Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuntuu, että nykypäivänä parisuhteet eivät kestä useita vuosia
13.05.2025 |
Tuntuuko muistakin samalta, että nykypäivänä on tosi harvinaista, että esim- avioliitto tai muut pitkäaikaiset suhteet eivät oikeasti kestä kuin ehkä muutaman vuoden? Huomaahan sen jo julkkiksistakin, että erotaan vaikk alapset olisivat pieniä. Mikähän siinä on syynä? Ainakin itse arvelen, että nykypäivänä vaan erotaan helposti, jos ei ole enää kivaa. Toisaalta, onko se sitten huono juttu, jos ero tulee siksi, että ei ole enää kivaa yhdessä?
Minunkin eräs uskovainen naispuolinen ystävä meni 24-vuotiaana naimisiin lyhyen seurustelun jälkeen toisen uskovaisen miehen kanssa, ja heidän oli tietenkin tarkoitus olla yhdessä hautaan asti, kun he ovat uskovaisia, mutta he erosivat jo 7 vuoden jälkeen.
Jos edes uskovaisilla ei avioliitot kestä, niin kenellä sitten kestää?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on se, että ei kestetä sitä tasaista arkea. Koko parisuhde pitäisi olla yhtä alkuhuumaa. Sitä alkuhuumaa on kuitenkin mahdotonta saada itsestään. Pidemmässä parisuhteessa se vaatii aina työtä. Samalla pitäisi myös oppia sietämään sitä harmaata arkea ja niitä hetkiä, kun kumppani tuntuukin maailman ärsyttävimmältä. Nykyään parisuhteen ongelmat ratkaistaan eroamalla, eikä enää keskustelemalla.
Ikuisen alkuhuuman jahtaamisen taustalla on usein käsittelemätön trauma. Ihminen pakenee sen käsittelyä toistuviin alkuhuuman kokemuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on eri kulttuureista on asenteet, maailmankuva, odotukset toisesta ja käytöstavat jo ristiriidassa. Ihan varmasti tulee riitaa. Monasti ulkomaalaisilla on myös hyötymistarkoitus kuten passi ja neuvonta kelatukia varten.
Vierailija kirjoitti:
Nopea otanta lähipiiriini:
vanhempani: tänä vuonna 50v hääpäivä
isovanhempani: olivat naimisissa 62v kunnes kuolema erotti
toiset isovanhempani: olivat naimisissa 58v kunnes kuolema erotti
siskoni: tänä vuonna 22v naimisissa
veljeni: tänä vuonna 10v naimisissa
lähimmät ystäväni (5kpl): yhdellä yli 20v parisuhde, kolmella yli 10v parisuhde ja yksi on ikisinkku
Minusta ei tunnu, että parisuhteet eivät kestäisi vuosia.
Kuinkahan moni näistäkään ihmisistä on edes käynyt ihmettelemässä ja turhautumassa tähän vauva palstan parisuhde yliajatteluun. Eihän tämä ole mikään onnellisten parisuhteiden palsta vaan porukka velloo ongelmissaan kun muuta tekemistä ei ole
Vierailija kirjoitti:
Et vaan huomaa niitä pitkiä suhteita ja liittoja.
Nykyään ei myöskään ole pakko pysyä paikassa suhteessa tai liitossa ja eroaminen ei enää nykyään ole sellainen häpeä ja sosiaalinen itsemurha kuin ennen. Joskus on jopa parempi lastenkin kannalta että vanhemmat eroaa.
Omassa lähipiirissä on muutama pitkä parisuhde, mutta niistä taas saa kuulla jatkuva märinää siitä, miten toinen ärsyttävä syistä x ja y ja pitäisiköhän vaan erota. Kun välillä toteaa, että onhan se ero joskus parhain ratkaisu, niin pakitetaan, että en minä nyt kuitenkaan... mutta sama valitus jatkuu.
Itse olen ollut jo joitain vuosia yksin. Elämä näin on hyvää, niin sen parisuhteen pitäisi oikeasti olla tosi hyvä, jotta toisi lisäarvoa elämääni. Yksin en lähde enää yhtäkään parisuhdetta kannattelemaan ja perässä vetämään. Joten ilman omatunnontuskia eroan, jos suhteeseen menen ja huomaan, että yksin saan olla taas kaiken tekemässä ja järjestämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et vaan huomaa niitä pitkiä suhteita ja liittoja.
Nykyään ei myöskään ole pakko pysyä paikassa suhteessa tai liitossa ja eroaminen ei enää nykyään ole sellainen häpeä ja sosiaalinen itsemurha kuin ennen. Joskus on jopa parempi lastenkin kannalta että vanhemmat eroaa.
Omassa lähipiirissä on muutama pitkä parisuhde, mutta niistä taas saa kuulla jatkuva märinää siitä, miten toinen ärsyttävä syistä x ja y ja pitäisiköhän vaan erota. Kun välillä toteaa, että onhan se ero joskus parhain ratkaisu, niin pakitetaan, että en minä nyt kuitenkaan... mutta sama valitus jatkuu.
Itse olen ollut jo joitain vuosia yksin. Elämä näin on hyvää, niin sen parisuhteen pitäisi oikeasti olla tosi hyvä, jotta toisi lisäarvoa elämääni. Yksin en lähde enää yhtäkään parisuhdetta kannattelemaan ja perässä vetämään. Joten ilman omatunnontuskia eroan, jos suhtees
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni tähänkin keskusteluun osallistunut on A) pitkässä parisuhteessa, B) ei ole ollut pitkässä parisuhteessa C) ollut pitkässä parisuhteessa. Veikkaan, että B ja C hallitsevat tyhjänpäiväistä keskustelua täällä kaninkolossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni tähänkin keskusteluun osallistunut on A) pitkässä parisuhteessa, B) ei ole ollut pitkässä parisuhteessa C) ollut pitkässä parisuhteessa. Veikkaan, että B ja C hallitsevat tyhjänpäiväistä keskustelua täällä kaninkolossa"
Eli kyselet, miksei parisuhteet kestä, mutta et halua kuulla näiltä ihmisiltä syitä siihen, miksi heidän suhteensa eivät ole kestäneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on se, että ei kestetä sitä tasaista arkea. Koko parisuhde pitäisi olla yhtä alkuhuumaa. Sitä alkuhuumaa on kuitenkin mahdotonta saada itsestään. Pidemmässä parisuhteessa se vaatii aina työtä. Samalla pitäisi myös oppia sietämään sitä harmaata arkea ja niitä hetkiä, kun kumppani tuntuukin maailman ärsyttävimmältä. Nykyään parisuhteen ongelmat ratkaistaan eroamalla, eikä enää keskustelemalla.
Ikuisen alkuhuuman jahtaamisen taustalla on usein käsittelemätön trauma. Ihminen pakenee sen käsittelyä toistuviin alkuhuuman kokemuksiin.
Tai sitten alkuhuuman hälvettyä havaitaan, ettei oikeasti sovitaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän yli puolet ensimmäisistä avioliitoista kestää edelleen hautaan asti.
Noihin tilastoihin vaikuttaa iäkkäät henkilöt, jotka ovat sitä ikäluokkaa, että on ollut pakko sinnitellä avioliitossa, periaatesyistä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tullut hyviä vastauksia paljon.
Luulen, että persoonallisuus on myös yksi syy. Eli osaako käsitellä tunteita, se että näkee myös omat virheet ja haluaa kehittää itseään virheistä.
Toinen asia on luottamus. Jos ei pysty luottamaan toiseen ja ilmassa on toistuvasti jotain hämmentävää kuten piilotellaan tai salataan asioita.
Tulee mieleen nämä raflaavat otsikot pettämisestä, mitä iltapäivälehdistä luetaan. Niin keskustelutaito sitäkin tarvitaan.
Oon nähny keskusteluja, missä sanotaan ettei tarvitse kertoa uudelle kumppanille menneisyyttä. Mutta miten luottamus pysyy, jos menneisyyttä piilotellaan? Eikö siitä olisi hyvä keskustella, vaikka se on vaikeaa.
Luottamus on niin tärkeä, se on se peruskivi. Meillä ei ole kellään kristallipalloa, jolla näkisimme toisen ihmisen menneisyyteen. Vaikka jotkut vannovatkin tietävänsä uuden kumppanin kaikki asiat.
Siksi luottamusta luo keskustelu ja tunnetaidot ja myötäelämisen taito.
Mikäli molemmat osapuolet panostavat suhteeseen voimavarojensa mukaan ja molemmat luottavat, että toinen tekee näin ja ajattelee hyvää puolisostaan niin hyvä pitkä parisuhde on aina paras vaihtoehto. Ei kahta kysymystä. Joskus voi väliaikaisesti voimavarat panostaa olla heikommat, mutta tiiminä toimiminen voittaa aina.
Joku sanoi hyvin, että tässä nykymaailmassa parisuhde on entistäkin tärkeämpi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tullut hyviä vastauksia paljon.
Luulen, että persoonallisuus on myös yksi syy. Eli osaako käsitellä tunteita, se että näkee myös omat virheet ja haluaa kehittää itseään virheistä.
Toinen asia on luottamus. Jos ei pysty luottamaan toiseen ja ilmassa on toistuvasti jotain hämmentävää kuten piilotellaan tai salataan asioita.
Tulee mieleen nämä raflaavat otsikot pettämisestä, mitä iltapäivälehdistä luetaan. Niin keskustelutaito sitäkin tarvitaan.
Oon nähny keskusteluja, missä sanotaan ettei tarvitse kertoa uudelle kumppanille menneisyyttä. Mutta miten luottamus pysyy, jos menneisyyttä piilotellaan? Eikö siitä olisi hyvä keskustella, vaikka se on vaikeaa.
Luottamus on niin tärkeä, se on se peruskivi. Meillä ei ole kellään kristallipalloa, jolla näkisimme toisen ihmisen menneisyyteen. Vaikka jotkut vannovatkin tietävänsä uuden kumppanin kaikki asiat.
Siksi l
Erittäin hyviä ja osuvia havaintoja!!!
Vierailija kirjoitti:
'He, jotka eroavat kerran, eroavat todennäköisesti toisenkin kerran, ja kolmannen, jne.
Mutta on meitäkin, jotka olemme olleet "aina" yhdessä. Se vaan, että parisuhdekarusellissa pyörivät eivät kiinnitä meihin huomiota, koska emme pyöri samoissa piireissä.
Monesti myös oikeasti pitkästä parisuhteesta eronneet tai leskeytyneet käyvät vain kurkkaamassa nykyaikaisia parisuhdemarkkinoita, ja toteavat, että ei kiitos. Että mieluummin yksin kuin vaihtuvien kumppaneiden kanssa.'
Ketjussa monia hyviä, tämä yksi
suosikeistani.
Olen törmännyt ilmiöön deittiäppi addict.
Thrill of the chase, fast satisfaction.
Sukua 'aivo-orgasmille', jonka saamme
peukuista ja seuraajista. Tarvitsemme uuden
douppiannoksen tiuhaan. Mies/nainen
laittaa madon koukkuun. Käy treffeillä, ehkä
saa jännäseksiä.
Mutta ei hän pysähdy, kehenkään.
Mikään ei riitä, kukaan ei ole kylliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli molemmat osapuolet panostavat suhteeseen voimavarojensa mukaan ja molemmat luottavat, että toinen tekee näin ja ajattelee hyvää puolisostaan niin hyvä pitkä parisuhde on aina paras vaihtoehto. Ei kahta kysymystä. Joskus voi väliaikaisesti voimavarat panostaa olla heikommat, mutta tiiminä toimiminen voittaa aina.
Joku sanoi hyvin, että tässä nykymaailmassa parisuhde on entistäkin tärkeämpi!
Niin, jos kumpikin panostaa suhteeseen yhtä paljon.
Edellinen lyhyeksi jäänyt parisuhde päättyi, koska lyhyen hyvän alun jälkeen olinkin yhtäkkiä se täysin vetovastuussa oleva. Lopulta se parisuhde alkoi olla yksi kuormittava asia sen sijaan, että olisi tuonut elämääni positiivisia asioita.
En tietenkään siinä vaiheessa siihen suhteeseen jäänyt, jos yksinolo tuntui vähemmän kuormittavasta.
1500-luvulla oli vielä kunnollista.
Mies sai avioeron hylkäämällä naisen kahden todistajan läsnäollessa.
Nainen ei saanut avioeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon ystäviä jotka ovat olleet yhdessä koulusta lähtien - nyt 55+v.
Oma poikani on ollut vaimonsa kanssa 25v, lukiosta lähtien. Samoin parhaat ystävänsä jotka menivät naimisiin miniäni parhaiden ystävien kanssa. Tyttäretkin 1. liitoissaan jo yli 7v
Oma 1. liittoni kesti 14v ja nykyisessä tulee 29v täyteen.
Suhteesta toiseen hyppiviä en tunne
Piirii pienii pyörii.... Kuulostaa ahdistavalta tuollainen "kaikki naivat ystäviään" systeemi.
Eivät he ristiin nai🤣
Sattui vain niin että 4 poikaa samalta luokalta tutustui 4:n tytön porukkaan ja rakastuivat. On aivan ihana seurata näitä nuoria ja nähdä miten tärkeä ja kestävä ystävyyssuhde tuosta muodostui. Ovat toistensa lasten kummeja, lomailevat ha viettävät paljon aikaa yhdessä. Laajennettu perhe aivan kuten meillä vanhemmilla omien ystäviemme kanssa.
Niin harvinaista ja arvokasta nykyään!
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tullut hyviä vastauksia paljon.
Luulen, että persoonallisuus on myös yksi syy. Eli osaako käsitellä tunteita, se että näkee myös omat virheet ja haluaa kehittää itseään virheistä.
Toinen asia on luottamus. Jos ei pysty luottamaan toiseen ja ilmassa on toistuvasti jotain hämmentävää kuten piilotellaan tai salataan asioita.
Tulee mieleen nämä raflaavat otsikot pettämisestä, mitä iltapäivälehdistä luetaan. Niin keskustelutaito sitäkin tarvitaan.
Oon nähny keskusteluja, missä sanotaan ettei tarvitse kertoa uudelle kumppanille menneisyyttä. Mutta miten luottamus pysyy, jos menneisyyttä piilotellaan? Eikö siitä olisi hyvä keskustella, vaikka se on vaikeaa.
Luottamus on niin tärkeä, se on se peruskivi. Meillä ei ole kellään kristallipalloa, jolla näkisimme toisen ihmisen menneisyyteen. Vaikka jotkut vannovatkin tietävänsä uuden kumppanin kaikki asiat.
Siksi l
Hyviä kommentteja. Luottamus on peruskivi sille, että suhteen eteen nähdään oikeasti vaivaa ja että puolison tekemisen/tekemättömyyden voi ymmärtää hyvällä tavalla.
Luottamuksen rakentaminen vaatii taas avoimuutta ja kykyä olla haavoittuvainen puolisosi edessä. Pitkässä suhteessa sinulla ei voi olla asioita, joista et voi puolisosi kanssa puhua tai ärsyynnyt jos puolisosi jotain sattuu kysymään. Puolisosi on se ensimmäinen taho jolle kerrot ensimmäisenä mielenkiintoisista tai askarruttavista asioista mitä olet kuullut vaikka ystäviltäsi tai kokenut töissä. Elämä pitää pystyä jakamaan
Vierailija kirjoitti:
1500-luvulla oli vielä kunnollista.
Mies sai avioeron hylkäämällä naisen kahden todistajan läsnäollessa.
Nainen ei saanut avioeroa.
Älä jaksa tuota väsynyttä juttuasi. Et halua vain kohdata omaa valheellisuuttasi ja nilkkyittäsi näätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on se, että ei kestetä sitä tasaista arkea. Koko parisuhde pitäisi olla yhtä alkuhuumaa. Sitä alkuhuumaa on kuitenkin mahdotonta saada itsestään. Pidemmässä parisuhteessa se vaatii aina työtä. Samalla pitäisi myös oppia sietämään sitä harmaata arkea ja niitä hetkiä, kun kumppani tuntuukin maailman ärsyttävimmältä. Nykyään parisuhteen ongelmat ratkaistaan eroamalla, eikä enää keskustelemalla.
Ikuisen alkuhuuman jahtaamisen taustalla on usein käsittelemätön trauma. Ihminen pakenee sen käsittelyä toistuviin alkuhuuman kokemuksiin.
Tai sitten alkuhuuman hälvettyä havaitaan, ettei oikeasti sovitaan yhteen.
Tuskinpa se alkuhuuma 7 tai vaikka 10 vuotta kestää kellään. 😂 Syyt tuohon jossain muualla. Yleensä ihmisessä itsessään.
Alue: Aihe vapaa
No ei oikeastaan. Ennemminkin vähän outoa, kun kaikki on järjestetty niin, ettei tarvitse laittaa persettä pystyyn saadakseen mitä haluaa.