Lue keskustelun säännöt.
Antoivatko vanhempasi sinulle kasvatuksessa hyvän itsetunnon eväät?
16.05.2025 |
Hyvä itsetunto tarkoittaa että tietää että kuka ja minkälainen ihminen on ja että on arvokas eikä kyseenalaista näitä sen mukaan mitä jotkut toiset sinusta sanovat ja miten kohtelevat. Omalla vanhemmallani oli sitä että kun joku kiusasi ja vähätteli minua hän katsoi minuun ja pohti ääneen mikä minussa on vikana kun en kelpaa. Itki myös puolestani, tavallaan alistui kiusaajien edessä. Varsinkin jos useampi ihminen kiusasi minua hän vakuuttui siitä että jotain vikaa minussa on oltava kun niin moni on sitä mieltä. Ja vielä jotkut hienot ihmiset joilla on "valta päättää" kuka kelpaa ja kuka ei. Toisin sanoen en saanut eväitä hyvään itsetuntoon kasvatuksessa.
Miten teillä muilla? Jos koet saaneesi hyvän itsetunnon eväät vanhemmiltasi, miten he tekivät sen, millaisia malleja jne?
Kommentit (16)
En saanut. Liki kolmekymppiseksi kärsin huonosta itsetunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät. Minut on haukuttu lapsuudessa monipuolisesti aivan kaikesta. Vihaan itseäni, mutta olen kaikesta huolimatta menestynyt aika hyvin elämässäni.
eivät, loppuikä meneekin itsensä korjaamisessa
silti voi tulla aikuisiällä kokemuksia, jotka vahingoittavat lisää
Terapian kautta kasvanut itsetunto. Koti oli ajoittain kaoottinen. Koulussa meni hyvin ja oli paljon kavereita. Samoin opiskellessa kasvoin. Tsemppiä ap!
Ei. Isä yritti parhaansa, mutta äiti toisti jatkuvasti epäilyään siitä, tulenkohan pärjäämään elämässäni. Vertasi aina siskooni, joka oli "kaikessa parempi". Mutta pahinta oli se, mitä hän sanoi silloin, kun luuli, etten kuule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. He piti positiivisen palautteen antamista suurena viirheenä.
Minä kasvoin perheessä, jossa korostettiin sitä että olemme parempia kuin muut. Toisaalta jatkuvalla varoittelulla luotiin epäluottamusta omiin taitoihin. Nuorempana olin hyvin epävarma, mutta nyt keski-ikäisenä olen itsevarma ja jopa vähän röyhkeä. En kuitenkaan missään nimessä ilkeä tai epäkohtelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nöyryyttivät ja paskoivat itsetunnon tarkoituksella, yrittivät tehdä minusta kaikille uhrautuvaa piikaa. Jatkoivat terrorisoimista aikuisuuteen asti. Katoin välit aikuisena, mikä oli korjaava kokemus elämässäni. Sen jälkeen alkoi ylämäki.
Eipä voi sanoa. Olen pitänyt itseäni vähän surkimuksena aina ja ujokin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Äitini tahattomasti siirsi minuun ja sisaruksiini omat epävarmuutensa. Hän on 1940-luvulla syntynyt köyhän monilapsisen pirtin, yh-äidin (isä kaatui sodassa) lapsi. Kiusattiin siitä ettei ollut aina talvella edes kenkiä, ja sitten joutui koulussa luokan edessä "kunnanvaivaisena" hakemaan avustuksena kengät. Varakkaampia ihmisiä kutsuttiin paremmiksi ihmisiksi, ja heidät opetettiin tuntemaan että on tyhmiä, likaisia, ja yleisesti huonompia ihmisiä kuin rikkaiden lapset.
Äitini sitten nai ihan erilaisesta taustasta olevan isäni, mutta se oikeastaan vain korosti itsetunto-ongelmia, hänellä oli aina kauhea pelko että paljastuu pelkäksi saastaiseksi köyhän mukulaksi, hienompien ihmisten parissa. Sitä hän kompensoi yrittämällä esittää täydellistä kaikin tavoin. Niinpä meille lapsillekin tuli semmoinen käsitys, että me olemme oikeasti tosi noloja ja jotenkin huonompia kuin kaikki muut, mutta meidän pitää yrittää selvitä esittämällä ulospäin parempaa, kun ihmisten ilmoilla olemme.
Eivät. Kaikki päätökseni olivat vääriä ja saavutukseni riittämättömiä. Äitini oli aggressiivinen pirttihirmu isääni kohtaan, jonka vuoksi pelkään naisia edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät todellakaan antaneet, päinvastoin. Mutta minulla oli luojan kiitos jokin sisäsyntyinen itsevarmuus, joka säilyi polkemisyrityksistä huolimatta. Kun se oli jo olemassa, oli helppo uskoa siihen, että vanhemmat puhuivat minulle sillä tavalla, koska voivat itse huonosti, eivätkä siksi että minussa olisi ollut vikaa.
En. Mun elämä muuttui kun tulin uskoon. Aloin ymmärtää että olen yhtä arvokas kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis:
Iäkäs evakkotätini jaksoi kuolemaansa asti toitottaa, että lääkärit yms ovat 'parempia' ihmisiä... en saanut häntä ymmärtämään, että samanlaisia ihmisiä ollaan, jos tuo onkin lääkärinä parempi, ei pärjäisi tehtaassa, kuten tätini teki. Ei auttanut, parempi ihminen on lääkäri kuitenkin...
Itseni on kasvatettu just niin, että kaikki on tasa-arvoisia, mitenhän sisaruksilla oli niin eri arvot?
Ei. Meillä kasvatettiin sillä periaatteella että lapsia pitää nolata etteivät ylpisty liikaa ja oppivat pitämään puolensa. Noh, tavallaan toimi, en varmasti ole ylpistynyt yhtään liikaa. Mutta huono itsetunto oli pitkään, vasta päälle nelikymppisenä aloin toipumaan tästä kasvatustyylistä.
Tavallaan kyllä sain, mutta olen rakentanut sen pitkälti itse.
On minulla ihan hyvä itsetunto.
Vanhempani kyllä vaativat paljon, aina piti menestyä ja olla hyvä, jotta he saivat kehuskeltavaa ympäristöönsä.