Pystyisitkö sinä olemaan viikot erossa lapsistasi??

Mies haluaisi muutaa lasten tapaamiset vuoroviikkoisiksi. Ei tule tapahtumaan, sillä en pysty olemaan jatkuvasti 7 vrk putkeen erossa lapsistani.

Minun ja lapsieni suhde kärsisi siinä paljon. Se ei olisi enää yhtä läheinen kuin nyt.

Oma tyttäreni nyt 11kk ja olen miettinyt pääni puhki miten kestän kun alkaa koulutuspäivät (2pv/kk, eli yön olen poissa).



Eihän noin pienetkään kestä erossa vanhemmastaan viikkoa. :(

mutta mies pystyy ja on viikot poissa (opiskelee). Tästä seurasi, että nyt pienempi ei halua jäädä isän kanssa kotiin viikonloppuna, jos minä haluaisin käydä itsekseni jossain.

Toistaiseksi ennätys on 3 päivää erossa esikoisesta, ja silloin huomasin että kaksi päivää erossa siitä oli melkeinpä juhlaa, mutta kolmantena alkoi olla kova ikävä.





Vauvasta erossa ennätys on toistaiseksi 5 tuntia, ja se tuntui todelliselta juhlalta. Mutta ikävä alkoi senkin loppupuolella iskeä. Kokonaisen vuorokauden voisin olla kuopuksesta erossa joskus kun se on selvästi päälle yksi vuotta.

Voisin siis ehkä olla yhden viikon erossa kolmevuotiaasta, en kaikkina viikkoina arkipäiviä. En missään tapauksessa.

Että joku toinen hoitaisi lapset ja itse voisi opiskella :)



Miehen kanssa joka ilta riitaa, kun olisi molemmilla omaa tekemistä. Ja vilkkaat pojat eivät anna rauhaa.

on pakko kysyä että miksi ihmeessä tehdä lapsia jos kokee ne rasitteeksi elämällensä? eikö sitä lastensaantia voi sitten lykätä?



ei mikään työ tai opiskelu saisi ajaa lasten hyvinvoinnin edelle.

siis tarkoitan että toki voi opiskella ja työskennellä hienostikin tuon ikäisten ollessa hoidossa, mutta että toisella paikkakunnalla, ja että lapset näkisi vain viikonloppuisin äitiä... se on jo liikaa vaadittu noin pieniltä ja vaikuttaa heihin negatiivisesti.

silloin täytyy tehdä jotain kompromisseja asioiden suhteen niin että lasten hyvinvointi turvataan. esim muutto opiskelupaikkakunnalle tai etsiä opiskelupaikka lähempää.



kaikkea ei voi eikä pidä saada lasten kustannuksella.