Lue keskustelun säännöt.
Onko ylioppilas jotenkin hienompi kuin DI ?
Kommentit (28)
Varmaan 99% diplomi-insinööreistä on myös ylioppilaita. On se yksi etappi elämässä, mutta tuosta eteen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpailee turhimmasta hukatusta ajasta elämässän varusmiespalveluksen kanssa.
(sen jälkeen insAMK/DI/sähköarska)
Ylioppilas on vasta opiskelunsa puolivälissä, kun pitää hakea joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun opiskelemaan tulevaa ammattiaan varten.
Diplomi-insinööriksi pääsee tai joutuu, vaikka ei olisi ylioppilastutkintoa suorittanut
Ylioppilas on pieni DI:n taimi. Sitä kun neljä vuotta marinoidaan viinassa ja oluessa, niin se kehittyy DI:ksi.
Itselleni yo-lakin saaminen oli isompi vaiva kuin DI-tutkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19-vuotiaana on oikein hienoa olla ylioppilas. On se silloin ihan juhlavaa.
Siitä sitten jatketaan eteenpäin. Ja 25-vuotiaana on ihan hienoa olla DI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaako ap, että ylioppilas jotenkin huononisi, kun menisi teknilliseen yliopistoon ja valmistuisi DI:ksi? Lähes kaikki DI:thän on ylioppilaista, sitten tekniikan ylioppilaita ja tämän jälkee DI. Mahdollisesti myöhemmin tekniikan lisensiaatti ja tekniikan tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni yo-lakin saaminen oli isompi vaiva kuin DI-tutkinnon.
Itseasiassa minäkin olen lapsilleni sanonut, kun ovat ylioppilaaksi päässeet, että kovin puristus on nyt takana. Yliopistossa opiskelu on paljon rennompaa kuin lukiossa.
Lapset eivät oikein ole uskoneet, kun heillä on mielikuva, että yliopistossa on ihan mielettömän tieteellistä ja kaikki jotain superälykköjä. Mutta eihän se niin ole. Huippulukiosta jos menee tavisyliopistoon, niin opiskelukavereiden taso laskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilas on vasta opiskelunsa puolivälissä, kun pitää hakea joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun opiskelemaan tulevaa ammattiaan varten.
Diplomi-insinööriksi pääsee tai joutuu, vaikka ei olisi ylioppilastutkintoa suorittanut
Ei taida ihan onnistua DI-opinnot, jos lukion pitkä matematiikka ja fysiikka on jäänyt väliin. Sisäänpääsykokeissakin edellytetään lukion pitkän matematiikan ja fysiikan hyvää hallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni yo-lakin saaminen oli isompi vaiva kuin DI-tutkinnon.
Itseasiassa minäkin olen lapsilleni sanonut, kun ovat ylioppilaaksi päässeet, että kovin puristus on nyt takana. Yliopistossa opiskelu on paljon rennompaa kuin lukiossa.
Lapset eivät oikein ole uskoneet, kun heillä on mielikuva, että yliopistossa on ihan mielettömän tieteellistä ja kaikki jotain superälykköjä. Mutta eihän se niin ole. Huippulukiosta jos menee tavisyliopistoon, niin opiskelukavereiden taso laskee.
Taidat olla vähän jälkeenjäänyt yksilö? Kovien tieteiden opiskelu yliopistossa on paljon kognitiivisesti haastavampaa kuin lukion käynti. Lukio on ihan lasten leikkiä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilas on vasta opiskelunsa puolivälissä, kun pitää hakea joko yliopistoon tai ammattikorkeakouluun opiskelemaan tulevaa ammattiaan varten.
Diplomi-insinööriksi pääsee tai joutuu, vaikka ei olisi ylioppilastutkintoa suorittanut
Ei taida ihan onnistua DI-opinnot, jos lukion pitkä matematiikka ja fysiikka on jäänyt väliin. Sisäänpääsykokeissakin edellytetään lukion pitkän matematiikan ja fysiikan hyvää hallintaa.
Hyvin minulla ainakin onnistui ilman päivänkään lukio-opintoja.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako ap, että ylioppilas jotenkin huononisi, kun menisi teknilliseen yliopistoon ja valmistuisi DI:ksi? Lähes kaikki DI:thän on ylioppilaista, sitten tekniikan ylioppilaita ja tämän jälkee DI. Mahdollisesti myöhemmin tekniikan lisensiaatti ja tekniikan tohtori.
Jos on DI mutta ei ylioppilas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin ollaan ylioppilas lukion 3 vuotta . Peruskoulu lukio yhteensä sama kuin peruskoulu yläaste . Vuosissa. Sitten siitä jatketaan joko teknilliseen lääkkeiden tms. Tai yläasteelta ammatilliseen. Toiset suorittaa jo lukiossa vain niitä aineita mitkä tarvitaan siihen ammattiin mihin lähtee opiskelemaan. Taidelukiot taidekoulun kelloseppä koulut rakennuspuoli joko teknikko tai ammatilliset sähkö insinööri matematiikkaa. Eihän kukaan voi rakentaa taloa ilman putkimiestä kuin sähköasentajaa ja autoja. Lääkärikin erikoistuu ei he osaa kaikkea sentään vaan erikoistuu johonkin tiettyyn osaamiseen. Hammaslääkärit toiset on tekniikoita toiset jotain muuta. Taiteessa mennään tuottavaan työhön missä myydään tuotetta rahasta. Medialuokat pohjustaa kun lähdetään jatkamaan opintoja. Monet lähihoitajat käy peruskoulun jälkeen samalla lukion kaksoistutkinnon. Tai jatkaa perushoitajasta erikoistumaan. Tai sairaanhoitajaksi. Lukiosta kun valmistuu pääsee hakemaan yliopistoon . Yliopistoon pääsee opiskelemaan yksittäisiä aineita kuka tahansa. Tai yksittäisiä ammatillisia lisä kursseja voi suorittaa ammatti opistossa. Kuin työnteon ohella voi käydä lukiossa pelkkiä kieliä opiskelemassa ja kansalaisopistossa. Kyse ei ole hienommuudesta vaan opiskelusta. Ammateista. Lyhyempiä kouluja on kampaajat ja uimopettajat , liikunnan opettajat ja koulunkäynti avustajat . Kodinhoitajat kuin jalkahoitajat. Erikseen on Caterina koulutukset ruoka aloille ja tarjoilija koulut. Ylioppilas tai peruskoulu on pohjakoulutus.
Kyllä ihan vanhan ajan tekussakin oli esim. matematiikka välillä aika haastavaa vaikka lukiossa luulinkin olevani siinä hyvä, ja L:n kirjoitin. Joten luulisin ettei yliopistollakaan ihan leppoisaa ole kaikki opiskelu.
Yleensä DI on myös ylioppilas. Yo-juhlat olivat aikoinaan isot ja valmistujaisjuhlia en muistaakseni pitänyt. Kilisteltiin onnettilumaljat perheen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan 99% diplomi-insinööreistä on myös ylioppilaita. On se yksi etappi elämässä, mutta tuosta eteen päin.
Niin on diplomi-insinöörikin vain väliaskel matkalla tekniikan tohtoriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni yo-lakin saaminen oli isompi vaiva kuin DI-tutkinnon.
Itseasiassa minäkin olen lapsilleni sanonut, kun ovat ylioppilaaksi päässeet, että kovin puristus on nyt takana. Yliopistossa opiskelu on paljon rennompaa kuin lukiossa.
Lapset eivät oikein ole uskoneet, kun heillä on mielikuva, että yliopistossa on ihan mielettömän tieteellistä ja kaikki jotain superälykköjä. Mutta eihän se niin ole. Huippulukiosta jos menee tavisyliopistoon, niin opiskelukavereiden taso laskee.
Taidat olla vähän jälkeenjäänyt yksilö? Kovien tieteiden opiskelu yliopistossa on paljon kognitiivisesti haastavampaa kuin lukion käynti. Lukio on ihan lasten leikkiä vielä.
Oletko itse ollut näissä huippulukioissa? Siellä oppilasaines on vähän toisenlaista, kun sitten koko vuosikurssin teekkareista.
Yhtään väheksymättä yliopistossa opiskeltavaa materiaalia.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan vanhan ajan tekussakin oli esim. matematiikka välillä aika haastavaa vaikka lukiossa luulinkin olevani siinä hyvä, ja L:n kirjoitin. Joten luulisin ettei yliopistollakaan ihan leppoisaa ole kaikki opiskelu.
Isä oli valmistunut tekusta, ei ylioppilas. Hän pystyi auttamaan lukion ja yliopiston perusfysiikassa, mutta pitkä matematiikka lukiossa ja yliopiston matematiikka oli jo liikaa.
Olen tse ollut matematiikassa aina hyvä, mutta kyllä yliopiston tekniikan puolen matematiikat pisti nöyrtymään. Niitä tuli väännettyä useampi vuosi.
On.