Lue keskustelun säännöt.
Erotako työnarkomaanista?
20.03.2007 |
Miehelle merkitsevät nykyään jotain vain oma ura, raha ja status. En oikein tiedä, mistä tämä oravanpyörä alkoi, mutta jotenkin se pitäisi pysäyttää. 12-tuntiset työpäivät ovat miehelle ihan normaaleja, viikonloppuisin on yleensä ainakin toisen päivän ositttain työpaikalla ja päälle tietysti työmatkat. Mies on edennut uralla koko ajan, kuuluu nyt firmansa johtajistoon, mutta ei ole vieläkään tyytyväinen. Koko ajan pitäisi olla uutta, kalliimpaa autoa ym. ja nyt mies haluaisi muuttaa pois täältä " rupualueelta" (oikeasti tosi kiva pientaloalue), jossa minä ja lapset viihdymme hyvin. Mies ei ole pitkään aikaan osallistunut yhtään perheemme arkeen, kotona on joko yliväsynyt tai sitten touhuaa maanisesti. Lasten kanssa hänellä menee helposti hermot.
Rakastuin aikoinaan fiksuun ja lämpimään, omasta alastaan innostuneeseen, mutta myös perhe-elämästä haaveilevaan mieheen. Nyt mietin vain eroa :( Onko meillä enää mitään toivoa?
Kommentit (6)
Eikö kenelläkään muulla ole työnarkomaania puolisona? Kaipaisin vertaistukea.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi tarkemmin sanoa, ettei tunnistettaisi. Westendissä ei kuitenkaan, vaikka sinne mies kai haluaisi...
joillakin aloilla on kova paine olla täsmälleen samanlainen kuin muut - myös vapaa-aikana. Ja juuri johtajilla on yleensä ' kokonaistyöaika' , se tarkoittaa hyvin pitkiä työpäiviä. Pelkkä alalla pysyminen edellyttää lähes koko vapaa-ajan uhraamista suurella osalla nk. professionaaleja töitä.
Jos syyttämisen sijaan saisit keskusteltua miehesi kanssa näistä asioista, hän ehkä voisi aikatauluttaa perheelle enemmän aikaa..
Miksei sitä erotakin tietenkin voi, saathan hyvät elatusmaksut ja osasi omaisuudesta.
Äitini sen sijaan on katsellut työnarkomaania (=isääni) nyt 35 vuotta. Enää ei usko niihin lupauksiin (kun tämä projekti loppuu, niin sitten helpottaa...) vaan elää omaa elämäänsä. Silloin kun me lapset olimme pieniä, äiti oli kyllä kovilla ja aika ajoin oli varmasti masentunutkin. Mutta nykyään heillä elämä näyttää olevan ihan mukavaa, isäkin on viimein hiukan osannut hellittää.
Yritä saada miehesi pariterapiaan, ja hae myös apua itsellesi, jos tuntuu että et jaksa. Voisihan ne asiat huonomminkin olla, työnarkomaani on kuitenkin parempi kuin vaikkapa alkoholisti... mutta jotekin tilannetta kannattaa yrittää helpottaa. Tsemppiä!
teidän keskinäiset välit. Ootko yrittänyt keskustella tilanteesta? Varaa aika vaikka pariterapiaan ja sano miehelle, että jos ei ilmesty paikalle, ero on todellinen vaihtoehto. Ehkä mies tarvii vähän kovempia otteita herätäkseen tilanteen vakavuuteen.