Nainen, alkaisitko parisuhteeseen itseäsi huomattavasti varakkaamman miehen kanssa?
Niin että teillä olisi kummallakin omat rahat, ja jakaisitte kaikki yhteiset kulut tasa-arvoisesti 50/50 ?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Yksikään parisuhde ei ole toimiva, jos aletaan puolittaa kaikki laskut ja ruoat ja bensat ym.
Meillä on ollut noin suunnilleen 25 vuotta ja minusta tämä on hyvä systeemi. Tosin todella harvaa laskua puolitetaan, molemmilla on oma auto ja syömme erilaisia ruokia. On vain reilua, että saa pitää oman palkkansa ja käyttää sen niin kuin haluaa, mutta maksaa aidosti yhteisistä kuluista puolet (sähkö, jätemaksu jne.). Mies tienaa noin 4x sen mitä minä, mutta hän myös maksaa matkamme, jos haluaa yhdessä jonnekin. Jos minä suunnittelen matkan, niin maksan.
Onko teillä jääkaapissa omat hyllyt, vai miten varmistatte sen, ettei toinen syö yli 50% ruuasta?
Itse asiassa meillä on 2 jääkaappia. Mies ei syö parsakaalia, minua ei kiinnosta savustettu lohi. Mies ei syö mitään itämaista, minä en koske keittoihin jne. Käytännössä meillä on eri ruuat, jotkut herkut tyyliin mustikkapiirakka jaetaan. Lisäksi osaamme puhua toisillemme ja kysyä, että voinko ottaa kinkkuleikkelettä, kun sitä haluaisin syödä ja jääkaapissa sitä näkyy olevan. Tätä tosin tapahtuu hyvin harvoin.
Minusta tuollainen suhde on outo, että pitäisi puolitella laskuja tasan eli en alkaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ettei. Tietysti miehen pitäisi ehkä laskea vaatimuksiaan ruoan suhteen, jos samoja ruokia syötäisiin. Kukkaro ei taivu hummeriin, eikä samppanjaan. Tilanne olisi siis vaikea lähinnä miehelle. Mutta se vasta hauskaa olisi, jos keittiössämme valmistuisi kahden kerroksen aterioita, miehelle sisäfilettä ja minulle pakasteseitä.
Kummallinen oletus, että mies söisi vaan hummereita ja joisi shampanjaa, koska on varakas. Yhtä omituinen oletus, että nainen olisi niin köyhä ettei hänellä olisi varaa syödä kunnollista ruokaa
Määrät menee harvoin kuitenkaan yksiin. Jos maksetaan 50/50 ruokalasku, ei toinen voi syödä enempää kuin toinen.
Ei kai ruokalaskun jakaminen tarkoita sitä, että molempien pitää syödä yhtä paljon? Meillä se tarkoittaa sitä, että syömme yhtä kalliisti tyyliin minulle 5 e maksava leipä, miehelle 2 kpl 2,5 e maksavia jne. (toinen syö ruisleipää, toinen kokeilee kaikenlaisia pienleipomoiden tuotteita).
En koska pakollisia menoja ei voi laittaa puoliksi jos on iso tuloero.
Naisethan hakee yleensä pelkkää lompakkoa
Olin tulossa sanomaan, että omat rahat pitää olla ja hän ei saa puhua rahoistaan muuta kuin perustellusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ettei. Tietysti miehen pitäisi ehkä laskea vaatimuksiaan ruoan suhteen, jos samoja ruokia syötäisiin. Kukkaro ei taivu hummeriin, eikä samppanjaan. Tilanne olisi siis vaikea lähinnä miehelle. Mutta se vasta hauskaa olisi, jos keittiössämme valmistuisi kahden kerroksen aterioita, miehelle sisäfilettä ja minulle pakasteseitä.
Kummallinen oletus, että mies söisi vaan hummereita ja joisi shampanjaa, koska on varakas. Yhtä omituinen oletus, että nainen olisi niin köyhä ettei hänellä olisi varaa syödä kunnollista ruokaa
Määrät menee harvoin kuitenkaan yksiin. Jos maksetaan 50/50 ruokalasku, ei toinen voi syödä enempää kuin toinen.
Ei kai ruokalaskun jakaminen tarkoita sitä, että m
Ja tuolla tavalla on jonkun mielestä oikeasti mielekästä elää pitkässä parisuhteessa? Entäs jos se varakas mies ei halua sitä huonompaa leipää?
Vierailija kirjoitti:
En koska pakollisia menoja ei voi laittaa puoliksi jos on iso tuloero.
Tottakai voi, jos eletään riittävän yksinkertaisesti. Kaksiossa syöden soijarouhetta.
Toki jos toinen saisi ilman puolisoa tukia, tämä yhteiselämä ei ole mahdollista.
kysy koivun helenalta vanhalla vitreuhkalla miljoonia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koska pakollisia menoja ei voi laittaa puoliksi jos on iso tuloero.
Tottakai voi, jos eletään riittävän yksinkertaisesti. Kaksiossa syöden soijarouhetta.
Toki jos toinen saisi ilman puolisoa tukia, tämä yhteiselämä ei ole mahdollista.
Mulla on pieni palkka ja saan asumistukea. En ole saman tason nainen. Olen vain köyhä duunari. En pysty matkustamaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Yksikään parisuhde ei ole toimiva, jos aletaan puolittaa kaikki laskut ja ruoat ja bensat ym.
Meillä on ollut noin suunnilleen 25 vuotta ja minusta tämä on hyvä systeemi. Tosin todella harvaa laskua puolitetaan, molemmilla on oma auto ja syömme erilaisia ruokia. On vain reilua, että saa pitää oman palkkansa ja käyttää sen niin kuin haluaa, mutta maksaa aidosti yhteisistä kuluista puolet (sähkö, jätemaksu jne.). Mies tienaa noin 4x sen mitä minä, mutta hän myös maksaa matkamme, jos haluaa yhdessä jonnekin. Jos minä suunnittelen matkan, niin maksan.
Sittenhän teillä ei varsinaisesti ole 50/50 suhde, jos mies kuitenkin maksaa vaikka matkat, mikä on usein melko iso kertamaksu. Oletteko maksaneet myös asuntolainan 50/50? Täällä tuskin kukaan väittää, että enemmän tienaava ei saisi käyttää kuluista yli jäävää rahaa miten tahtoo. Enemmän kyse on mielestäni siitä, minkä tasoisiin kuluihin se köyhempi osapuoli tässä taipuu ja kuinka paljon hänelle jää rahaa enää pakollisten menojen jälkeen. Ei kai siinä ole mitään vikaa jos menot on mitoitettu oikein, mutta jos köyhemmällä menee kaikki rahat eikä mitään jää säästöön, niin siinä on iso ongelma.
En, vaikka lahjoittaisi kaikki rahansa minulle. Ei kiinnosta parisuhde, oli se sitten rahalla tai ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Yksikään parisuhde ei ole toimiva, jos aletaan puolittaa kaikki laskut ja ruoat ja bensat ym.
Meillä on ollut noin suunnilleen 25 vuotta ja minusta tämä on hyvä systeemi. Tosin todella harvaa laskua puolitetaan, molemmilla on oma auto ja syömme erilaisia ruokia. On vain reilua, että saa pitää oman palkkansa ja käyttää sen niin kuin haluaa, mutta maksaa aidosti yhteisistä kuluista puolet (sähkö, jätemaksu jne.). Mies tienaa noin 4x sen mitä minä, mutta hän myös maksaa matkamme, jos haluaa yhdessä jonnekin. Jos minä suunnittelen matkan, niin maksan.
Sittenhän teillä ei varsinaisesti ole 50/50 suhde, jos mies kuitenkin maksaa vaikka matkat, mikä on usein melko iso kertamaksu. Oletteko maksaneet myös asuntolainan 50/50? Täällä tuskin kukaan väittää, että enemmän tienaava ei saisi käyttää
En oo se, kenelle vastasit, mutta jo ekasta lauseesta näkee, ettet osaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Aika monta anti-feministiä ilmaisi mielipiteensä heti alkuun. -AP
Kyllä feministikin saa huolehtia toimeentulostaan ja eduistaan.
Katsos kun siviili-ihmissuhteiden pitäisi olla miellyttäviä ja palkitsevia. Elintasoero ja se, että joku toinen vaikuttaa ostopäätöksiini, ovat jo kaksi miinusta. Parisuhteessa itsessään on minulle hyvin vähä puoleensavetäviä asioita, sillä en koe jatkuvaa siitetyksi tulemistä erityisen miellyttävänä harrastuksena.
Elikkäs mies aloittaa parisuhdeneuvottelupöydässä jo lähtökohtaisesti sijoitukselta -1 ja sinä heitit siihen vielä kaksi miinuspistettä lisää.
Eli tasa-arvoisesti sanoisin, että olen mieluummin sinkku.
Miettisin onko mies mistä alalta saanut rahat, kestääkö se päivänvaloa, etiikka. Näen läpi monen alan. Ja sopiiko se arvoille. Tiedostan että tasa-arvossakin voi olla ongelmia, jollain tavalla ja miten se vaikuttaa. Ja olisiko luonne sopiva tai yhteensopivat ettei tule yllätyksiä. Juovaa en ottaisi. Eli riippuu.
Vierailija kirjoitti:
Naisethan hakee yleensä pelkkää lompakkoa
Aika monella miehellä ei ole muuta annettavaa, jokao lisi naiselle mielekästä.
Kyllä, olen tällaisessa suhteessa. Olihan siinä totuttelemista. Meillä on ihan margariineja myöten omat jutut jääkaapissakin, kumpikin maksaa omansa. Sitten jos laitetaan ruokaa yhdessä, ostetaan niin että jaetaan kulut 50/50.
Kaikki tämä johtuu siitä että mies on sairaalloisen saita. Aluksi maksoin yhteisiä juttuja kun ajattelin että se on normaalia mutta aika pian opin että maksan sitten vaan omat juttuni.
Ainoa missä mies tulee vastaan on että hän on ostanut minulle pari matkaa, ja joissakin matkoissa maksaa vähän enemmän kuin 50%. Luultavasti vain siksi että muuten en lähtisi näille matkoille.
Minulla vielä asuntolainaa aika lailla jäljellä, hänellä ei tietenkään yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ettei. Tietysti miehen pitäisi ehkä laskea vaatimuksiaan ruoan suhteen, jos samoja ruokia syötäisiin. Kukkaro ei taivu hummeriin, eikä samppanjaan. Tilanne olisi siis vaikea lähinnä miehelle. Mutta se vasta hauskaa olisi, jos keittiössämme valmistuisi kahden kerroksen aterioita, miehelle sisäfilettä ja minulle pakasteseitä.
Siis käytännössähän tämä menisi niin, että pariskunta eläisi joko köyhäilyelämää, tai sitten mies eläisi kaksoiselämää. Eli kävisi vaikka hyvätuloisten kavereidensa kanssa matkoilla, ja niin edelleen.
Jos mies söisi jotain file mignonia kun nainen vetää nuudelia, niin silloin nainen olisi käytännössä koiran asemassa, ja on vaikea kuvitella miksi kukaan nainen haluaisi elää näin. Tai ainakaan siis antaa pillua ja jakaa huomiotaan ihmisen kanssa, joka kohtelee häntä kuin koiraa, eikä naista, vaimoa, lastensa äitiä, perheensä jäsentä.
Jos haluaa pitää taloudet erillään, niin sitten ne voi pitää ihan kokonaisuudessaan erillään.
Eli minä omassa asunnossa, rikas ap omassaan. Emme edes tunne toisiamme. Näin minä olen tyytyväinen vaatimattomaan elämääni, ja mitä ap on ei edes välity minulle. Win-win.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen tällaisessa suhteessa. Olihan siinä totuttelemista. Meillä on ihan margariineja myöten omat jutut jääkaapissakin, kumpikin maksaa omansa. Sitten jos laitetaan ruokaa yhdessä, ostetaan niin että jaetaan kulut 50/50.
Kaikki tämä johtuu siitä että mies on sairaalloisen saita. Aluksi maksoin yhteisiä juttuja kun ajattelin että se on normaalia mutta aika pian opin että maksan sitten vaan omat juttuni.
Ainoa missä mies tulee vastaan on että hän on ostanut minulle pari matkaa, ja joissakin matkoissa maksaa vähän enemmän kuin 50%. Luultavasti vain siksi että muuten en lähtisi näille matkoille.
Minulla vielä asuntolainaa aika lailla jäljellä, hänellä ei tietenkään yhtään.
Mikä sinun motiivisi tähän on? Pidätkö miehestä siis?
Vaikea kuvitella itse ihastuvani sairaalloisen saitaan, joka kohtelee naista jota siittää, perheensä ulkopuolisena jäsenenä. Minun kirjoissani tuossa on jo kaksi erittäin vakavaa luonnehäiriötä.
Määrät menee harvoin kuitenkaan yksiin. Jos maksetaan 50/50 ruokalasku, ei toinen voi syödä enempää kuin toinen.