Minusta anoreksia on perheen/suvun syy
Tuli mieleen tuosta vuodelta 2022 nostetusta anoreksiaketjusta.
Mielestäni anoreksian voi laukaista lihavan vanhemman itseinho ja laihdutus, tai se, että mummo sanoo, että "oletpa sinä lihonut". Tai perheenjäsenten sairas suhtautuminen ruokaan. Tai herkkujen pakonomainen säännöstely ja kieltäminen. Ja niin edelleen.
Lisäksi en tajua, miten anoreksian voi parantaa. Joku psykiatrin läksytys tuskin saa nuorta syömään. Mikä tahansa ruokaan liittyvä kommentointi varmasti pahentaa tilannetta.
Tiedättekö te, millä tavalla ammattilaiset yrittävät parantaa sitä, ja minkä he sanovat anoreksian syyksi?
Kommentit (64)
Aika monella on, en toki väitä että kaikilla. Nykyisin sentään asia tiedostetaan, ja terveydenhuollossakin puututaan syömisistä ja laihduttamisesta (omastaan) hokevien häiriintyneiden äitien käytökseen. Ennenvanhaan oli ihan normaalia, minun kasikymppinen äitini puhuu jäätävää läskipuhetta yhä sekä itsestään että muista. Myös esim 60-luvulla syntyneet miehet ovat yhä tällaisia painopuheisia ja -katseisia, enkä yhtään ihmettele että noiden arvioivien sanojen ja katseiden alla sairastutaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on, en toki väitä että kaikilla. Nykyisin sentään asia tiedostetaan, ja terveydenhuollossakin puututaan syömisistä ja laihduttamisesta (omastaan) hokevien häiriintyneiden äitien käytökseen. Ennenvanhaan oli ihan normaalia, minun kasikymppinen äitini puhuu jäätävää läskipuhetta yhä sekä itsestään että muista. Myös esim 60-luvulla syntyneet miehet ovat yhä tällaisia painopuheisia ja -katseisia, enkä yhtään ihmettele että noiden arvioivien sanojen ja katseiden alla sairastutaan.
Ai, äitien käytökseen puututaan terveydenhoidossa? Hyvä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on, en toki väitä että kaikilla. Nykyisin sentään asia tiedostetaan, ja terveydenhuollossakin puututaan syömisistä ja laihduttamisesta (omastaan) hokevien häiriintyneiden äitien käytökseen. Ennenvanhaan oli ihan normaalia, minun kasikymppinen äitini puhuu jäätävää läskipuhetta yhä sekä itsestään että muista. Myös esim 60-luvulla syntyneet miehet ovat yhä tällaisia painopuheisia ja -katseisia, enkä yhtään ihmettele että noiden arvioivien sanojen ja katseiden alla sairastutaan.
Ai, äitien käytökseen puututaan terveydenhoidossa? Hyvä. Ap
Kyllä siihen puututaan jos oireileva nuori mainitsee vanhempien ruoka- /painopuheen. Minusta syömishäiriöisen lähiaikuiset pitäisi sairauden ilmetessä ensimmäisenä haastatella, ja nuori turvata tällaiselta käytökseltä/henkiseltä väkivallalta.
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia tarttuu osittain myös muilta ihmisiltä.
Ei se tartu ihmisiltä, vaan yhteiskunnalta ja yhteisöltä. Sen arvoista ja roolimalleista. Me malliopimme, myös ne huonot jutut.
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia tarttuu osittain myös muilta ihmisiltä.
Varmasti totta tuokin. Kaveri, jolla sairas suhtautuminen ruokaan, voi varmaan vaikuttaa herkempään nuoreen. Mutta erityisesti annoksia punnitseva äiti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on, en toki väitä että kaikilla. Nykyisin sentään asia tiedostetaan, ja terveydenhuollossakin puututaan syömisistä ja laihduttamisesta (omastaan) hokevien häiriintyneiden äitien käytökseen. Ennenvanhaan oli ihan normaalia, minun kasikymppinen äitini puhuu jäätävää läskipuhetta yhä sekä itsestään että muista. Myös esim 60-luvulla syntyneet miehet ovat yhä tällaisia painopuheisia ja -katseisia, enkä yhtään ihmettele että noiden arvioivien sanojen ja katseiden alla sairastutaan.
Ai, äitien käytökseen puututaan terveydenhoidossa? Hyvä. Ap
Kyllä siihen puututaan jos oireileva nuori mainitsee vanhempien ruoka- /painopuheen. Minusta syömishäiriöisen lähiaikuiset pitäisi sairauden ilmetessä ensimmäisenä haastatella, ja nuori turvata tällaiselta käytökseltä/henkiseltä väkivallalt
Juuri näin. Eikö heitä siis nyt haastatella? Ap
Se, että syyttelee muita omista mielenterveyden ongelmista vahvistaa vain sitä että ongelma on omassa päässä. Aina etsitään muista vikaa, silloinkin kun itse näännyttää itseään.
Perfektionismi ja syvä kelpaamattomuuden/huonoudentunne on tuonkin ongelman takana ja kyllä valitettavasti kotioloilla on usein suuri vaikutus sairastumiseen. Nää on monesti niitä "näkymättömiä" lapsia joilla on kotona paha olla ja ahdistusta yritetään sitten kontrolloida kehon kautta ja ovat myös äärimmäisen hauraan itsetunnon takia surullisen alttiita median/somen ulkonäköpaineille. Monilla myös traumaa koulukiusaamisesta. Mitä sairaampi kasvuympäristö, sitä suurempi riski syömishäiriöihin ja addiktioihin.
Perheessä on jotain vialla, esim. huonoa perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta, naisen alistamista, vaatimuksia menestymisestä, painosta huomauttelua, masennusta (geenit), täydellisyyden tavoittelua, silmänpalvontaa, teeskentelyä, puhumattomuutta
Vierailija kirjoitti:
Perheessä on jotain vialla, esim. huonoa perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta, naisen alistamista, vaatimuksia menestymisestä, painosta huomauttelua, masennusta (geenit), täydellisyyden tavoittelua, silmänpalvontaa, teeskentelyä, puhumattomuutta
Tämä. Samoin arvotusta ulkoisen perusteella, vaikka sanatonta, niin lapsi sen aistii. Anoreksia on yhteisön sisältä kumpuava sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Se, että syyttelee muita omista mielenterveyden ongelmista vahvistaa vain sitä että ongelma on omassa päässä. Aina etsitään muista vikaa, silloinkin kun itse näännyttää itseään.
Oletko lapsesi sairastuttanut laihduttajaäiti?
Vierailija kirjoitti:
Se, että syyttelee muita omista mielenterveyden ongelmista vahvistaa vain sitä että ongelma on omassa päässä. Aina etsitään muista vikaa, silloinkin kun itse näännyttää itseään.
Syömishäiriöisenä (jotain muuta kuin anorexia) pääsin ryhmäterapiaan. Ryhmän vetäjä muistutti joka ikinen kerta, että "sinä et ole itseäsi rikkonut, mutta vain sinä voit itsesi parantaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia tarttuu osittain myös muilta ihmisiltä.
Ei se tartu ihmisiltä, vaan yhteiskunnalta ja yhteisöltä. Sen arvoista ja roolimalleista. Me malliopimme, myös ne huonot jutut.
Yhteisö koostuu ihmisistä. Ns. social contagion.
Ystävälläni on anoreksia johtuen juurikin äitinsä suhtautumisesta ruokaan ja syömiseen.
Todella ihmettelen, ettei itselläni ole, koska perheessäni oli jäätävää läskipuhetta. Olen myös aikuisena saanut kuulla omasta lihomisestani, vaikka olen ollut kokoajan normaalipainon rajoissa.
Olen syntynyt -85
Yks kaveri siarastui n. 11-vuotiaana kun oli lapsena lievästi ylipainoinen ja kun alkoi laihtumaan niin koko suku kannusti ja ihaili tuloksia. Mun mielestä lapsen painoa ei kannattaisi kommentoida oikeastaan ollenkaan, vaan pelkästään painottaa liikunnan ja terveellisen ruuan tärkeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni on anoreksia johtuen juurikin äitinsä suhtautumisesta ruokaan ja syömiseen.
Todella ihmettelen, ettei itselläni ole, koska perheessäni oli jäätävää läskipuhetta. Olen myös aikuisena saanut kuulla omasta lihomisestani, vaikka olen ollut kokoajan normaalipainon rajoissa.
Olen syntynyt -85
Lisään vielä, että äitini on aina ollut normaalipainoinen ja isäni lihava, mutta isäni silti valittaa naisten painosta ja on juurikin kommentoinut minun painoani mm.lasten saannin jälkeen, vaikka en missään vaiheessa ole ollut lihava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoreksia tarttuu osittain myös muilta ihmisiltä.
Ei se tartu ihmisiltä, vaan yhteiskunnalta ja yhteisöltä. Sen arvoista ja roolimalleista. Me malliopimme, myös ne huonot jutut.
Muistatteko Linja-kevytmargariinimainoksen 80-luvulta? Kuvia isoista ja pienistä pepuista ja spiikki: tuo käyttää, tuo ei käytä...
Olin lapsi, joten otin sen aika totena. Mutta se oli lähinnä hassu, ei muuta. Jollekin teinille olisi saattanut vaikuttaa jotenkin muuten. Ap
Ettekö ole miettineet tätä asiaa? Ap