Miehen harrastus kahdestaan toisen naisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

No, meillä mies on lähdössä kesällä kahdestaan reissuun tämän pitkäaikaisen naispuolisen harrastuskaverinsa kanssa. (En ole siis ap.) 

Kurjalta tuntuu, etenkin kun kotona mies on täysin passiivinen, aloitteeton, todella monessa suhteessa kuin lapsi. Ymmärrän kyllä yskän, ja olen sanonut, että on vapaa lähtemään kokonaan, mutta hän ei lähde. Mukavaa olla ja mökötellä täällä kotona kuin esiteini. 

Ei helvetti. Parisuhteessa oleva ihminen EI matkusta kaksistaan toisen kanssa. Oli suhdetta tai ei. Okei jonkun oman veljensä tai äitinsä kanssa voi, mutta ei minkään harrastuskaverin kanssa, dear lord!

Matka tai parisuhde, niistä laitat valitsemaan. Ei kahta sanaa tästä. Tai valitse ite, heitä menemään tommonen paskiainen,

Raja limakalvokontaktiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Olen itsekin musiikki-ihmisiä (nainen) ja tottunut siihen, että ihmiset soittaa eri kokoonpanoissa, milloin kaksin, milloin kolmisin, milloin on enempi porukkaa. En voi kuvitellakaan eläväni suhteessa jossa toisen harrastuksia rajoitetaan, varsinkaan musiikkia. 

 

Siitä tässä on kyse, että miehen vaimo on ilmaisena piikana sen ajan kun sinä toteutat itseäsi hänen perheensä ajalla. Jos vaimolla samat mahdolisuudet harrastaa ja jos vaimoon upotetaan yhtä paljon kannustavaa laatuaikaa, asia on ok. Mutta jos ei, niin perseestä. Koska PERHEESTÄ.

Ja toisaalta jos ihan ilman lapsiakin toinen käyttää kaiken aikansa ja energiansa harrastukseen niin, että puolisoa ja parisuhdetta ei huomioida kuin joskus ja jouluna (silloinkin kelloa kytäten, että vielä kerkeäisi treeneihin jos saa nämä treffit nyt äkkiä loppumaan). Niin kyllä silloinkin siitä harrastuksesta tulee pikkuhiljaa ongelma, joka vaatii joko kompromissia, tai sitten eri teille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Olen itsekin musiikki-ihmisiä (nainen) ja tottunut siihen, että ihmiset soittaa eri kokoonpanoissa, milloin kaksin, milloin kolmisin, milloin on enempi porukkaa. En voi kuvitellakaan eläväni suhteessa jossa toisen harrastuksia rajoitetaan, varsinkaan musiikkia. 

Joo. MUTTA ONKO SINULLA TALIPÄÄ LAPSIA, KUTEN TÄMÄN KETJUN MIEHELLÄ ON? 

Siitä tässä on kyse, että miehen vaimo on ilmaisena piikana sen ajan kun sinä toteutat itseäsi hänen perheensä ajalla. Jos vaimolla samat mahdolisuudet harrastaa ja jos vaimoon upotetaan yhtä paljon kannustavaa laatuaikaa, asia on ok. Mutta jos ei, niin perseestä. Koska PERHEESTÄ.

On lapsia ja lapsetkin harrastaa musiikkia. Turhaan kuitenkaan minulle rähjäät koska en ole tuo nainen, joka viettää aikaa ap:n miehen kanssa.

Toimivassa parisuhteessa molemmilla on hyvä olla omaa aikaa, tasapuolisesti. Tehköön kumpikin sillä ajalla sitten mitä tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Olen itsekin musiikki-ihmisiä (nainen) ja tottunut siihen, että ihmiset soittaa eri kokoonpanoissa, milloin kaksin, milloin kolmisin, milloin on enempi porukkaa. En voi kuvitellakaan eläväni suhteessa jossa toisen harrastuksia rajoitetaan, varsinkaan musiikkia. 

 

Siitä tässä on kyse, että miehen vaimo on ilmaisena piikana sen ajan kun sinä toteutat itseäsi hänen perheensä ajalla. Jos vaimolla samat mahdolisuudet harrastaa ja jos vaimoon upotetaan yhtä paljon kannustavaa laatuaikaa, asia on ok. Mutta jos ei, niin perseestä. Koska PERHEESTÄ.

Ja toisaalta jos ihan ilman lapsiakin toinen käyttää kaiken aikansa ja energiansa harrastukseen niin, että puolisoa ja parisuhdetta ei huomioida kuin joskus ja jouluna (silloinkin kelloa kytäten, että vielä

Kyllä. Mutta silloin kun ei ole lapsia, niin parisuhteen toisella osapuolella ei ole mitään mahdollisuutta samalla ajalla toteutta itseään tai hengailla kaveriensa kanssa tai edes käydä siellä jumpassa. Ellei nyt perheellä ole vino pino siskoja, veljiä, isovanhemoia jatkuvasti hoitamassa lapsia. Joillakin on. Monilla ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaelluksesta; just työkaveri kysyi, lähtisinkö päiväreissulle kansallispuistoon hänen kanssaan. Hän on minua 20v nuorempi sinkkumies ja minä nainen, parisuhteessa. Hänellä ei ole juurikaan samanhenkisiä kavereita. Väitätte tietysti että hänellä on jotain taka-ajatuksia tai että olen vaan kuuma puuma. Miksei mies ja nainen vaan voisi olla kavereita?

Vaikka asiassa ei aidosti olisi mitään taka-ajatuksia, niin en minä kyllä lähtisi minkään nuoren miehen kanssa vaeltelemaan. Ihan siksikin, että miltä se nyt näyttäisi minun miehelleni. Löydän kyllä muutakin vaellusseuraa ja voin mennä myös yksin. Eikä minua siis todellakaan haittaisi kieltäytyä tarjouksesta, vaan ihan neutraalisti sen tekisin. En ymmärrä näitä, joiden mielestä on maailmanloppu, jos parisuhteen vuoksi kieltäytyy mahdollisesti kumppanissa epävarmuutta aiheuttavasta toiminnasta. Ei minulla ole tarvetta lä

Nykyään tosiaan nuoret miehet saattavat p0rn0n kyllästämänä oikeasti haaveilla vaikka mistä. Työkaverini on 55 v ja oli käynyt baarissa työporukan kanssa. Siellä vastaan oli tullut poikansa 25 v entinen luokkakaveri, joka oli alkanut vihjailemaan kaikenlaista. Oli pitänyt sanoa oikein ääneen, että olen sun äitisi ikäinen ja sitä paitsi naimisissa.

Ilmeisesti olen kummajainen, pystyn harrastamaan eri juttuja eri ihmisten kanssa, ilman että siinä mitään seksuaalista tai ihastusta olisi takana....

Sen pystyn vielä ymmärtämään että vedotaan tähän on se että se vie liikaa yhteistä aikaa, joka jo valmiiksi kortilla. 

Mutta että lähdetään heti syyllistämään jotakuta siitä että tämä on jokin salakuvio koska on ihastunut tai aiotaan tehdä muuta kun musiikkia. En ymmärrä.

Jos suhteenne on terveellä pohjalla, niin toiselle kuuluu myös antaa liikkumavaraa omiin harrastuksiin, mikään ei tapa suhdetta yhtä hyvin kun syytön kyttääminen.

Mutta, mutta...mikä avuksi?

KESKUSTELKAA TOISTENNE KANSSA🙄

Minulla on vaelluskaverina nainen, joka ei ole puolisoni. Viime mainittua ei saa kirpputori- shoppailukierroksia pitemmille retkille kirveelläkään,

Olen tuntenut vaelluskaverini 50 vuotta eli olemme pitkäaikaisia ystäviä. Hän on reipas, aktiivinen ja hyväntuulinen luontoihminen, jonka kanssa kemiat toimivat. Soittelemme kuulumiset vähintään kerran kuussa ja jaamme kokemuksiamme sekä tuemme toisiamme kuten hyvien ystävien kuuluukin.

Tämän ystävän kanssa olemme tehneet viimeisten kymmenen vuoden aikana sekä päiväretkiä että puolenkymmentä enimmillään viikon pituista vaellusta, joilla on yövytty sekä autiotuntuvissa että teltassa.

Periaate on sanomattakin selvä: kumpikin nukkuu omassa makuupussissaan, emme sauno yhdessä ja läheisyys rajoittuu kevyeen halaukseen tavatessa ja erotessa.

Muussa tuttavapiirissä osa suhtautuu tällaiseen kaveruussuhteeseen mutkattomasti, mutta joillakin ennakkoluulot paistavat naamasta sanomattakin - ne ovat niitä, joiden arvomaailmassa miesten ja naisten rooleille sekä parisuhteille on varattu tiukat lokeronsa.

Oma puoliso vitsailee ja vihjailee "salarakkaasta", mihin vastaan, että tervetuloa mukaan vaan niin näet, mistä on kyse. Ei hän lähde, joten kieriskelköön maustasukkaisuudessaan jos siltä tuntuu. Olenhan tuntenut retkiystäväni jo kauan ennen kuin puolisoon tutustuin.

Nyt joku tietysti kysyy, eikö yhtään tule halua maistaa kiellettyä hedelmää, kun sellaisen kanssa teltassakin on. Vastaan, että eipä ole tullut edes yritettyä. En halua vaarantaa hyvää ystävyyssuhdetta, joka on juuri tällaisena, ilman seksuaalista viritystä, niin hyvä.

Ja jos kysytte, osallistunko itse oman puolisoni harrastuksiin, vastaus on että totta kai. Käymme ahkerasti kulttuuritapahtumissa kuten näyttelyissä, teatterissa ja konserteissa, vietämme kahdestaan kaupunkilomia ja menemme yhdessä tuttavien ja sukulaisten juhliin, pidämme heille kutsuja jne.

Tähän 68 vuoden ikään olen oppinut, ettei kaikki maailmassa ole niin mustavalkoista kuin luulisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin ap:n  huolen. Mutta entä jos menisit mukaan harjoituksiin? 

No ei mun mieheni kyllä suostuisi tähän. Sillä hänen mielestäänhän mussa on jotain vikaa, kun en pidä tästä ajatuksesta. Lisäksi myös lapset pitäisi ottaa mukaan harjoituksiin.

ap

Kyllä sussa onkin. Saisko miespuolisen ystävän kanssa harrastaa? 

Oma mies soitti jonkin aikaa kahdestaan naisen kanssa, eikä ollut mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Olen itsekin musiikki-ihmisiä (nainen) ja tottunut siihen, että ihmiset soittaa eri kokoonpanoissa, milloin kaksin, milloin kolmisin, milloin on enempi porukkaa. En voi kuvitellakaan eläväni suhteessa jossa toisen harrastuksia rajoitetaan, varsinkaan musiikkia. 

Niinpä

Varsinkin kun ap:n mies selvästi laajemminkin musiikista kiinnostunut. 

Typerää mustasukkaisuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä tuossa ei ole mitään outoa. Olen itsekin musiikki-ihmisiä (nainen) ja tottunut siihen, että ihmiset soittaa eri kokoonpanoissa, milloin kaksin, milloin kolmisin, milloin on enempi porukkaa. En voi kuvitellakaan eläväni suhteessa jossa toisen harrastuksia rajoitetaan, varsinkaan musiikkia. 

Joo. MUTTA ONKO SINULLA TALIPÄÄ LAPSIA, KUTEN TÄMÄN KETJUN MIEHELLÄ ON? 

Siitä tässä on kyse, että miehen vaimo on ilmaisena piikana sen ajan kun sinä toteutat itseäsi hänen perheensä ajalla. Jos vaimolla samat mahdolisuudet harrastaa ja jos vaimoon upotetaan yhtä paljon kannustavaa laatuaikaa, asia on ok. Mutta jos ei, niin perseestä. Koska PERHEESTÄ.

Miksi alat rumasti nimittelemään toista?? Etkö osaa keskustella ilman? 

Kyllä me monet perheelliset harrastamme, naiset ja miehet. Mikä siinä on omituista?

Tänään oma mieheni menossa esiintymään ja musta se on mukavaa, nauttikoon elämästään. Ei tarvitse minun roikkua lahkeessa mustasukkaisena.

Ohis, nainen

Vierailija kirjoitti:

Naapurin rouva harrasti lenkkeilyä vieraan miehen kanssa. Lopputuloksena jäi mies ja lapset, kun lenkkeily johti avioeroon. En suosittele jatkuvaa harrastamista kahdestaan vieraan miehen/naisen kanssa, toisaalta ketään ei voi sängynjalkaan kahlita, jos on hinku mennä.

Oma exäni ihastui säbä-kaveriinsa. Ei maininnut hänen nimeään vuosikausiin ääneen, vasta kuin ero oli virallinen, miehen nimi alkoi esiintyä puheessa. Vilkaisin miehen fb-profiilia ja huomasin että exä oli nakellut hänen kaikkiin julkaisuihinsa kommentia jopa arkisin klo 23 aikoihin, kun itse olin jo nukkumassa, ja tätä oli jatkunut koko harrastuksen ajan, jo pari vuotta. Oli myös käynyt pyöräilemässä ja valokuvaamassa miehen kotiseudulla, 20km päässä. Jostain kommentista huomasin, että oli käynyt bussilla myös pariin otteeseen miehen työpaikalla, joka 40km päässä. Ei ollut maininnut minulle näistä reissuista koskaan.

Mies tietenkin oli ihan menestyvä, melkein 190cm pitkä, 500+ fb-kaveria jne. Tämä kai selitti, miksi minun huonoa urakehitystä, introverttiyttäni ja 170cm pituuttani mollattiin viimeisinä vuosina oudon paljon. Olimme kuitenkin olleet yhdessä 14 vuotta ja ensimmäiseen 10 vuoteen nuo seikat eivät nyppineet eksääni.

Juuri tuolla tavalla parisuhteiden etääntyminen usein alkaa.

Toinen huolehtii kodin pyörityksestä ja arjen rutiineista. Omaa tai yhteistä aikaa kumppanin kanssa ei ole. Toinen taas yhä useammin hakeutuu kodin ulkopuolelle omiin menoihin ja harrastuksiin. Sieltä haetaan ilo ja elämykset. Kotielämä on tylsää pakkopullaa ja kaikki tilaisuudet kodin ulkopuoliseen hauskanpitoon hyödynnetään. Ja sitten ihmetellään, että miksi se kotona puurtava puoliso ei ole tyytyväinen.

Mulle parisuhde merkitsee nimenomaan yhdessäoloa. Yhdessäoloa, jota kumpikin haluaa. Toki sen rinnalla voi olla omia harrastuksia, mutta jos painopiste alkaa keikahtaa kaikkeen kodin ulkopuoliseen, on se hälytysmerkki. 

Varmasti monelle menokenkäiselle sopii  erittäin hyvin, että toinen hoitaa kodin ja huolto pelaa niinä hetkinä kun menokenkä suvaitsee kotona näyttäytyä. Kotona yhdessä vietetty aika on menohaluiselle kuin rangaistus, mutta ei hän toki halua erotakaan, että ei huolto häiriinny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, meillä mies on lähdössä kesällä kahdestaan reissuun tämän pitkäaikaisen naispuolisen harrastuskaverinsa kanssa. (En ole siis ap.) 

Kurjalta tuntuu, etenkin kun kotona mies on täysin passiivinen, aloitteeton, todella monessa suhteessa kuin lapsi. Ymmärrän kyllä yskän, ja olen sanonut, että on vapaa lähtemään kokonaan, mutta hän ei lähde. Mukavaa olla ja mökötellä täällä kotona kuin esiteini. 

Ei helvetti. Parisuhteessa oleva ihminen EI matkusta kaksistaan toisen kanssa. Oli suhdetta tai ei. Okei jonkun oman veljensä tai äitinsä kanssa voi, mutta ei minkään harrastuskaverin kanssa, dear lord!

Matka tai parisuhde, niistä laitat valitsemaan. Ei kahta sanaa tästä. Tai valitse ite, heitä menemään tommonen paskiainen,

Ai jos ovat vaikka menossa samaan kisaan, ei saa matkustaa yhdessä? 😄 Kuinka  sekaisin täällä porukka on? Oikeastiko tällaisia ihmisiä on olemassa? Ilmeisesti. Säälittää teidän puolisot.

Vierailija kirjoitti:

Näen miehenä tuossa orastavan parisuhteen alun. Sorry. 

Näen 40+ miehenä, että soittomiehellä saattaa olla taka-ajatuksia. Jos laulajanaisella ei ole, niin mitään ei tapahdu. Korkeintaan duo lopahtaa.

Eihän ne välttämättä laula ja soita vaikka väittävät. Saattavat vaikka vain harrastaa sek siä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni harrastaa vaellusta ja käy myös toisinaan vaeltamassa miespuolisen työkaverinsa kanssa. Pitääkö olla huolissaan?

Minä käyn vaeltamassa naispuolisen työkaverini kanssa. Hän on naimisissa. Aika usein päädymme päivän päätteeksi lempimään samaan makupussiin. En tiedä olisiko hän juuri sinun vaimosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ala harrastamaan yhtään mitään sellaisen naisen kanssa, joka ei häntä miellytä ulkoisesti. Ei mies ole naisen kaveri työajan ulkopuolella jos nainen on susiruma. Ei ikinä. 

Jaa-a, näin miehenä voin kertoa että olen harrastanut harrastusta tällaisen ei niin ulkoisesti viehättävän naisen kanssa. Kivaa oli ja kavereita ollaan edelleen vaikka kyseinen harrastus onkin jo jäänyt. Että se siitä ei ikinästä.

Nyt kyllä kiinnostaa mikä se kahdenkeskinen harrastus oli? Lauluduo tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimoni harrastaa vaellusta ja käy myös toisinaan vaeltamassa miespuolisen työkaverinsa kanssa. Pitääkö olla huolissaan?

Minä käyn vaeltamassa naispuolisen työkaverini kanssa. Hän on naimisissa. Aika usein päädymme päivän päätteeksi lempimään samaan makupussiin. En tiedä olisiko hän juuri sinun vaimosi. 

Mä tiedän kanssa yhden harrastusparin, kumpikin naimisissa eikä miehen vaimolla ole mitään tietoa ollut siitä, että ramppaa Lapissa ym.salarakkaansa kanssa. Rouva tietää kyllä että mies käy vaeltelemassa kaverin kanssa. Nainen se on ja yhteinen makuupussi. Rouva niin paljon  nuorempi niin ei edes usko että kuuskymppinen äijä pettää.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi ymmärtävän, että tuo ei yksinkertaisesti ole sopivaa. Joku voi väittää, että on oikeus ja kyllä onkin, mutta ei hän noin toimiessaan parisuhdettanne ja perhettänne arvosta. Tuosta ei seuraa kuin ongelmia tavalla tai toisella vaikka olisikin vilpitön ajatus

Oletko tavannut naisen? Jos kutsutkin hänet kylään ja tutustuisit häneen ja tekisit hänestä myös sinun ystäväsi, voisit jättää mustasukkaisuuden taaksesi. Jos musiikki kuitenkin on miehellesi tärkeää niin voisit ennemminkin tukea häntä harrastuksessaan.