Minusta anoreksia on perheen/suvun syy

Anoreksia on mielen sairaus. Sen voi laukaista mikä vaan. Vähän niinkuin skitsofrenia, se tulee, jos on tullakseen.

Ja jotkut eivät vain halua kehittyä aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi läskiviha, onhan siinäkin jotain outoa, että laihuutta ihannoidaan. En ole anorektikko, mutta sain tosi paljon kehuja kuinka ihanan laiha olen, silloin kun olin alipainoinen. 

Minuakin ihailtiin kun olin "mallin mitoissa".

Turvallisempaa olla hieman pyöreämpi, ei vedä noita ulkonäköä ihannoivia ksipäitä vaan jos joku tykkää niin se tykkää persoonasta. Kaikki tuo "kehuminen" vaan pahensi asiaa.

Joskus kysyin että "niin ei haittaa että olen syömishäiriöinen?"

En saanut vastausta mutta ilmeisesti ei haitannut kun olin laiha ja kiva esittelykappale. 

En todellakaan ole kärsinyt anoreksiasta. Minulle huomauteltiin teini-ikäisenä laihuudesta, vaikka en edes ollut alipainoinen. Yritin aina syödä niin paljon kuin pystyin, ja silti usein sain kuulla "olet taas laihtunut".

Minulle on ihan vierasta tämä"laihuuden ihannointi". En ole siihen törmännyt. Hoikkuuden ihannointia on, mutta se on eri asia kuin laihuus.

Ihmettelen, miten anoreksia voi olla niin yleistä kuin sen sanotaan olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoreksia tarttuu osittain myös muilta ihmisiltä.

Varmasti totta tuokin. Kaveri, jolla sairas suhtautuminen ruokaan, voi varmaan vaikuttaa herkempään nuoreen. Mutta erityisesti annoksia punnitseva äiti. Ap

Äiti...entäs isä?

Luin ketjua aamukahville. Mieltäni lämmittää se, että ketjun kommentit ovat pääosin melko hyvin kirjoitettua tekstiä, kun vertaa vauvapalstan tasoon muuten. Kiitos siitä.

Anoreksiaanhan on liitetty joitain geneettisiä/aivokemiaan liittyviä asioita, joiden vuoksi se nälkiintyminen ja liiallinen liikkuminen niin sanotusti palkitsee aivoissa. Se voi osaltaan selittää sitä, miksi samanlaisessa kasvuympäristössä yksi sairastuu ja toinen ei. Vähän sama juttu (vaikkei anoreksia ainakaan pelkästään riippuvuussairaus olekaan), kuin että opiskeluaikana monikin voi juoda varsin reippaasti, ja vain osa silti sairastuu alkoholismiin.

Varmasti jonkin verran pitää paikkaansa. Olin kerran katsomassa lapsen jalkapallopeliä, kun siihen tuli äiti selkeästi anorekitisen tyttären kanssa. Äiti ja tytär siinä venyttelivät ja voimistelivat samalla kun katsoivat peliä. Se oli hyvin hämmentävää ja teki mieli sanoa, että voisitteko nyt vaan keskittyä tähän peliin. 

Monesti lapsi tai nuori vain sairastaa, ja perhe ei edes huomaa asiaa, tai ei välitä, koska asetelma on sairas jo alun perin. Sellaiset vanhemmat pitäisi laittaa vankilaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus se on.

Siitähän ei olekaan nyt kyse, vaan puhutaan sairastumisen syistä ja ap sekä monet muut keskustelijat on hyvinkin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Anorektikko ei alistu sovinismille vaan mieluummin tappaa itsensä nälkään. 

Äärimmäinen vastalause naisvihaa oksentaville setämiehille.

Eikö se ole enemmänkin että pliis sedät hyväksykää minut viimein, nyt kun näytän mallilta?

Somen tarjoama yksipuolinen ja hyvin toksinen nais- ja mieskuva. Nykyään on hyvin tyypillistä, että jo kymmenvuotiaat tai nuoremmat ovat somessa ja altistuvat tälle. Millään teknisillä rajoituksilla tätä et pysty estämään, koska kaverit huolehtivat siitä, että tiedon saat ja pääset osalliseksi.

Some tarjoilee myös kaikenlaisia kivoja syömiseen liittyviä "trendejä"  kuten esimerkiksi: juo coca cola zeroa niin voit skipata aterioita.

Tyttöporukoissa on myös edelleen voimissaan vanha kunnon läskipuhe jossa kauhistellaan toisten syömisiä, haukutaan selän takana ja kun vähän toraa tulee niin läski on se ensimmäinen haukkumanimi. Ei ole myöskään tavatonta, että kaveriporukoissa läpällä hellitellään toisia kutsumalla läskeiksi.

Nämä kun tunnistaa niin ollaan aika lähellä alkulähteitä.

Anoreksia on itsetunto ongelma. Siinä on niin syvää itsevihaa. Nää ongelmat pitää parantaa eka, ennenkö voidaan 

Se miten joku voi vihata itseään noin paljon maailmassa jossa hyvä itsetunto on kultaakin arvokkaampaa valuuttaa, on vaikea tajuta. Varsinkin kun tähän liittyy perfektionismi niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit tutkia mielenterveystalon sivuilta syömishäiriön hoitoon liittyviä osioita, myös läheisille tarkoitettuja materiaaleja. Ehkä sieltä saat parempaa käsitystä, kuin täältä.

Minusta kysymyksenasetteluasi voisi laajentaa ihan muihinkin mt-häiriöihin. Eiväthän ne tyhjiössä synny. Eivätkä perheet ja suvutkaan elä tyhjiössä, vaan ovat aina oman aikansa ja kulttuurinsa tuotteita.

En halua ronkkia mielenterveystalon sivuja. Halusin vain kertoa mutu-mielipiteeni ja keskustella. Ap

Halusit saada käsitystä ammattilaisten suhtautumisesta häiriön laukaisevien syihin, joten siksi annoin materiaalivinkin. Mutta jokaisella on toki oikeus valita mutuilu. Hyvä, että selvensit toivettasi. 

Olen eri, mutta voithan niitä myös tässä keskustelussa avata.

Vierailija kirjoitti:

Anoreksiaanhan on liitetty joitain geneettisiä/aivokemiaan liittyviä asioita, joiden vuoksi se nälkiintyminen ja liiallinen liikkuminen niin sanotusti palkitsee aivoissa. Se voi osaltaan selittää sitä, miksi samanlaisessa kasvuympäristössä yksi sairastuu ja toinen ei. Vähän sama juttu (vaikkei anoreksia ainakaan pelkästään riippuvuussairaus olekaan), kuin että opiskeluaikana monikin voi juoda varsin reippaasti, ja vain osa silti sairastuu alkoholismiin.

 

Vaikka kasvuympäristö olisikin sama, niin vanhemmat kuitenkin suhtautuu lapsiinsa usein eri tavoin esim. sukupuolesta ja iästä riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus se on.

Ennemmin mielenterveysongelma. Mielisairaus on pysyvä tila, jota lääkityksellä vakautetaan. 

Ei pysyviä tiloja edes ole. Skitsofreniastakin voi parantua vaikka Suomessa sitä pidetään pysyvänä, mikä on erittäin haitallista, etenkin kun se on Suomessa yleisempi kuin muualla.

Kyllä anoreksia johtuu ihan omasta heikkoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Anoreksiaanhan on liitetty joitain geneettisiä/aivokemiaan liittyviä asioita, joiden vuoksi se nälkiintyminen ja liiallinen liikkuminen niin sanotusti palkitsee aivoissa. Se voi osaltaan selittää sitä, miksi samanlaisessa kasvuympäristössä yksi sairastuu ja toinen ei. Vähän sama juttu (vaikkei anoreksia ainakaan pelkästään riippuvuussairaus olekaan), kuin että opiskeluaikana monikin voi juoda varsin reippaasti, ja vain osa silti sairastuu alkoholismiin.

 

Myös autismi on yleistä anorektikoilla. Siihen liittyy autismin aistiyliherkkyyskin, eli ruokien tekstuurit ja maut voivat olla luotaantyöntäviä ja ruokavalio senkin takia kapenee merkittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä anoreksia johtuu ihan omasta heikkoudesta.

Samaa mieltä. Se on riippuvuus siinä kuin muutkin.

Anokreksia on tyytymättömyyttä omaan minäkuvaan ja siihen minäkuvan syntyyn vaikuttaa ympäröivä maailma kokonaisuudessaan. Meillä kaikilla välitykset ovat erilaisia jonka vuoksi myös kokemukset koetaan eri tavalla eli ei tähän mitään helppoa yksiselitteistä ratkaisua löydy.

Olin anorektisissa mitoissa lukioiässä. Apua terveydenhuollosta ei haettu ja äidin mukaan se oli minun syyni, kun sillä tavalla menin laihduttamaan. Jälkeenpäin ajatellen ei ollut ihme, että laihdutin: en ole ollut koskaan käyrien mukaan ylipainoinen, mutta en ole yhtä siro ja hento ja pieni ja hoikka kuin äitini, mistä sain aina kuulla.

Aikuiset ihan pokkana räkättivät, miten painan puolet enemmän kuin äitini ja äiti nauroi mukana. En todellakaan painanut niin paljon! Meillä kotona ruokavalio oli tasoa lihapiirakka makeilla, juustohamppari, pakastepizza jne. Äiti ei niitä syönyt, mutta suuttui, kun kerran toivoin, että olisi jotain raikkaampaa syötävää. Ihan kuin äiti olisi halunnut lihottaa minua tahallaan, vaikka itse ilkkui lihavuudestani.

ylipäätään en tajua, miksi äidinkin piti koko ajan korostaa sitä, miten hän on niin siro pieni keijukainen. Ketä kiinnostaa jauhaa omasta koostaan niin paljon? Totta kai tunsin olevani iso ja ällöttävä.