ssiitä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä Tanskassa vain 0,8% 0-5- vuotiaista lapsista on kotihoidossa. Keskimäärin lapset aloittavat päiväkodissa 10,7 kk iässä. 1-vuotiaista on yli 60% päiväkodissa ja lisäksi 20% yksityisessä päivähoidossa. Hyvin näyttää tämä malli toimivan.
Tanskassa on erittäin paljon perhepäivähoitoa. Sekä julkista (dagpleje) että yksityistä (privat pasningsordning). Taaperot ovat yleensä perhepäivähoidossa.
En sanoisi erittäin paljonI, valtaosa 1-vuotiasta on vuggestuessa (päiväkoti), ihan on virallinen tilasto tuo, jonka mukaan 1-vuotiaista 60% on päiväkodissa ja 20% perhepäivähoidossa joko julkisella tai yksityisessä.
Eihän täällä ole edes kunnon leikkipuistoja, johon perhepäivähoitajat voisivat mennä, ennekuin päiväkodit menevät kiinni ja niiden pihat ovat julkisessa käytössä.
Oman lapsen ryhmä oli yhtenä vuonna 15 lasta, toisena 13 lasta, eskarissa taisi olla 11 lasta. On minusta kummallista, jos kaksi aikuista paikalla ei pärjäisi. Varsinkin kun talossa on muualla valtava määrä aikuisia. Kyllä ne palaverissakin olevat tulevat sieltä takaisin ja vessassa kävijät myös. Ei ne lapset nyt mihinkään räjähdä, jos hetken leikkejä vahtii vain yksi ihminen. Vakassa tuntuu olevan jotenkin korostettua pelokkuutta. Pelätään, että niihin lapsiin tulee mitään osumaa mistään, vaikka tuleehan niihin kotonakin. Moderni peruskoulu vaatii paljon taitoja. Jostain syystä se on muodostettu koko ajan enemmän itseohjautuvampaan suuntaan ja lasten pitää olla melkoisen näppäriä jo kouluun mennessään. Puolet ekaluokkalaisista lukee ja kirjoittaa jo sinne mennessään. Vakan ideana on tasata lapsimateriaalia. Meidän lapsiperheiden kodit ovat hyvin erilaisia. Toisissa ei opita minkäänlaisia ihmistapoja ja toisista tulee sitten näitä lukijoita ja kirjoittajia. Koulussa on vain yksi opettaja ja päälle 20 lasta. Ei siellä ole mahdollisuutta enää alkaa opettaa miten ollaan ryhmässä tai kaveritaitoja.
Kaksi aikuista useimmiten "pärjää" (eli vakavia vammoja ei usein tapahdu) esim. 13 lapsen kanssa, mutta laadukasta lapsen tarpeita vastaavaa hoitoa ja kasvatusta (eli normaalia lapsen kanssa tapahtuvaa kanssakäymistä) se ei useinkaan ole. Se, että lapsille tapahtuu jotain ikävää esim. tapaturmia tai kiusaamista päiväkodissa, on varmasti meidän kaikkien vähimmäisvaatimus varhaiskasvatukselle!
Vakan ideana en ainakaan itse pidä tasapäistämistä, mutta työntekijöiden läsnäolon vähyydestä johtuen, yksilöllinen kasvatus ja juurikin kaveritaitojen oppiminen valitettavasti kärsii.
Jotkut tässä ketjussa muistelee kuinka hyvin, ovat itse viihtyneet tarhassa 30 vuotta sitten. Voin kertoa, että nykyisestä meno päiväkodissa on todellakin aivan jotain muuta. Se kiireettömyys ja henkilökunnan määrä ja läsnäolo olisivat tervetulleita asioita tähänkin päivään.
Olisi mukava sanoa, että päiväkoti on ihana paikka, mutta omille ystävilleni sanon ihan suoraan, että kannattaa pitää lapset niin pitkään kotona kuin suinkin pystyy. Eikä silmien sulkeminen tosiasioilta paranna tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne siellä pilalle mene. Ne, jotka ovat päättäneet olla kotona lastensa kanssa kokevat epävarmuutta valinnoistaan ja pitävät kovaa meteliä, näin olen tämän vouhkauksen itse tulkinnut. Ihan tasapainoisia lapsia kasvaa sekä kotihoidossa että päiväkodissa, huoli pois. Mietitte, mikä teille toimii ja teette rohkeasti niin!
On olemassa hyviä ja huonoja päiväkoteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pilalle, mutta rikki. Ihan fyysisesti rikki. Haavoja, murtumia, puremajälkiä, kaikenlaisia vammoja. Näitä on jokaisena päivänä jokaisessa päiväkodissa. Mutta kun kukaan ei ole kuollut, on ollut onnistunut päivä.
Jaa, eipä ole meidän kolmesta lapsesta yhdelläkään ollut kertaakaan. Korkeintaan jotain kaatumisesta seuranneita pieniä naarmuja, jotka ei vaadi edes laastaria.
Ja ihan sellaisessa 300 lapsen laitospk:ssa ovat olleet 🤮
😝
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mene vaikka kotiäidit ja lapsenhoitajat niitä kuvaavatkin jonain helvetin esipiirinä. Oma lapseni oli päiväkodissa 2,5 -> koulun alku ja hyvin meni.
Lapsi meni mielellään ja oppi ja koki valtavasti kivoja uusia asioita.
Etkö itse osannut niitä valtavan kivoja asioita? Et halunnu uuden oivalluksia ja ilon hetkiä jakaa?
Miksi hankit lapsen, jos heti alusta yhteiskunnan rattaisiin? Miksi?
En ole tuo sama vastaaja, mutta voin omalta osaltani vastata miksi: Koska en usko, että ihmislapsen on välttämätöntä olla kuusi ensimmäistä vuottaan vain vanhempiensa hoidossa. Koska uskon, että lapsi selviää ihan hyvin myös siitä, että on päivähoidossa arkipäivisin vanhempien työpäivien ajan eikä se tarkoita mitään yhteiskunnan rattaisiin hylkäämistä. Vanhemmillahan siinä kasvatusvastuu on, lapset on päiväkodissa vain jonkun 4-8 tuntia päivässä, riippuen perheen ratkaisuista. Ajattelen myös, että fiksun, koulutuksen hankkineen ihmisen ei ole järkevää olla vuosikymmentä kotona vain siksi, että haluaa lapsia. Työn ja perhe-elämän voi oikein hyvin yhdistää ja siitä hyötyvät kaikki. Haluan näyttää myös lapsilleni mallin, että työ on innoittava, ihana, iloinen asia ja palkka tietysti auttaa myös varmistamaan, että meillä on kaikki hyvin. Ja lopulta: en koe, etteikö lapsi pääsisi tekemään valtavan kivoja asioita myös vanhempiensa kanssa enkä varsikaan koe, etteivätkö lapset ja vanhemmat pääsisi jakamaan uuden oivalluksen ja ilon hetkiä yhdessä vaikka kuinka runsain mitoin, vaikka lapsi olisi osan päivästään hoidosta.
Oma taustani: olen kotiäidin kasvattama. En aio tehdä samoin, se oli minusta surkeasti hoidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin pitäisi lapsen saada tustustua myös vanhempiinsa, ettei lapsi luule kotiaan vain nukkumapaikaksi. Ei se sosialisoituminen korvaa omaa vanhempaa.
Jo teini ei tule yhteiseen ruokapöytään, niin lapsi on jo somelle tai jollekin menetetty.
Meinaatko vakavissasi, että ainoa mahdollisuus tällöin on kotihoito? Että vanhemmat jää vieraaksi, jos 2,5-vuotias menee päiväkotiin? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ihmetellyt tätä keskustelua. Mikä siellä vakassa oikeasti on niin kamalaa, että lapsia ei saisi sinne viedä?
Kysymys osoittaa täydellisen tietämättömyyden tämän päivän varhaiskasvatuslaitoksista. Tai sitten kyseessä on henkilö jonka arvot ovat kallellaan huutoon, meteliin, puremisiin, potkimisiin, karkaamisiin jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne pilalle mene tietenkään, mutta etenkin todella pienelle lapselle esim perhepäivähoito voi olla parempi vaihtoehto jos sellaisen paikan ssa koska lapsia ei ole niin montaa > aikuisen huomio jakautuu tasapuolisemmin eikä ole samanlaista hälinää, metakkaa ja kilpailua huomiosta jota lapsi kuitenkin tarvitsee. Mutta tuhannet lapset sen päiväkodin käy eikä ne siitä pilalle mene. Kokonaisuus yleisetsi arjessa on se ratkaisevin tekijä ja tottakai lapsissa on persoonaeroja, toisille lapsille ei välttämättä se päiväkoti ole ollenkaan huono asia vaa päin vastoin.
Tottakai paras olisi että lapsi saa olla mahdollisimman pitkään kotona, mutta ei se ole isolle osalle realistista jäädä vuosiksi kotiin eikä se päiväkoti ole mitenkään väärin. Lapset ei kuitenkaan lasia ole, ei ne mene rikki vaikkei kaikki mene aina täydellisesti.
Ja 55 jatkaa vielä: päiväkodeissa on tänä päivänä kyllä paljon ongelmia joita ei ollut samoissa määrin ennen ja ennen kaikkea osaavista ammattilaisista on huutava pula mikä kyllä valitettavasti kostautuu lapsille. Surullista, mutta se realiteetti kannattaa pitää mielessä jos vaihtoehtoja on.
Helsingissä koillisella alueella laitokset pullistelevat m***muuttajalapsia. Kasvatusvastuullisina paljon somaleita ja venäläisiä joiden suomen kielen taito on ala-arvoista. Laatu on järkyttävää.
Riippuu paljon lapsestakin. Itse olin jo lapsena hyvin introvertti, matalasti rytminen (eli tiukasti ajoitetut rutiinit sopi huonosti), ja meluherkkä. Päiväkoti oli mulle ihan helvetti. Menin puhumattomaksi kokonaan kotonakin vähitellen, jotenkin sulkeuduin koko ulkomailmalta suojellakseni itseäni stressiltä. Siinä vaiheessa äiti otti pois päiväkodista ja jäi kotiin hoitamaan meitä lapsia. Kouluikääni asti hoiti kotona sitten. (Ei mulla koulussa silti mitään ihmeempiä vaikeuksia koskaan ollut, eli sinne sopeuduin kyllä, vaikka päiväkotiin en)
Vierailija kirjoitti:
Ei mene vaikka kotiäidit ja lapsenhoitajat niitä kuvaavatkin jonain helvetin esipiirinä. Oma lapseni oli päiväkodissa 2,5 -> koulun alku ja hyvin meni. Lapsi meni mielellään ja oppi ja koki valtavasti kivoja uusia asioita.
Anna kun arvaan: Subjektiivinen päivähoito?
Uppp