Minusta anoreksia on perheen/suvun syy

Vierailija kirjoitti:

Se, että syyttelee muita omista mielenterveyden ongelmista vahvistaa vain sitä että ongelma on omassa päässä. Aina etsitään muista vikaa, silloinkin kun itse näännyttää itseään. 

Sieltä löytyi laihduttava teinin äiti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on, en toki väitä että kaikilla. Nykyisin sentään asia tiedostetaan, ja terveydenhuollossakin puututaan syömisistä ja laihduttamisesta (omastaan) hokevien häiriintyneiden äitien käytökseen. Ennenvanhaan oli ihan normaalia, minun kasikymppinen äitini puhuu jäätävää läskipuhetta yhä sekä itsestään että muista. Myös esim 60-luvulla syntyneet miehet ovat yhä tällaisia painopuheisia ja -katseisia, enkä yhtään ihmettele että noiden arvioivien sanojen ja katseiden alla sairastutaan.

Ai, äitien käytökseen puututaan terveydenhoidossa? Hyvä. Ap

Huolestu isistä. Ne rölläilee somessa. Runkkaa tytärtensä kavereille.

Paitsi läskiviha, onhan siinäkin jotain outoa, että laihuutta ihannoidaan. En ole anorektikko, mutta sain tosi paljon kehuja kuinka ihanan laiha olen, silloin kun olin alipainoinen. 

Voit tutkia mielenterveystalon sivuilta syömishäiriön hoitoon liittyviä osioita, myös läheisille tarkoitettuja materiaaleja. Ehkä sieltä saat parempaa käsitystä, kuin täältä.

Minusta kysymyksenasetteluasi voisi laajentaa ihan muihinkin mt-häiriöihin. Eiväthän ne tyhjiössä synny. Eivätkä perheet ja suvutkaan elä tyhjiössä, vaan ovat aina oman aikansa ja kulttuurinsa tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoreksia tarttuu osittain myös muilta ihmisiltä.

Ei se tartu ihmisiltä, vaan yhteiskunnalta ja yhteisöltä. Sen arvoista ja roolimalleista. Me malliopimme, myös ne huonot jutut.

Itse sairastuin syömishäiriöön vasta aikuisiällä, kun olin tarpeeksi monta vuotta kuunnellut äitini naureskelua "pyöreistä poskistani".   Olen 163cm, paino putosi 47kiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että syyttelee muita omista mielenterveyden ongelmista vahvistaa vain sitä että ongelma on omassa päässä. Aina etsitään muista vikaa, silloinkin kun itse näännyttää itseään. 

Sieltä löytyi laihduttava teinin äiti..

 

Tai sitten ei löytynyt.. 

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaus se on.

Niinhän se ilmeisesti on, mutta jokin sen laukaisee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoreksia tarttuu osittain myös muilta ihmisiltä.

Ei se tartu ihmisiltä, vaan yhteiskunnalta ja yhteisöltä. Sen arvoista ja roolimalleista. Me malliopimme, myös ne huonot jutut.

Työpaikka voi edellyttää hoikkuutta. Monissa paikoissa se on normi. Ylipainoisia syrjitään eikä ura etene.  Potkut saa helpommin.Tästä ei juurikaan puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoreksia tarttuu osittain myös muilta ihmisiltä.

Ei se tartu ihmisiltä, vaan yhteiskunnalta ja yhteisöltä. Sen arvoista ja roolimalleista. Me malliopimme, myös ne huonot jutut.

Ihmiset muodostavat yhteiskunnan, joten kyllä se myös ihan kanssaihmisiltä tarttuu. Paljon mediassa, etenkin keskustelupalstoilla aivan normaalipainoisia ihmisiäkin haukutaan lihaviksi.

Itsekin olen kuullut nuorena ja lapsena olevani lihava. Rupesin näkemään itseni paljon isompana kuin olinkaan. Nyt kun katson noita kuvia, niin olen ollut melko hoikka. Kiusaamistarkoituksessa haukkuminen lihavaksi on aika vaarallista. 

Anorektikko ei alistu sovinismille vaan mieluummin tappaa itsensä nälkään. 

Äärimmäinen vastalause naisvihaa oksentaville setämiehille.

Vierailija kirjoitti:

Voit tutkia mielenterveystalon sivuilta syömishäiriön hoitoon liittyviä osioita, myös läheisille tarkoitettuja materiaaleja. Ehkä sieltä saat parempaa käsitystä, kuin täältä.

Minusta kysymyksenasetteluasi voisi laajentaa ihan muihinkin mt-häiriöihin. Eiväthän ne tyhjiössä synny. Eivätkä perheet ja suvutkaan elä tyhjiössä, vaan ovat aina oman aikansa ja kulttuurinsa tuotteita.

En halua ronkkia mielenterveystalon sivuja. Halusin vain kertoa mutu-mielipiteeni ja keskustella. Ap

Sosiaalinen media ei ehkä ole aina se ensimmäinen kimmoke sairaudelle, mutta ylläpitää tehokkaasti oireilua. Tarkoitan siis pro-ana yhteisöjä ennen tumblrissa ja blogeissa, nykyisin tiktokissa.



Jopa "parantumismyönteiset" ja "vertaistueksi" tarkoitetut ovat sairastuneelle usein hyvin triggeröiviä, koska syömishäiriö pyrkii jatkuvasti vertailemaan muihin. Tyyliin "en ole tarpeeksi sairas, koska en ole ollut osastohoidossa niin kuin tuo toinen", "en voi hakea apua ennenkuin olen niin laiha, että saan varmasti anoreksia-diagnoosin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että syyttelee muita omista mielenterveyden ongelmista vahvistaa vain sitä että ongelma on omassa päässä. Aina etsitään muista vikaa, silloinkin kun itse näännyttää itseään. 

Sieltä löytyi laihduttava teinin äiti..

 

Mä oon kylläkin Mies.

Vierailija kirjoitti:

Anorektikko ei alistu sovinismille vaan mieluummin tappaa itsensä nälkään. 

Äärimmäinen vastalause naisvihaa oksentaville setämiehille.

En tiennytkään, että anoreksia on jokin nais-miesasia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on, en toki väitä että kaikilla. Nykyisin sentään asia tiedostetaan, ja terveydenhuollossakin puututaan syömisistä ja laihduttamisesta (omastaan) hokevien häiriintyneiden äitien käytökseen. Ennenvanhaan oli ihan normaalia, minun kasikymppinen äitini puhuu jäätävää läskipuhetta yhä sekä itsestään että muista. Myös esim 60-luvulla syntyneet miehet ovat yhä tällaisia painopuheisia ja -katseisia, enkä yhtään ihmettele että noiden arvioivien sanojen ja katseiden alla sairastutaan.

Mieheni on syntynyt 60- luvulla, eikä todellakaan painosta puhuminen ole keskiössä. 

Vierailija kirjoitti:

Voit tutkia mielenterveystalon sivuilta syömishäiriön hoitoon liittyviä osioita, myös läheisille tarkoitettuja materiaaleja. Ehkä sieltä saat parempaa käsitystä, kuin täältä.

Minusta kysymyksenasetteluasi voisi laajentaa ihan muihinkin mt-häiriöihin. Eiväthän ne tyhjiössä synny. Eivätkä perheet ja suvutkaan elä tyhjiössä, vaan ovat aina oman aikansa ja kulttuurinsa tuotteita.

Ja varsinkin ympäröivän yhteiskunnan, jonka normit tiukentuvat koko ajan. THL:n edustaja sanoi jokin aika sitten, että olisi syytä pohtia, mitä vikaa on työelämässä, kun ihmiset eivät jaksa. Lisäisin tähän, mitä vikaa on päiväkodeissa, kouluissa ja koko yhteiskunnassa. Hyvä huomio heiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit tutkia mielenterveystalon sivuilta syömishäiriön hoitoon liittyviä osioita, myös läheisille tarkoitettuja materiaaleja. Ehkä sieltä saat parempaa käsitystä, kuin täältä.

Minusta kysymyksenasetteluasi voisi laajentaa ihan muihinkin mt-häiriöihin. Eiväthän ne tyhjiössä synny. Eivätkä perheet ja suvutkaan elä tyhjiössä, vaan ovat aina oman aikansa ja kulttuurinsa tuotteita.

En halua ronkkia mielenterveystalon sivuja. Halusin vain kertoa mutu-mielipiteeni ja keskustella. Ap

En osaa etsiå enkä vastaanottaa tietoa. Haluan vain tunkea kyrpäni laihaan johonkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on, en toki väitä että kaikilla. Nykyisin sentään asia tiedostetaan, ja terveydenhuollossakin puututaan syömisistä ja laihduttamisesta (omastaan) hokevien häiriintyneiden äitien käytökseen. Ennenvanhaan oli ihan normaalia, minun kasikymppinen äitini puhuu jäätävää läskipuhetta yhä sekä itsestään että muista. Myös esim 60-luvulla syntyneet miehet ovat yhä tällaisia painopuheisia ja -katseisia, enkä yhtään ihmettele että noiden arvioivien sanojen ja katseiden alla sairastutaan.

Mieheni on syntynyt 60- luvulla, eikä todellakaan painosta puhuminen ole keskiössä. 

Joo-o. Minä tiedän kyllä tämän sukupolven äijien mielenmaiseman. Jos suu on saatu jollakin suitsittua, niin arvostelu näkyy katseessa ja muussa käytöksessä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että syyttelee muita omista mielenterveyden ongelmista vahvistaa vain sitä että ongelma on omassa päässä. Aina etsitään muista vikaa, silloinkin kun itse näännyttää itseään. 

Lapsi ei synny mt-ongelmaisena, hän kasvaa siihen, mikäli kotona alttius.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella on, en toki väitä että kaikilla. Nykyisin sentään asia tiedostetaan, ja terveydenhuollossakin puututaan syömisistä ja laihduttamisesta (omastaan) hokevien häiriintyneiden äitien käytökseen. Ennenvanhaan oli ihan normaalia, minun kasikymppinen äitini puhuu jäätävää läskipuhetta yhä sekä itsestään että muista. Myös esim 60-luvulla syntyneet miehet ovat yhä tällaisia painopuheisia ja -katseisia, enkä yhtään ihmettele että noiden arvioivien sanojen ja katseiden alla sairastutaan.

Ai, äitien käytökseen puututaan terveydenhoidossa? Hyvä. Ap

Huolestu isistä. Ne rölläilee somessa. Runkkaa tytärtensä kavereille.

Ihan jo arvioiva/arvosteleva puhe ja katse riittää.