Perintökiistat osoittavat, että raha on ihmisille tärkeintä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan kosto ja valta ovat ihmisille tärkeintä. Raha on vain väline.

En minä mitään kosta vaan haluan vain osuuteni kuten kuuluukin. 

Miksi sinulle kuuluisi automaattisesti minkäänlaista osuutta vainajan omaisuudesta ? 

Kyllä lakiosa kuuluu automaattisesti. Pitää olla todella kovat perusteet ettei sitä saisi. 

 

Tainnut perinnöttömyyskirjoittaja joutua omaa syytään kiusallisen helposti perinnöttömäksi, ja nyt kuvittelee raukka sen koskevan kaikkia🤣🤣

Siis mitä tarkoitat? Kyllä lakiosa kuuluu automaattisesti. Minä sain perintöni jo 10 vuotta sitten

"Miksi sinulle kuuluisi automaattisesti minkäänlaista osuutta vainajan omaisuudesta ?"

Vastasinkin tuohon kommenttiin. Nyt luetunymmärrystä kiitos🙏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan kosto ja valta ovat ihmisille tärkeintä. Raha on vain väline.

En minä mitään kosta vaan haluan vain osuuteni kuten kuuluukin. 

Miksi sinulle kuuluisi automaattisesti minkäänlaista osuutta vainajan omaisuudesta ? 

Kyllä lakiosa kuuluu automaattisesti. Pitää olla todella kovat perusteet ettei sitä saisi. 

 

Tainnut perinnöttömyyskirjoittaja joutua omaa syytään kiusallisen helposti perinnöttömäksi, ja nyt kuvittelee raukka sen koskevan kaikkia🤣🤣

Siis mitä tarkoitat? Kyllä lakiosa kuuluu automaattisesti. Minä sain perintöni jo 10 vuotta sitten

Ei muuten kuulu automaattisesti. Sitä pitää vaatia, jos on sivuutettu testamentilla.

Joka tapauksessa lakiosan saa, kunhan vaatii sitä. Silloin on lain mukaan oikeutettu perintöön.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Onko ns. läheiset välit ennen perinnönjakoa olleet aidot vai nekin yleisen narratiivin sukulaisten läheisyydestä olettamuksia? 

Ei ollut läheiset välit. Ei koskaan soiteltu toisillemme vaan tavattiin aina vanhempien luona. Ei ikinä käyty toistemme luona kylässä eikä kertaakaan soitettu kuulumisia. 

Minua ärsyttää se etten saa mitään perintöä.

Vaikeinta on ollut seurata ystäväpiirin suuria ennakkoperintöjä. Olisin halunnut saada samaan tapaan satojen tuhansien eurojen omaisuuden jo nuorena tai valmiiksi menestyvän yrityksen.

Yleensähän ne kiistat ovat ihan naurettavia. Ollaan vaikka valmiit menettämään rahaa oikeudessa, kun kiistellään jostain periaatteesta tai ollaan loukkaannuttu.

Meillä ei riitoja olisi, jos koko perintö olisi ymmärretty jakaa heti tasan kaikkien kesken. Yhteisomistuksesta ei tule mitään, kun vanhin perijä ei ymmärrä muilla olevan samat oikeudet omaisuuteen kuin hänellä.

Omat lapset ovat 4-kymppisiä ja niin tyhmiä, etteivät osaa hoitaa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa. Riidellä osaavat. Tuomari varmaan joutuu tekemään kaiken ja ottaa 20 000e palkkiota. No se on heidän asia, jos lakiasioiden itseopiskelu ei nappaa.

Onhan se näinkin, mutta oman näkemykseni mukaan siitä perinnöstä tulee jonkin näköinen vainajan ja jälkeen jääneiden välisen suhteen mittari. Meillä kävi niin, että puolisoni isän kuollessa puolisoni sisarus loukkaantui verisesti, kun koko perintö meni puolisolleni. Hän oli siis isänsä ainoa lapsi, mutta isänsä oli ollut kuin isä tälle sisarukselle teini-ikäisestä asti. Heidän yhteinen äitinsä ja sisaruksensa isä olivat kuolleet jo aiemmin, ja tämä puolisoni sisarus oli ihan loppuun asti ollut isäpuolensa elämässä, autellut asioiden hoitamisessa jne.

Hän koki, että olisi ollut "oikeutettu" isäpuolensa perintöön ja katkerasti tilitti ja varmaan tilittää edelleen, miten hän ei sitten merkinnytkään tälle mitään... Näinhän ei varmasti ollut mutta jotenkin todella surullista, että nyt sitten kokee näin. 

Perinnönjaon vaiheet

Pesän ilmoittajan valinta

Perunkirjoitus: Luettelo omaisuudesta, asunto, ajoneuovot, veneet, osakkeet ja omistukset, läsnä vähintään uskotut miehet ja pesänilmoittaja. Mielellään kuolinpesän osakkaat. Pesänhoitajan valinta.

Sisäinen huutokauppa: Myydään astiat ja lusikat, korut, taulut. alushousut ja karvalakit. Esim. kaapin sisältö kerrallaan. Tästä pidetään pöytäkirja. Ei ilmoiteta verottajalle.

Perinnönjako sopimus kirjallisesti.

Perinnönjako: Pesänhoitaja ja pankki jakaa perinnön. Tätä pankki valvoo vahvasti. Lainhuudot haetaan itse saantokirjalla, ellei toisin sovita.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että perinnönjako sujuisi veljeni kanssa sopuisasti. No ei. Hän uhkasi jopa käräjäjillä vaikka annoin oikeasti hänelle perinnöstä enemmän.

Olipa melkoinen yllättävä kokemus. Niin ja siinä meni myös välit.

Vähän erikoinen asenne: annoit hänelle perinnöstä enemmän. Perinnöt jaetaan perintökaaren mukaan. Miten oli sinun halussasi se, minkä verran veljesi sai? Ei siinä tarvitse uhrautua ja heittäytyä marttyyriksi. 

Miksei nykypäivän kommunistit halua raataa, niikuin neuvostoliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että perinnönjako sujuisi veljeni kanssa sopuisasti. No ei. Hän uhkasi jopa käräjäjillä vaikka annoin oikeasti hänelle perinnöstä enemmän.

Olipa melkoinen yllättävä kokemus. Niin ja siinä meni myös välit.

Vähän erikoinen asenne: annoit hänelle perinnöstä enemmän. Perinnöt jaetaan perintökaaren mukaan. Miten oli sinun halussasi se, minkä verran veljesi sai? Ei siinä tarvitse uhrautua ja heittäytyä marttyyriksi. 

Perintö jaetaan jakosopimuksen mukaisesti. Sopujako ei ole pakko mennä perintökaaren osuuksin.

Verottaja tosin verottaa perukirjan mukaan, joten hirveästi ei ole järkeä soveltaa jakovaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että perinnönjako sujuisi veljeni kanssa sopuisasti. No ei. Hän uhkasi jopa käräjäjillä vaikka annoin oikeasti hänelle perinnöstä enemmän.

Olipa melkoinen yllättävä kokemus. Niin ja siinä meni myös välit.

No mikset antanut mennä käräjille, niin olisi tullut oikein jaetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Perintökiistoja käyvät ovat yleensä sen vainajan lapsia ja silloin todellinen vaikutin on rakkauden määrä, saanut enemmän ansaitsemattomasti tai jäänyt vähemmälle.

Voi kyllä. Minä olin iltatähti, melkein 20 vuotta veljeä nuorempi. Minä luulin, että minulla oli hyvät välit veljen kanssa. Luulin väärin. Isän sairastuttua ja lapsuudenkodin myyntiä suunnitellessa minulle kävi selväksi, että veli oli koko minun elinikäni (olin silloin nelikymppinen) ollut minulle katkeran kateellinen kuopusasemastani. 

No, meillä ei perimisessä loppujen lopuksi riidelty, mutta veli sai kyllä sumplittua itselleen enemmän omaisuutta ja vähemmän perintöveroa, koska rekisteröimättä ollut vene meni hänelle eikä sitä ilmoitettu perittävien joukkoon. Äiti oikein erikseen sitä minulta pyysi. No, vanhojahan nämä, melkein 20 vuotta jo aikaa. Harmittaa toki edelleen, jos alan sitä miettiä. 

Mun miehen ahne sisko vaihtoi veljensä muutamaan Iittalan lasiin. Oikeasti katkaisi välit veljeensä perintöriidassa, kun syytti veljensä varastaneen (näillä sanoilla) kuusi Iittalan lasia, mitkä oli asuntoa tyhjennettäessä viety todellisuudessa kierrätykseen. Miestäni ei mitkään lasit, eivätkä muutkaan tavarat kiinnostaneet tippaakaan ja molemmat  muutenkin saivat rahavaroja kuusinumeroisen summan, mikä ei alkanut ykkösellä.  Ei voi ymmärtää tuollaista ahneutta, sisko pitää itsepäisesesti mielipiteestään kiinni.  No, se siitä sisaruussuhteesta sitten, onko todella sen arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset ovat 4-kymppisiä ja niin tyhmiä, etteivät osaa hoitaa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa. Riidellä osaavat. Tuomari varmaan joutuu tekemään kaiken ja ottaa 20 000e palkkiota. No se on heidän asia, jos lakiasioiden itseopiskelu ei nappaa.

Tee itse esitöitä. Tee luettelo kaikesta omaisuudestasi arvoarvioilla. Ja tee testamentti.

Totta kai on tässä helvetin demarisyöpäisessä kommariutopiassa!

Raha kun on ainoa asia millä pääsee helvettiin tästä syöpäisestä kommariutopian oravanpyörästä, ja siitä eroonpääsy ON elämän tärkein tehtävä!

sivusta oon seurannu perinnön jakoja, jako meni tasan ja sovitellen- sisaruksilla ok välit edelleen.

toinen jako, ok välit ennen jakoa- sisarukset vei kaiken ja jätti yhden veljen ilman mitään. seuraus koko sukuyhteys katkesi,ei enää kyläilyjä. eli oli odottamaton tapahtuma ja toisten ahneus järkytti kyllä tätä veljen perhettä.

toisaalta kun maskit putosi,niin oli onni että pääsi ahneista korppikotkista eroon.että hyvä näin.lisäksi ahne sukulainen joutui perintöverojen kanssa vaikeuksiin.ahnehti niin paljon, että joutui ilmeisesti myymään itse rakentamansa omakotitalon.

jos perintö jakautuu tasaisesti, niin verot on 0 tai kohtuulliset,jos yksi ahnehtii niin jättiverot.tätä ahneet ei aina tajua ottaa huomioon ja sit kusee talous.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että perinnönjako sujuisi veljeni kanssa sopuisasti. No ei. Hän uhkasi jopa käräjäjillä vaikka annoin oikeasti hänelle perinnöstä enemmän.

Olipa melkoinen yllättävä kokemus. Niin ja siinä meni myös välit.

Vähän erikoinen asenne: annoit hänelle perinnöstä enemmän. Perinnöt jaetaan perintökaaren mukaan. Miten oli sinun halussasi se, minkä verran veljesi sai? Ei siinä tarvitse uhrautua ja heittäytyä marttyyriksi. 

Perintö jaetaan jakosopimuksen mukaisesti. Sopujako ei ole pakko mennä perintökaaren osuuksin.

Verottaja tosin verottaa perukirjan mukaan, joten hirveästi ei ole järkeä soveltaa jakovaiheessa. 

Kaveri maksoi perintöveron, mutta hänen isänsä ei kuitenkan siirtänyt äidin osuutta tililtä hänelle. Ei alkanut oikeustoimiin isäänsä vastaan, mutta pieni katkeruus jäi siitä.