Poika venyttää koko ajan sääntöjä. Olen väsynyt.

Myy eniten tarjoavalle. Pääset riesasta eroon. 

Missä pojan isä?

joku roti sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on irrottautumasta vanhemmistaan ja kasvamassa aikuiseksi. Hän on yksilö, jolla on omat mielipiteet ja ajatukset. Ei hän palaa enää pikkupojaksi. Sinun täytyy vain hyväksyä asia, niin vältytte monelta ongelmalta.

Niin ja sinun tehtävä on tukea häntä kasvussaan.

Nämä on ymmärrettäviä asioita. Mutta säännöistä pitää murrosikäisenkin pitää kiinni. Kuten myös hyvistä tavoista.

Olen itse kokenut puolison lapsen kanssa vastaavan murrosiän osittain. Ei murrosiän takia pidä kuitenkaan luopua säännöistä ja antaa lapsen tehdä "mitä huvittaa" vaan sen takia, että on "kasvamassa aikuiseksi". Tiedän, että on raskasta aikaa nuorellekin sekä vanhemmalle. Joissain asioissa vaatii jopa kovemman kurin (EN TARKOITA VÄKIVALTAA!!) kuin vaikka 10-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä voisi antaa huostaan?

Niin, abortinvastustajathan usein painottavat, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka odottavat adoptiolasta. Tämä on siis aina vaihtoehto. 

Vähän niin kuin uhmaiässä lapsi hakee rajoja ja omaa minäänsä myös murtosiässä. Vanhempien tehtävä on pitää rajoista kiinni, keskustella vakavasti, jos rajoja rikoraan, ja jos sekään ei auta, ottaa määräajaksi pois etuisuuksia. Esimerkiksi jos ei tottele kotiintuloaikoja, ei pääse mihinkään vaikkapa pariin viikkoon. Jos on vakavampia rikkomuksia, seuraamukset sen mukaan. Ja niistö ei saa lipsua. Rajat ovat rakkautta. Voi mennä useita vuosiakin, että liekaa pitää välillä kiristää, jos menee mahdolttomaksi. Mutta keskustella jamperustellampitää, vaikka vaikuttaisi, ettei nuori kuuntele ja vain vänkää. Kyllä ne opit jäävät kuitenkin mieleen pyörimään. 

 

Nuoren tehtävä on irtautua vanhemmistaan ja pikkuhiljaa kasvaa ottamaan vastuuta itsestään ja valinnoistaan, mutta niin että vamhempien tuki on tarjolla ja rajat pitävät eikä niistä lipsuta. Tärkeää kertoa, miksi sääntöjä on ja että ne eivät ole kiusalla vaan lapsen terveyden, turvallisuuden ja kehittymisen takia olemassa (esim. päihteettömyys, aikarajat). 

 

Jotkut vanhemmat kummasti alkavat arkailla teinejään eivätkä rohkene pitää rajoja. Vanhemman lepsuus tuntuu kuitenkin pohjimmiltaan nuoresta turvattomalta, vaikka yrittävät olla niin isoja, niin isoja. Vanhemman ns. tyhmien sääntöjen pohjalta on helpompi kieltäytyäkin typeryyksistä kavereiden silmissä (mutsi ragee, jos teen niin).

Kyllä se sama persoona säilyy. Minusta teinit ovat ihan yhtä hellyttäviä ja ihania kuin pienetkin lapset, vaikka välillä kolistelevatkin rajoja. Joskus se vähän hymyilyttääkin, kun nuori pitää oman päänsä (sellaisissa asioissa jotka eivät ole vaaraksi). Hienoa, että nuoressa on luonnetta eikä jää kynnysmatoksi. Sama ihminen siellä on kiukuttelun takana ja parin vuoden päästä suhde tasaantuu. 

Vedä sitä kuokkaan!