Perintökiistat osoittavat, että raha on ihmisille tärkeintä

Ei vaan perintöasioissa rikkaimmat ja väkevimmät yrittävät aina putsata ne heikommat lapsettomat tai sairaimmat pois jaosta ja voi sitä joka ei suostukaan tuollaiseen. Näin se menee. Mutta kun se rakkauden määrä ei lisäänny vaikka antaisit kaiken. Se pahenee se alistaminen ellei pidä puoliaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan perintöasioissa rikkaimmat ja väkevimmät yrittävät aina putsata ne heikommat lapsettomat tai sairaimmat pois jaosta ja voi sitä joka ei suostukaan tuollaiseen. Näin se menee. Mutta kun se rakkauden määrä ei lisäänny vaikka antaisit kaiken. Se pahenee se alistaminen ellei pidä puoliaan.

Puolison sisarus on lapseton sinkku ja tottunut saamaan vanhemmiltaan ylimääräisiä rahoja milloin mihinkin.

Nyt kun testamentissa ei ole luvassa erityiskohtelua, vaan kaikki on menossa tasan, niin hän riehuu milloin mistäkin.

Hän itse on yrittänyt vedättää milloin mitäkin ja nyt on sitten jouduttu ottamaan lakimies apuun. Ihan sekopäistä touhua ja rikkoo välinsä muihin ihan omalla käytöksellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo valmiiksi riitainen perikunta ei saa edes perukirjaa valmiiksi ilman taistelua. Ei, vaikka tuolloin ei edes jaeta vielä mitään, eikä ole harmaita aavistusta, onko edes mitään jaettavaa. Kyse on vasta siitä, mitkä on kuolinpesän velat ja varat, lain edellyttämä selvitys, kirjanpidollinen toimenpide. 

Onhan se jännittävä, ja mahdollisesti kipeäkin paikka. Kyllähän siinä tulee selväksi se, että minkä verran sitä jaettavaa on, ja kiinteistä syntyy jonkinmoinen käsitys arvosta. Joka voi tietysti kiinteistöjen tai huoneistojen kohdalla olla myös väärä sikäli, että realisoinnin hetkellä arvo on vielä pienempi. 

Mutta se on tietysti ihmisen pienuutta, että ei siihen omaisuusluettelon tekoon pysty. 

En miettimiselläkään keksinyt, mitä jännittävää tai kipeää voi perukirjan tekemisessä olla. Aika selkeää ja suoraviivaista yhteen- ja vähennyslaskua. Tosin monta lippulappusta siihen tarvitaan, mutta ei mitään täysin ylivoimaista. Mikään empatian, rakkauden, huomion tai välittämisen mittaamistilaisuus se ei ole. Enkä oikein ymmärtänyt perinnönjaonkaan hankaluutta. Tervepäiset ihmiset ovat mitanneet tunnepuolen jo silloin kuin perinnön jättäjä oli vielä elossa. Toki tiedän, miten tuo käytännössä menee. Näkökulmia on niin monta kuin perillisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintökiistoja käyvät ovat yleensä sen vainajan lapsia ja silloin todellinen vaikutin on rakkauden määrä, saanut enemmän ansaitsemattomasti tai jäänyt vähemmälle.

Voi kyllä. Minä olin iltatähti, melkein 20 vuotta veljeä nuorempi. Minä luulin, että minulla oli hyvät välit veljen kanssa. Luulin väärin. Isän sairastuttua ja lapsuudenkodin myyntiä suunnitellessa minulle kävi selväksi, että veli oli koko minun elinikäni (olin silloin nelikymppinen) ollut minulle katkeran kateellinen kuopusasemastani. 

No, meillä ei perimisessä loppujen lopuksi riidelty, mutta veli sai kyllä sumplittua itselleen enemmän omaisuutta ja vähemmän perintöveroa, koska rekisteröimättä ollut vene meni hänelle eikä sitä ilmoitettu perittävien joukkoon. Äiti oikein erikseen sitä minulta pyysi. No, vanhojahan nämä, melkein 20 vuotta jo aikaa. Harmittaa toki edelleen, jos alan sit

Rekisteröimätöntä venettä ei edes tarvitse ilmoittaa perukirjaan, ellei sitten ole yksittäisenä esineenä erityisen kallis. Jos taas on, se kuuluu ilmoittaa. Sama on jonkun perintörukin, kaapin, kipon tai kupin kanssa. Näistä ne suurimmat kiistat tulevatkin, kun 10 euron hintainen maitokannu muuttuu perinnönjaossa tunne- ja muistoarvolla kerrottuna 100e arvoiseksi. 

on totta et jotkut on valmiit rikkoon välit toisiin ihmisiin,rahan tai tavaran takia. juudas raamatun petturi kavalsi jeesuksen rahasta ,mutta katui myöhemmin pahasti.

Totta kai raha menee edelle sukulaiseen, jonka kanssa ei muutenkaan ole missään yhteydessä.