Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään joka olisi suhteessa kaksoisliekkinsä kanssa? 💫
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Kaverini rakastui mieheen, jonka kanssa ovat tai olivat "sielunsisaruksia" ja kaksoiliekkiäkin hoettiin. Todella rasittavaa seuraa, koska he olivat parempia kuin ketkään muut. Heidän suhteensa oli universumin tärkein ja paras, me muut raukat vain kärvisteltiin korkeintaan keskinkertaisessa todellisuudessa. He puhuivat vain omasta upeudestaa, kokonaisuudestaan, yhteydestään ja siitä, miten he ovat niin mahtavia.
Se siitä kaveruudesta, en tiedä, mitä tälle pariskunnalle kuuluu. Aivan sietämätöntä nenänvartta katsomista ja itsensä korostamista.
Juha ja Jutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset vaan kolahtaa, ja kai sen yleensä aistii, jos tunne on molemminpuolinen. Mitä eroa ns. "kaksoisliekillä" on vähemmän dramaattisesti nimettyyn ystävään tai kaveriin, jonka kanssa jutut on syvällisempiä, jos tämä liekki ei kerran tarkoita rakkautta, sitoutumista tai pysyvyyttä elämässä?
On kiva ajatella jotain maagista ja dramaattista. Mutta omalla kohdallani huomaan, että elämääni on ilmestynyt sellaisia ihmisiä, joita olen kulloinkin tarvinnut. Esim. jos on ollut ankeaa, olen kohdannut hauskan. Jos vaikeaa, olen saanut auttajan yms. Usein nämä huomaa vähän viiveellä, kun pääsee yli "tiloistaan".
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut vierestä melko dramaattista sielunsisko-piiritystä. Ystäväni tapasi vanhan tuttunsa baarissa, he vaihtoivat numeroita, ja nyt ystäväni on saanut yli vuoden epäsäännöllisen säännöllisesti rakkausviestejä tältä tutulta. Viestit tulee yleensä viikonlopun pikkutunneilla, mutta ystäväni on jotenkin niihin koukussa. Väittää, ettei ota tosissaan, mutta ei ole pannut stoppiakaan tälle. Hän myöntää, että etenkin kosinta ja hyökkäävyys ahdistaa, ja ihan jo se, että se tyyppi miettii häntä niin paljon. Mutta taitaa se imarrellakin.
Olen nähnyt näitä viestejä, ja minua ahdistaisi saada sellaisia. Niissä toistuu koko ajan se, miten tämä rapajuoppo tuttu ja ystäväni on tarkoitettu yhteen, mikään ei voi heitä erottaa. Mies on kosinut ystävääni jo muutaman kerran, mutta ystäväni ei jostain syystä vastaa napakasti ei. Olen kysynyt, miksi hän jatkaa tällaista. Ja vastaus on, että kivahan noita kehuja on kuunnella, vaikka
Hyi! Oot vissiin jo yrittäny puhua järkeä ystävälles? Ehkä se kaipaa imartelua ja huomiota, ja se miekkonen kaipaa jotain toivonpilkahdusta elämäänsä.
Mä yrittäsin takoa järkeä ystävän päähän, jos tommonen on jatkunu jo vuoden? Tunge joskus niiden treffeille, vaikka "vahingossa", niin näät mitä on meneillään.
Lopeta jo houriminen, sellaista ilmiötä ei ole.
Kyllä äiti!